Pikku joululahja (1920)

Pikku_joululahja, originally uploaded by lurker_again.

Pikku Joululahja on Hilkka Finnen viehättävästi kuvittama lastenkirja vuodelta 1920. Tekstin on kirjoittanut Suonio. Hilkka Finne (1877-1964) oli Kiljus-kirjailija Jalmari Finnen sisar. Hilkan kuvitus on hyvin pikkutarkkaa ja niiden kautta voi kurkistaa, kuinka viime vuosisadan alkupuolella sisustettiin ja pukeuduttiin - siis jos oltiin herrasväkeä.

Ja uskomatonta kyllä: "Ensimmäinen suomalainen Hilkka, taiteilija Hilkka Finne (s. 1877) sai puolestaan nimensä sadun Punahilkalta. Alkujaan Hiljaksi kastettu tyttönen leikki niin innokkaasti Punahilkkaa, että häntä alettiin kutsua Hilkaksi. Myöhemmin tämä nimi merkittiin virallisesti kirkonkirjaankin." (Turun Sanomat 27.11.1999, Googlen välimuistissa).

Hilkka Finne kuului 1920-luvun lopulla Käsiteollisuus-lehden toimituskuntaan. Jo sitä ennen Hilkka kirjoitti lehteen artikkelin (3-4/1918) kansallispuvuista. Suomalaisten naisten pitäisi olla Euroopan itsenäisempiä, joten nyt tulisi näyttää, "että pystymme pukujemmekin suhteen luomaan jotain itsenäisestikin tarvitsematta aina pienimmissäkin seikoissa turvautua Pariisin ja Wienin nopeasti vaihtuviin muotoihin. …mieluummin omien kansallispukujemme pohjalle rakentaen.” (Käsityö – taide – teollisuus, Jyväskylän yliopisto. Pdf). Taisi olla myös vähän naisasianaisia tämä Hilkka.

Fennica-tietokanta tietää kertoa, että alkujaan Pikku joululahja, kuvilla varustettuja värssyjä (sepittäneet Suonio ja Samuli S.) on ilmestynyt jo 1878 Viipurissa.

Joutui joulu, toi hevosen,
toipa kultaisen kypärin,
tinamiekan terävän.
Ville Veikko ratsastaapi
röyhkeänä, pöyhkeänä,
aivan uljasna uroona.

Sisko pieni piloillansa,
koppas kynttilän kätehen,
ulos tuiskahti tuvasta,
oven lukkohon lujitti;
aivan uljahan urohon
pimeähän pilkkosehen.

Kuultihinpa huuto kohta,
kajahti paha parahdus:
"Auttakaa, armahtakaatte,
ovi auki auskaiskaatte!
Tääll' on pilkkosen pimeä,
mörkö nurkassa mörähti,
pöpö niskaani pörähti,
tonttu tukkaa tuivertaapi!"

Ovi auki aukaistihin,
tulta tuotihin tupahan -
tuossa tuo on sankarimme,
kellettävi kellellänsä,
silmät ummessa uroomme;
tohdi ei siirtyä sijalta,
eikä viereensä vilaista.