Salaperäiset askeleet (1948)

Theodora du Bois oli hänkin aikoinaan tunnettu ja suosittu kirjailija, nykyään unohdettu. Salaperäiset askeleet (engl. Footsteps) -romaanissa esiintyy hänen "kuuluisa" lääkärietsivänsä tohtori Jeffrey McNeill vaimonsa kera. Erityisen jännittävässä kohtauksessa tämä tiedesalapoliisi (scientific detective) käyttää narkoanalyysiä, jossa kuulusteltava ilokaasun avulla saadaan hypnoosin tapaan kertomaan tiedostamattomia asioita...

Du Boisilta suomennettiin myös teokset Myrkkypisto (Death wears a white coat) ja Kuolema myöhästyy lounaalta (Death is late to lunch). Hän kirjoitti myös pulp-novelleja (Famous Fantastic Mysteries) ja täytyy sanoa, että suomalainen kansitaiteilija Ami Hauhio tavoittaa tyylikkään pulpmaisen (oksymoron?) kauhutunnelman myös suomalaisen painoksen kannessa (ks. alla).

Theodora du Bois: Salaperäiset askeleet
(Kustannus Oy Mantere 1948)
Kansi: Ami Hauhio
Kolmiokerho-sarjassa julkaistiin (Fennica-tietokannan mukaan) myös sellaisia hyvinkin tunnettuja nimiä kuin Leslie Charteris ja Agatha Christie. Sarjan kirjoista näytetään nykyään pyytävän n. 20 € hintoja.

Takakansiteksti:

Kunnia ja perhe olivat maailman tärkeimmät asiat Rolet'n perheelle. Sentähden he sietivät luonaan Fritz-serkkuaan huolimatta tämän omituisuuksista ja koko perheen vastenmielisyydestä häntä kohtaan.

Sentähden myös Joan Rolet alkaessaan kuulla olemattomia askeleita kieltäytyi menemästä naimisiin Murray Cainen kanssa. Askeleet vainosivat häntä kaikkialla, hän pelkäsi tulevansa mielipuoleksi, kun ei voinut löytää niille minkäänlaista selitystä. Murray Caine epäili kuitenkin niihin kätkeytyvän jotakin salaperäistä ja hän teki parhaansa suojellakseen morsiantaan ja selvittääkseen askelten salaisuuden.

Salaperäiset askeleet on kauhukertomusmaisen jännittävästi kirjoitettu rikosromaani, jonka kirjailija rakentaa mestarillisesti alkaen salaperäisten askelten tuhoa ennustavista äänistä loppuratkaisuun juuri ennen Joan Rolet'n hermojen luhistumista.

• Ks. myös A Guide to the Theodora DuBois Papers.

PS. Jos kerran harrastan populaarikulttuuria, miksi esittelen ja luen kirjoja joista käytännössä juuri kukaan ei tiedä yhtikäs mitään? Ovatko ne sittenkään populaaria? Vai onko harrastukseni aihe oikeasti curio?