On tullut jälleen aika tutustua Kaari Utrion tuotantoon. Edellisellä kerralla aiheena oli Karjala, tällä kertaa Pirkkala - toki historiallisena aikana.Muistutettakoon sitä ennen, että Utrio on historian maisteri ja varsinkin uransa alkuaikoina innokas viihdekirjallisuuden puolesta puhuja.
Nykyään Kaari Utrio puhuu usein naisen asemasta - paitsi historiallisesta näkökulmasta myös nykynaisen hyvinkin hiljattain saaduista oikeuksista. Otin oheisen (epätarkan ja tärähtäneen) pikkukuvan Helsingin kirjamessuilla 2006. Siellä hän kertoi, kuinka vaikeata oli 1980-luvulla kiertää Suomea, puolustaa naisen asemaa ja saarnata uuden sukunimilain puolesta. Kahvia ja kalusteita heitettiin päälle. Pahimpia olivat kuulemma seurakuntien tilaisuudet, uskonto kun antaa oikeuden pyhään vihaan alemman asemansa unohtavia naisia kohtaan.
Goottinuoriso mököttää keskiajalla.
Lievetekstiä:
(...) Komea pirkkalaispäällikkö Tuomas Haukka ei tyydy isännöimään omaa kotitaloaan Hämeessä pyhien pihlajien katveessa. Hänen mielensä palaa kokemaan maailmaa laajemmin. Kauppamatkalla Turussa hän sokaistuu ylhäisen neito Aleidisin kauneudesta ja rakastuu tähän silmittömästi.
Tuomas Haukka ei aavista, että neito Aleidisia painaa kirous, joka on vähällä tuhota heidät molemmat. Hän joutuu lähtemään nuorikkonsa kanssa kauas pois, pitkälle ja raskaalle pyhiinvaellusmatkalle, jolta hän palaa yksin.
Vasta monien vaikeiden vaiheiden jälkeen Tuomas Haukka löytää oman tiensä sekä oman naisensa, komean ja voimakasluontoisen piispantytär Barbaran.
Tuomas Haukan jännittäviin vaiheisiin punoutuvat hänen kotitalonsa Hillin asukkaiden sekä hänen lankonsa marski ja ritari Kaarle Kustaanpojan kohtalot.
Kaari Utrio välittää lukijoilleen kuohuvan ja värikkään kuvan kristinuskon alkuajoista Suomessa: erämaista ja kauppapaikoista, kirkoista ja uhrilehdoista, rakkaudesta ja vallanhalusta, syntymästä ja kuolemasta.
Päällys: Aimo Virtasalo
Suuri Suomalainen Kirjakerho 1977
PS. Monet ovat valittaneet, että kommentit eivät toimi. Vaikeinta näyttää olevan Safarin käyttäjillä, mutta ei se näytä muiltakaan aina onnistuvan. Toivottavasti saavat käyttöliittymänsä kuntoon, kiusallista tuo tuollainen.
Tekstit
Loisto kirja kokonaisuudessaan. Mie pidin. Omani tosin hankin ilman kansipaperia, kiva nähdä millainen henki siitäkin mokomasta huokuu. Vakavia naamoja, kerta kaikkiaan!
VastaaPoistaJa voiko sankarilla olla parempaa nimeä kuin Tuomas Haukka?!
VastaaPoistaTämä on jo toinen kerta, kun luen tämän kirjailijan kovista kokemuksista "uskovaisten" kanssa.
VastaaPoistaAikaisempi oli Savon Sanomissa ollut haastattelu, jossa hän kertoi saaneensa todella outoa postia. Valitettavan tuttu tilanne seurakuntien työntekijöille, jotka heittävät häirikkökirjeet tottuneesti mappi Ö:hön eli roskiin.
Seurakunnat ovat suurin piirtein ainoa paikka, jossa esimerkiksi avohoitopotilaat ovat mukana muiden kanssa toiminnassakin. Syntyisi aikamoinen polemiikki, jos heitä ryhdyttäisiin käännyttämään pois ovelta.
Seurakuntien työntekijät ja vakioporukka tuntevat nämä ihmiset ja ovat tottuneet heihin, vaikka se on vaikeaa heillekin.
Voin aivan kuvitella, kuinka järkyttävänä joku satunnainen vieras sellaisen kokee.
Kristinuskon suhtautuminen naiseen on taas kaksinainen. Toisaalta on Jesukseksen aikanaan täysin radikaali sukupuolten tasa-arvo-ajattelu, toisaalta on Paavalin antiikin kreikkalaisesta filosofiasta tuoma ruumiillisuuden halveksunta, jota ei ole protestanttisuudessa.
Sittenhän on vielä yleistä vanhan ajan yhteiskunnasta peräisin olevaa naisen vähättelyä, jolla ei ole tekemistä minkään uskonnon kanssa.
Blogisisko