Kumpaakin sarjaa näyttää yhä liikkuvan divareissa, joten ne lienevät olleet suosittuja aikoinaan. Kansista ja kuvituksista vastasi A. Bengtsson.
Pää pystyssä ja mieli nuorekkaan itse tietoisena Erkki Olavi Valdemar Teerimäki astuu Amerikan mantereelle aavistamatta, kuinka paljon seikkailuja, vaivoja ja kieltäymyksiä tuo maa oli varannut hänelle.
Olli matkustaa Amerikkaan etsiäkseen enonsa, postimestari Fred Andersonia, siellä kaukana Kultaisessa Lännessä, taivuttaakseen hänet palaamaan kotimaahan ja lunastamaan Ollin kotikartanon Tuomilahden, joka oli joutunut vieraisiin käsiin. Mutta kun hän saapuu perille odottaa häntä musertava uutinen: äsken ammattiin valittu sheriffi Fred Anderson on odottamatta siirtynyt tästä murheenlaaksosta, kahdeksan vastustajiensa luotia ruumiissaan, jättäen ainoana perintönä sisarensa pojalle nipun arvottomia kultakaivoksen osakkeita.
Siellä seisoo nyt Olli Teerimäki, hienon suomalaisen maatilan ainoa perillinen, ilman ystäviä, kolmekymmentä dollaria taskussaan hänen ja nälän välillä ja ilman mahdollisuuksia edes palata kotimaahansa.
Olli on kuitenkin täynnä sitkeätä suomalaista sisua eikä jää seisomaan peukalo keskellä kämmentä. Hän saa paikan rajaratsastajana suurella karjaranchilla Kalliovuorilla, ja nyt alkaa kova ja jännittävä aika. Niin greenhorn kun Olli onkin, hän nopeasti saavuttaa työtoveriensa ystävyyden ja arvonannon ja myös Mariane, ranchin esimiehen reipas tytär ja kaikkien poikien lemmikki, ihailee hänen reippaita otteitaan.
Mutta kotikartanoa Olli ei voi unohtaa - ja Tuomilahti on nyt niin kaukana, kaukana...
Sarja:1 - Olli Teerimäki lähtee Amerikkaan
2 - Olli Teerimäen ritarinkannukset
3 - Länsi toistaa kutsunsa
4 - Kaksi naista ja yksi mies
5 - Lännen tytär pulassa
Näin kirjoittaa kirjailija itse...
Dollarin luvatussa maassa on tapana sanoa, ettei kukaan
greenhorn lammikon tuolta puolen voi välttää "koiravuosia" ennenkuin tuntee lujaa maata jalkainsa alla.
Omasta puolestani pidin parhaimpana uhrata viimeiset kotimaasta tuomani kolikot rautatielippuun "Villiin Länteen" missä miestä on aina pidetty miehenä. Sinne minua ajoi poikamainen seikkailuhaluni, joka oli kiertänyt suonissani aina lapsuuteni vertatihkuvista intiaanikirjoista lähtien, sekä myöskin halu kerran nähdä omin silmin, oliko tämän päivän Kultainen Länsi yhtä villi kuin minkälaisena se oli kirjoissa esitetty.
Omat kokemukseni ja seikkailuni Lännessä noin 35 vuotta sitten sekä tovereiltani kuulemani jutut kuvittelin jo silloin sopiviksi säilyttää jälkimaailmalle, kun kerran palaisin kotimaahan. Näin syntyi
- OLLI TEERIMÄKI -
Lännen sankarisuomalainen nuorukainen parhaimmillaan!
Rohkenen omistaa nämä Ollin seikkailut kaikille 10-100 vuoden ikäisille, pojanmielellä varustetuille miehille - ja miksei samanikäisille naisillekin - ja hartain toivomukseni on, että ne tuottaisivat lukijoilleni samaa huvia kuin minulle niiden muotoutuessa kirjoituskoneeni näppäimien säestäessä muistikuviani. Ollin reippaassa seurassa vanhimmatkin nuortuvat. Niin on käynyt minunkin!
Lännen terveisin
Erkki Karhunkuru
English summary: Olli Teerimäki was a Finnish "pulp hero" from the late 1950's. Alas, his adventures lasted only for five magazines. The stories were accompanied by small glossary of western jargon, words like greenhorn, posse, showdown, tenderfoot etc. were explained in Finnish.
Tekstit
Tämä länkkäri on jäänyt minulta jotenkin väliin, tai en ainakaan nyt muista sitä. Noina vuosina minulle taisi tulla Pecos Bill Myrskytuulensa selässä ja Pekka Lipponen. Lipposista on erityisesti jäänyt mieleeni Malaijilainen hammasproteesi. Se on sellainen, että ensin revitään hampaat irti, sitten naputellaan hampaiden tilalle naulat, joista poistetaan lopuksi kanta. Sellaisella Pekkaa uhkailtiin.
VastaaPoistaTosin olin jo siirtynyt lähes kokonaan kirjoihin. Riksin sarjan Curwodit olivat seikkailukkaita. Niitä ja muita aikansa pokkareita painettiin myöhemmin lisääkin. Toreilta niitä sai alle torihintojen. Opittuani lukemaan kävin romaanien kimppuun kuin sika limpuun. Luin myös sanomalehtiä. Innostus sarjakuviin taisi alkaa ohuiden Texien myötä, mitä nyt sanomalehtien sarjakuvat Kissalan poikineen tuli luettua, ja Puupäätkin, vaikka en niistä erityisesti pitänyt.
VastaaPoistaPiti sanomani kapeiden Texien.
VastaaPoistaRiksin sarjaa, ja varsinkin juuri Curwoodia ja Zane Greytä, liikkuu yhä pilvin pimein. Niitä on Suomen kansa rakastanut.
VastaaPoistaTuli vain Erik Dahlbergista mieleen, että hän on käsikirjoittanut sellaiset suomalaiset filmit kuin Yövartija vain (1940), Ballaadi (1944) ja Rakkautensa uhreja (1945). Lisäksi Mä oksalla ylimmällä vuodelta 1954 perustuu hänen aiheeseensa.
VastaaPoistaKattava listaus löytyy täältä:
VastaaPoistahttp://www.imdb.com/name/nm0197002/
Anteeksi että palaan tähän näin myöhään, mutta Dahlberghan myös asui itse jenkeissä ja kirjoitti siitä reportaasikirjan ("Cowboyna Amerikassa" tai jotain sinnepäin). Hän toimi sanomalehtimiehenä USA:ssa ja voisi kai sanoa, että hän tiesi, mistä kirjoitti. En tosin ole lukenut yhtään hänen kirjaansa, joten en oikein osaa sanoa.
VastaaPoista