Sight & Sound -elokuvalehti juhlii elokuun numerossaan 75-vuotispäiväänsä (!) kyselemällä kriitikoilta näiden suosikkeja aliarvostettujen mestariteosten joukosta (hmm, tämän avauslauseen voisi kirjoittaa varmasti paremminkin). Näitä "unohdettuja elokuvia" listataan tietenkin 75 kappaletta. Yksi filmeistä on Brian de Palman Blow Out, joka todellakin on elokuvataiteen ja elokuvan kielen huippuja. Uskoisin, että suuri yleisö hyljeksii sitä, koska se on niin lohduton. Blow Outin loppua sanotaan usein kyyniseksi, mutta ei se sitä ole, se on huuto menetetylle rakkaudelle - tai ehkä tässä tapauksessa kirkaisu... ”It’s a good scream.”
You Tubesta löytyy myös kymmenen minuutin pätkä... PlusTV:n tilaajat voivat katsella Viimeistä todistajaa Leffa-kanavalta.
Tekstit
Sehän on tosiaan aivan loistava elokuva, De Palmaa parhaimmillaan. Se oli elokuva-arkistossa muutama vuosi sitten, ja ihmiset kehtasivat naureskella lopun hidastuksille! Onhan niissä tietysti jotain pateettista. De Palma on kuitenkin aika kylmä ohjaaja, mikä varmasti selittää sen, että hänestä ei pidetä elokuvantekijänä. Hän on humoristina aika huono, esim. Home Movies on lähinnä outo ja oudoksuttava. Hi Mom, joka tuli aika vasta telkkarista, jäi minulta tosin näkemättä enkä ole sitä aktiivisesti metsästänyt. Jenkeissä De Palman arvostus on todella matalaa, jouduin joskus sanaharkkaan kun pidin Mustaa Dahliaa loppujen lopuksi kuitenkin kiinnostavana. Siinä on joitain todella upeita kohtauksia, suurimmat viat lienevät käsikirjoituksessa, kun Ellroyn romaanista on jäljellä vain toisiinsa etäisesti liittyviä kohtauksia.
VastaaPoistaKeskustelu on jossain päin Pulpettia.
Kiinnostava kysely. Blow Out löytyisi minunkin listaltani. Kun en tiedä, mitä muita elokuvia siellä on, niin nostetaanpa esiin tällainen vuodelta 1984:
VastaaPoistaWilliam Tannen: Flashpoint, Suomesssa Texas Patrol.
Kaksi poliisia löytää autiomaasta jeepin, jossa on luuranko, kivääri ja iso tukku rahaa. Miehet alkavat vaivihkaa selvittää, kuka kuollut voisi olla ja saavat hallituksen agentit peräänsä. Oivallinen JFK-salaliittoelokuva, jota ei ainakaan Suomessa juuri tunneta.
de palma on kyllä nousussa. mutta kyllä siitä onkin jo puhuttu. de palmasta luennoidaan ja kirjoitetaan. (ja itse tarantino on korostanut velkaansa ohjaajalle.)
VastaaPoistamutta miksi juuri blow out? miksei body double?
entäpä yliarvostetut? kuinkahan monen odotukset ovat lässähtäneet kivuliaasti kun ovat ensi kertaa nähneet citizen kanen? ehdoton pettymys-ykkönen! varmaankin hyvä koulukirjaesimerkki (sic(k)) tietyssä mielessä, mutta elokuvalta voi odottaa niin monia eri asioita...
Selasin lehteä Akateemisessa kirjakaupassa ja tuo Blow Out sattui silmään. Täytyy käydä vielä vaikka kirjastossa lukeamassa tuo lista tarkemmin läpi. Blow Outin muistan nähneeni jossain elokuvakerhossakin aikaisemmin, joten kyllä sitä on "piireissä" osattu arvostaa.
VastaaPoistaPalman Mission Impossible oli aivan ylivoimainen verrattuna sarjan muihin ihan surkeihin tekeleihin. Näin ko. leffan Istanbulissa ja tunnelma oli niin sanotusti kohdallaan.
Tuo Texas Patrol tuntuu jotenkin tutulta, olisikohan tullut joltain leffakanavalta yönäytöksenä. Yle TEEMA voisi aloittaa sarjan unohdetuista mestariteoksista. Täytyypä laittaa toive.
Citizen Kanesta pidän kyllä. Ei sen yliarvostus siitä mielestäni erityisen huonoa elokuvaa tee.
Citizen Kane on minusta edelleen oikeasti aivan valtavan hyvä elokuva, mutta eihän tietenkään kaikki kaikkiin pure.
VastaaPoistaTexas Patrol on tuntematon, mutta tuntemattomia merkkiteoksia on maailma täynnä.
De Palmasta vielä: hän on epätasainen eikä hän selvästikään tunnista käsikirjoitusten heikkoja kohtia. Esimerkiksi Snake Eyes on teknisenä suorituksena upea, mutta eihän siinä tarinassa ole oikein mitään kiinnostavaa. Samoin se Mars-elokuva, tarina on tylsää höpöä, mutta jotkut avaruuskohtauksista ovat upeita. Oma suosikkini tunnustettujen merkkiteosten lisäksi on 90-luvun alussa tehty Raising Cain, jossa John Lithgow on mahtava. Minusta on jotenkin harmi että hän jäi sen avaruusperhesarjan vangiksi, kun hän osaa oikeasti olla pelottava psykopaatti.
Pettymyksistä ja yliarvostuksista vielä: Godard ja Antonioni ovat minulle jääneet hyvin vieraiksi, ja varsinkin Godardista olen melkein samaa mieltä kuin Matti Salo: Godard oli huijari, joka ikääntyessään alkoi uskoa omiin huijauksiinsa. Minusta hän tekee pilaa monista asioista, joita media luuli hänen kuvaavan lämmöllä ja kiinnostukselle, kuten äärivasemmistolaisia liikkeitä Kiinattaressa. Siinähän nauretaan sille maolaiselle kommuunille, jota siinä kuvataan. Elokuvassa on kyllä joitain upeita yksittäisiä jaksoja. Antonioni taas - olen pitänyt hänen 50-luvun lopun elokuvistaan, mutta 60-luvun modernistiset merkkiteokset ovat jääneet liian etäisiksi ja tuntuvat nyt vanhentuneilta. Vähän sama Blow Upinkin kanssa - pitäisi De Palman versiota parempana!
VastaaPoistaOstin muuten eilen kirppikseltä 50 sntllä Julio Cortazarin novellikokoelman Salaiset aseet, joka oli ekoja Otavan kirjaston kirjoja ja nykyään kohtuullisen harvinainen. Annoin sen kaverille, joka tuli käymään, siinähän on mukana tarina, josta tuli Antonionin Blow Up.
Kannatan sarjaa unohdetuista mestariteoksista, mutta sitä ennen haluaisin Ylen esittävän lisää niitä kaikkein järeimpiä ja tunnustetuimpia klassikoita. Nyt kesällähän niitä on Teemalta tullutkin, mutta esimerkiksi Suurta illuusiota tai Pelin sääntöjä ei ole esitetty kai vuosikymmeniin. No, tuon Illuusion katson tänään Amerikasta tilatulta dvd:ltä, mutta silti. Pistettäisiin Peter von Bagh kokoamaan ja esittelemään sarja elokuvia, jotka jokaisen tulisi tuntea.
VastaaPoistaDe Palmasta vielä sen verran, että Blow Out, Dressed To Kill ja Body Double ovat kova kolmikko 1980-luvulta, mutta äijä on myös sietämättömän epätasainen. Myöhemmistä töistä ei ole kolahtanut kuin Lahjomattomat sekä Carlitos Way. Nyt tekeillä näyttää olevan jatko-osa Lahjomattomiin, jossa Al Capone vasta saapuu kaupunkiin: http://www.imdb.com/title/tt0425602/
Lahjomattomissa on paikoitellen upeaa draivia - varsinkin kohtauksessa, jossa ratsataan Kanadasta tulevaa viinalastia - ja porraskohtaus on jännittävimpiä, mitä olen ikinä nähnyt, mutta muutoin se, ehkä jälleen kerran heikon käsikirjoituksen (Mamet!) takia, on aika vaatimaton. Carlito's Waysta olen kyllä kovasti pitänyt.
VastaaPoistaOvatkohan ne Baghin "elämää suuremmat elokuvaesittelyt" tallella; nehän voisi uusia siinä missä elokuvatkin!
VastaaPoistaMuistan, kun katsoimme Turun yliopiston jossain salissa jotain Godardin elokuvaa, kaikki otsa rypyssä ja kovasti tulkiten. Vähän ennen leffan loppua silloin Turussa opiskelemassa ollut Erkki Huhtamo totesi, että kelat taidettiin näyttää väärässä järjestyksessä. Näin olikin. Kukaan muu ei ollut tätä huomannut.
Eipä ihme että Huhtamo on nykyään proffana UCLA:ssa!
Godard voisikin parantua, jos esitettäisiin kelat väärässä järjestyksessä.
VastaaPoistaWeekendissä oli se jännä piirre, että tapahtumia näytettiin etuuntumina, ennen kuin ne varsinaisesti tapahtuvat. Se oli muutenkin vallan hauska pätkä.
Etuuntumia käytettiin muistaakseni myös elokuvassa Kauhunkierre. Ihan hyvä elokuvakerronnallinen "kikka".
VastaaPoistaGodardilla oli etuuntumia myös Hullussa Pierrotissa (aina hyvä triviakysymys: mikä suomalainen elokuva perustuu samaan romaaniin kuin Hullu Pierrot?). Pulp Fictionissa on myös etuuntumia, mutta niitä on vaikea nimittää siksi, koska elokuvassahan ei ole kerronnan keskusta, johon joitakin elokuvassa näytettyjä tapahtumia tulisi ajallisesti verrata (ja tämä on se pointti, joka tekee elokuvasta mestariteoksen).
VastaaPoista