Pitkät jäähyväiset Robert Altmanille (1925-2006).
Porin elokuvakerho (se porvareitten elokuvakerho, vasemmistolaisillakin oli oma kerhonsa; minä kuuluin molempiin - taide ei tunne rajoja) esitti Pitkät jäähyväiset joskus silloin, kun olin lukiossa, 1970-luvun lopulla. Kopion saamisessa oli ongelmia ja esitys lykkääntyi muutamalla viikolla, mutta odotus kannatti. Marlowen uninen, melkein nukahteleva olemus Elliot Gouldin tulkitsemana on siitä lähtien, paradoksaalista kyllä, assosioitunut ikuisesti mielessäni porvariston sivistyneeseen ikävään.
Ks. myös Pitkät jäähyväiset (1956)
Tekstit
Altmanin 70-luvun elokuvissa on monta lempielokuvaani, esim.
VastaaPoistaKolme naista (3 Women, 1977)
Täyskäsi (California Split, 1974)
Pitkät jäähyväiset (The Long Goodbye, 1973) ja M*A*S*H (1970) olisivat aika hyvä pakki mukaan autiolle saarelle.
Uudempi Altman on liian hajanainen makuuni.
Ja Elliot Gould! Absolutely fabulous!