PopuLAARIn lukijat saavat jälleen nauttia upeasta kansitaiteesta ja vivahteikkaista takakansiteksteistä...
Suomalaisten kirjoittamissa lännentarinoissa ammuskeltiin katkeamattomana ketjuna Sonoran auringon alla Simo Penttilän Herrasta ja ylhäisyydestä lähtien Zorrot ja Wild Finnit mukaan lukien melkein koko viime vuosisadan ajan. Ei ammuskella enää.
Kapakkaruusun kampaus muistuttaa enemmän
Charlien enkeleiden kiharapilviä kuin oikean
historiallisen aikakauden tukkamuotia.
Suomalaisen lännenlukemiston Finnwestin kannet olivat todella värikylläisiä!
KOSTAJAN LISTA
Moni villin lännen lainsuojaton on kohdannut matkansa pään Fort Salinasin vankilassa. Kun musta marshal A. N. Jefferson ja Wild Finn pidättävät konnan, joka on etsintäkuulutettu murhista ja ryöstöistä, he luulevat jutun päättyvän siihen. Mutta kuten Juho toteaa: kuolinpaidassa ei ole taskuja, eikä luulo ole tiedon väärti - eivätkä kalterit pidättele pidättele kostoa hautovaa miestä, joka on tehnyt tulevista uhreistaan tappolistan. Kuka on tuntematon murhaaja, jonka tunnusmerkkinä on iso C? Aikooko joku tappaa Sarah Handyn? Jo kysymykset ovat hengenvaarallisia, ja kuoleman jyvälle joutuu myös Juho Kaaponpoika Helapää, joka kuitenkin toteaa härmäläisen karusti, että kun itte kysyy ja itte vastaa, niin ei tule mitään jäläkipuheeta... Mutta ruumihita tulee.
VERINEN VÄÄRYYS
"Jälkeen päin - kun laukausten jyry on tauonnut ja haudat luotu umpeen - on helppo etsiä syitä..." Näin alkaa tarina, jonka syyt ja synnyt löytyivät vääryydestä. Meksikossa, Sonoran yössä tapahtuu asioita, joita vanha vääryys nostaa esiin. Sattumien summa ei enää olekaan sattumien summa vaan väistämätön lopputulos. Verinen vääryys huutaa verta, joka vaatii lisää verta - joka taas vaatii... Juho Helapää joutuu keskelle tapahtumia, joiden takia hänen Colt Peacemakerinsa ja Henry-kiväärinsä pysyvät kuumana. Vaikeampaa on pysyä kylmänä, kun mukana pyörii myös tumma ja tulinen senorita. Jokaisella on unelmansa, mutta useimmat niistä haudataan uneksijansa kanssa...
Tekstit
Vaikka Finnwestin kannet olivatkin usein espanjalaista alkuperää, niin ainakin muutaman teki Kolmiokirjan tarpeisiin myös Pentti Nuortimo, joka asusteli tuolloin Oulussa.
VastaaPoistaKiitos tiedosta. Täytyypä katsella löytyisikö niistä esimerkkejä. Signeerasiko hän työnsä?
VastaaPoistaKäsittääkseni ei signeerannut. Pentti ei muutenkaan vaikuttanut tuolloin 80-luvulla niin kauhean innostuneelta tehtävään. Mutta ainahan rahalle käyttöä löytyy.
VastaaPoista