Lääkärisarja 14/1970
Henkilöiden asetelma suhteeessa toisiinsa on hieno; taustalla oleva nainen on todellakin taakka miehen selässä. Nainen ei miestä huomaa (tai siis ole huomaavinaan). Sinisävyisessä kannessa naisen mutruhuulet hehkuvat punaisina kuin lupauksena lemmestä ja takataskuihin työnnetyt kädet tuovat rinnat ojoon miestä kohden. Paljaat olkapäät ovat uhmakkaan seksikäät.
Nainen on vaalea, mies tumma, järki ja tunteet ovat tässäkin, ehkä klisheisestikin, vastakkain. Vaaleatukkainen neito on ylpeä ja itsetietoinen, vaikka suljetuissa silmissä voi arvata olevan jonkinlaista pakoa ja epävarmuutta vallitsevassa tilanteessa.
Mies on tietenkin lääkäri, mutta hänen asunsa antaa aavistaa hänen olevan kirurgi. Onko leikkaus edessä? Miehen sivuttainen katse on kääntymässä naisen puoleen mutta silti siinä on samalla mietteliästä tuijotusta kaukaisuuteen. Mies suhtautuu jotenkin myös isällisen oloisesti selvästi itseään nuorempaan naiseen. Käsi tukee päätä kuten ajattelijoilla on tapana. Nyt ollaan todellakin elämän ja kuoleman asioiden äärellä... mitä oikein on tapahtumassa. Kansi antaa siitä aavistuksen, mutta lehteä lukematta ei voi oikeasti sitä tietää. Itse aion jättää tarinan arvoitukseksi ja lehden lukematta.
Tekstit
Äiti oli noiden Kolmiokirjan lehtien suurkuluttaja. Itsekin luin poikasena mielelläni Lääkärisarjaa, Tohtori Frankia ja Linnasarjaa. Palmusarja ja Herttasarja eivät äjähtäneet samalla tavoin.
VastaaPoistaKorjaus edelliseen: eihän se tietenkään ollut Hertta-, vaan Kultasarja. Edellinen oli kokonaan toisen firman julkaisuja.
VastaaPoistaHerttasarja olikin sarjakuva. Hassua, että siitä on tullut usein käytetty synonyymi kaikille rakkauslukemistoille.
VastaaPoistaJohtuisiko siitä, että rakkaus mielletään usein niin herttaiseksi...
VastaaPoista