Edgar Wallacen Sandi-kirjat ovat ovat tyyliltään kuin Kiplingiä ja Haggardia ilman hienotunteisuuden rajoitteita. Näitä valkoisen miehen ylivoimaa ylistäviä kirjoja (vaikka on niissä ironiaa ja itsekritiikkiäkin) ei enää kukaan kehtaa kustantaa, eikä oikein lukeakaan. Mutta avoimuudessa nämä Wallacen kirjat pääsevät silti aika lähelle Pimeyden sydäntä, ja belgialaiset mainitaan huonossa valossa muutaman kerran. Hs.fi:n keskustelupalstalla muisteltiin, että Sasu Haapanen luki jaksoja näistä kirjoista radiossa. Vaikka nämä romaaneja ovatkin, en ihmettelisi ollenkaan, jos ne alunperin on julkaistu erillisinä tarinoina jossain lukemistolehdissä. Jokainen luku on kuin erillinen novelli. Ne kirjoitettiin 1910- ja 1920-luvuilla ja on ymmärrettävä aikakautensa kuvajaisena. Aivan samoin kuin lapsilla oli hassut pikkumustansa kuvakirjoissaan (ks. Helga Sjöstedt, Afrikan veitikoita, 1946), aikuisillakin oli viihteelliset karikatyyrimaiset versionsa "neekeriveijareista".
Teos kuuluu kuuluisan kirjailjan humorististen seikkailukirjojen ryhmään, josta G-sarjassa ovat aiemmin ilmestyneet "Sandi", "Luutnantti Romuluu", "Joen kansa" ja "Mies, joka ei nukkunut". Kuvaus tässä uudessa kirjassa on yhtä kursailemattoman reipasta ja hauskaa kuin aikaisemmissakin, joten lukija huvittuneena ja jännittyneenä seuraa vanhojen tuttujen, Sandersin, Hamiltonin, luutnantti Romuluun sekä Bosambon ja muiden alkuasukkaiden puuhailuja.
Tekstit
Jos hennot joskus luopua ko. teoksesta, olisin halukas ostamaan.
VastaaPoistaMyös Sandi kuninkaantekijä , Romuluu Lontoossa ja Romuluu ja mehiläinen puuttuvat vielä kokoelmasta.
pekka20@gmail.com
Sandisarja on mainiota kirjallisuutta, kunhan oikean asenteen ottaa, eli huomioi kirjoitusajankohdan.
VastaaPoista