Punainen sulka (1957–1970)

Kanadan saloilla oli pakkastalvi.
Kuu kohosi niiden ylle punaisena pallona;
se valoi kimmeltävää kumotustaan
yön rajattomaan hiljaisuuteen.

Yllä olevilla sanoilla alkaa J. O. Curwoodin Sudenpyytäjät (The Wolf Hunters). Tällaisia erämaaseuduille sijoittuvia seikkailuromaaneja pojat joskus lukivat - ennen pelikonsoleita ja RuneScapea.

Punainen sulka – parhaita seikkailuromaaneja oli WSOY:n kirjasarja, jossa vuosina 1957–1970 julkaistiin kolmisenkymmentä pojille (ja toki myös joillekin tytöille) tarkoitettua romaania, Arthur Conan Doylesta Alexandre Dumasiin. Jack Londonin Korpien kutsu on tuttu monelle lukijalle juuri tästä sarjasta, jota löytää yhä divareista suuret määrät niin kova- kuin pehmytkantisena.

Mieleeni on myös jäänyt Jan Iwar Billowin Aaveprikaatin ja Sinisen naamion nuori salapoliisi Ville Koivu.

Ville, [setä] oli sanonut, on juuri sellainen poika, jollaista tarvitsisin yksityisetsivän toimessani. Ikäisekseen hän on suuri ja vankka, hänellä on nopea käsityskyky, ja olen melko varma, että hän kykenee pitämään päänsä kylmänä jännittävissä ja vaativissa tilanteissa.

Ville oli kuin toinen aikaisempi suosikkini, Astrid Lindgrenin Kalle Blomkvist, nyt vain teini-ikäiseksi kasvaneena, ja ovathan he kumpainenkin ruotsalaista alkuperää. Billowin kirjat oli tosin lokalisoitu niin hyvin, että pidin niitä aikoinaan täysin suomalaisina. Mikähän Villen nimi on ruotsiksi? En löytänyt tietoa ahkerallakaan googlettamisella...

Punaisen sulan mieltä kiehtovasti sommitelluista kansista vastasi usein Toivo Fahlenius (ks. molemmat kannet yllä).

PS. Digijulkaisut-blogissa on löydetty hieno heikko signaali menneisyydestä: Tulevaisuuden tietojärjestelmiä 1930-luvun malliin.

[Kommenteissa tiedettiin, että Ville Koivu oli ruotsinkielisissä alkuteoksissa Villy Björk. Kiitos, ystäväni kirjastonhoitaja.]