Vitsi-Motti (1943)

Vitsi-Motti, siviili-, sotilas- ja politiikkasellaisia (Kustannus Säilä, 1942-1948) oli yksi monista suomalaisista korsulukemistoista. Lehteä toimitti (nimimerkki?) Mikko Sara.

Vitsi-Motti N:o 6 (2/1943)

Näin joulun jälkeen poimikaamme lehdestä pilapiirros "Muistopatsasehdotus: Rakkaalle sialle Suomen kansalta."

Sotavuosina taidettiin tosissaan kaivata kinkkua pöytään; nyt monet perheet ehtivät joulukuun aikana syödä niitä useampiakin...

Lehden vitsejä:

"IDÄSTÄ VALO TULEE"
Pietari palaa syksyllä 1941, ja koko taivaanranta liekehtii tumman punaisena. Sitä katsellessaan loihe muuan alikersantti lausumaan seuraavan mietelmän:
"Tuo on varmaankin sitä kajastusta, josta ne sanovat, että idästä valo tulee."

EI TIENNYT ELI RAVINTOLAELÄMÄÄ
Asiakas: - Onko täällä tapana antaa vieraiden odottaa päiväkausia?
Tarjoilija: - En mää tierä - mää tulin vasta eilen.

EI MUITA KUIN RUUNEPERI
Korsussa oli yksi ainoa pöytä. Kersantti Halko, joka oli "Perjantaissa" julkaissut muutamia runoja ja piti itseään alansa tekijämiehenä, istun sen äärellä runojaan värkäten niin usein, etteivät siihen toiset tahtoneet päästäkään.
Kerran hänen hyvä ystävänsä vääpeli Sora rupesi häätämään häntä ois.
"Minä kirjoitan juuri runoa", Halko selitti.
"Älä hupsi, - ei Suomes oo muita runoilijoita kuin Ruuneperi", Sora tokaisi siihen. "Mutta minä kun kirjoitan kirjeen Maijalle, niin se lähettää läskiä ja tupakkaa".