En ole aivan varma, saanko lisää vai karkotanko lukijoita esittelemällä näitä Utrion iki-ihania 1970-luvun kirjankansia. Yllä oleva kansi tuo jostain syystä mieleeni Boris Pasternakin Tohtori Zivagon elokuvaversion...
Vaaleakutriset sisarukset Margareeta ja Helleka kasvavat neidoiksi ritariajan Suomessa. Iloisen Viipurin linnansalien ja kauppahuoneiden vaiheilla rakkaus ja onni ojentaa kätensä heille kummallekin. Mutta naisen sydän on arvaamaton. Sokea, mieletön intohimo johtaa Hellekan pelottaviin kohtaloihin, kun taas velvollisuus pakottaa Margareetan tielle, jossa hänen elämänsä on alinomaa uhattuna. Sisarusten värikkäiden vaiheiden kehyksenä on 1400-luvun kuohuva elämä, vauraat aateliskartanot, luonnon kauneus ja kovuus, keskiajan omituiset uskomukset - kauas historiaamme jäänyt romantiikan ja julmuuksien aikakausi.
Mainittakoon nyt siis vielä, että kirjailija ei suinkaan yleensä itse kirjoita takakansitekstiä vaan joku anonyymiksi jäävä markkinointiosaston sanataiteilija. On jotensakin anakronista väittää, kuten tässä takakansitekstissä, että keskiaika olisi ollut muka romantiikan aikakausi. En usko, että Utrio itse olisi koskaan sellaista kirjoittanut.
PS. Sallan lukupäiväkirjassa on aiheena Kaari Utrio: Porvarin morsian.
Riippuu kai vähän siitä, mitä romantiikalla tarkoitetaan. Suuria, kahlitsemattomia tunteita, vihaa, rakkautta ja kaikkea siltä väliltä, keskiaika oli kyllä pullollaan. Tähän tapaan on tainnut sanoa Utriokin, jos kohta en lonkalta muista, missä.
VastaaPoistaEnpä muuten ole tuollaista Vehkalahden neitoja nähnytkään. Oma kappaleeni on vähän vähemmän živagomainen. :) Näyttäisin, mutta vanha skannerinrämäni ei suostu yhteistyöhön vähän uudemman linuxinrämäni kanssa.
Olikohan oma kappaleeni 3. painos. Utrioita julkaistiin paljon myös kirjakerhon kautta, ja silloin niissä saattoi olla eri kannet.
VastaaPoistaLinux on hieno käyttöjärjestelmä, asennus ja käyttö vain on joskus vaikeata. ;-)
Todella ällö kansi, joka on tietenkin kohdennettua mainontaa.
VastaaPoistaToisen ällö on toisen ihqu! Viileät ja lämpimät värit täydentävät värisevän herkästi toisiaan...
VastaaPoistaIhana kansikuva! Pst. Tampereella Aabis-divarissa oli hyvä kokoelma 70-luvun Utrioita saman kansikuvataiteilijan kansilla, kun piipahdin eilen tutustumassa divariin työmatkalla. Hieman kansikuvajuttua löytyy myös toisesta Utrio-postauksestani: http://sbrunou.blogspot.com/2006/03/kaari-utrio-isabella.html
VastaaPoistaKoska olette kaikki niin innostuneita Utrion kansista, saatte niitä LISÄÄ, LISÄÄ, LISÄÄ! Mutta ei kerralla liikaa eikä makeaa mahan täydeltä. Koittakaa jaksaa odottaa.
VastaaPoistaHaha, nuo 70-luvun Utrion kannet ovat kyllä omaa luokkaansa! hauskaa, että jaksat esitellä niitä täällä.
VastaaPoistaKansitaiteilijan lienee salanimi?? Ei kai kukaan voi oikeasti olla nimeltään "Aimo Virtsalo" eli "Melkoinen Pisuaari"
VastaaPoista