Jorma Saarisen Lentävä vakooja (Poikien seikkailukirjasto n:o 100) on sekin sotavuosien nuorisokirjallisuutta, vuodelta 1942. Nyt ei enää olla satumaailmassa vaan pikemminkin kyse on aikaisesta teknotrilleristä, joka sisältää tieteiskirjallisuuden piirteitä. Kannen komea lentokone on Suo, suomalainen hävittäjälentokone, jota "ryssät" havittelevat. Kone muistuttaa yllättävän paljon ihan oikeaa saksalaisten salaista asetta, Messerschmitt Me 163:aa, koodinimeltään "Komeetta".
Takakannessa kerrotaan, että Poikien seikkailukirjasto sisältää "kotimaisten nuorisokirjailijoittemme kirjoittamia hauskoja, jännittäviä ja halpoja seikkailukirjoja, joista huomattava osa käsittelee historiallisia aiheita. Sarja on poikien kesken suuressa suosiossa. Osissa n:osta 53 alkaen lahjakuponki."
Keräämällä kymmenen kappaletta kuponkeja sai yhden kirjan ilmaiseksi!
Se muistutti valtavaa perhosta aivan samalla tavoin leviävine siipineen ja moottoreineen, jotka kummassakin siivessä vaikuttivat aivan perhosen tuntosarvilta. Lasinen ohjaamo ei millään tavoin erottunut rungon muotoprofiilista, vaan sulautuen virtaviivaiseen kokonaisuuteen antoi loistavan näytteen siitä, kuinka taitavasti sijoitetusta ohjaamosta voi olla mainio näkyväisyys kaikkialle muualle paitsi tietenkin taakse, mutta siitä huolehtikin kahtia haarautuvien sivu- ja korkeusperäsimien edessä sijaitseva samoin lasinen tähystäjän kuomu, josta joka suuntaan sojotti konekivääri.
Ks. Nuorten sotakirjat
Tekstit
Me 163? Enpä tiedä. Enemmän tuosta tulee mieleen vaikkapa Arado E.340 -suunnitelma. :) Mutta yleisesti ottaen toden totta erinomaisen hyvin ajan hermolla ollut kuva, ja kirjakin vaikuttaa oikein kiintoisalta.
VastaaPoistaSaruwine, kiitos linkistä Aradoon. Totta, näköisempi on. Kirjailija Saarinen on selvästi ymmärtänyt jotain lentokoneista. Valitettavasti en saa selvää kannen tekijän signeerauksesta.
VastaaPoista