31. heinäkuuta 2008

Helteinen heinäkuu... (1962)

HELTEINEN HEINÄKUUN SUNNUNTAI SUURKAUPUNGISSA...
KAUNIS TYTTÖ panee muutamat pojat suunnittelemaan toverin murhaamista.
NUORI ETSIVÄ saa elämänsä vaarallisimman tehtävän.
Katu kylpee auringonpaisteessa... salattu jännitys kasvaa.

Ilvessarja 26: Olenko minä yksin syyllinen (1962, alk. See Them Die)
Kansikuvassa on hieno syvyysvaikutelma...

Jo nuorna poikana huomasin, että Ilvessarjassa oli kaksi muita parempaa kirjoittajaa: Richard S. Prather ja Ed McBain. Minulla ei ole ollut mitään syytä muuttaa käsitystäni myöhemminkään.

McBainin (oik. Evan Hunter) kirjat kertoivat 87. poliisipiiristä. Ne sisälsivät usein hyvin uskottavan tuntuista kuvausta poliisin työstä ja joskus niissä oli tekstin joukossa melkein kollaashiromaanin tapaan lomakkeita ja muita virkapapereita. Jännittäviäkin ne olivat.

Ilvessarjan pokkarit olivat taiten lyhennettyjä ja ihan kohtuullisesti käännettyjä. Kannetkin olivat silloin tyylikkäitä. Niissä oli aina nainen, joko uhitteleva vamppi tai sitten pelokas neito.

Ilvessarjaa on alettu keräämään ja hyväkuntoisesta kappaleesta saa pulittaa jopa neljä euroa - toki halvemmallakin löytää.

Ilvessarja 30: Askeleet kadulla (1963, alk. Cop Hater)

11 kommenttia:

  1. "jo nuorena poikana..." Miksihän minä olen aina kuvitellut, että olet nainen? Nyt kun luin tuon lauseen niin postauksenpätkäsi kulkivat tajunnassani kuin fightclubissa konsanaan ja it all makes sense! Mies tietysti!
    Mutta tämä erehdys on ehdottomasti kunnianosoitus!

    VastaaPoista
  2. Löytyy hyllystä tuo eka, myös saman sarjan "Poikani on narkomaani". Hmmm, itse asiassa Ed McBaineja taitaa olla lähemmäs 30 hyllyssä, eri painoksia, suomeksi ja englanniksi. Pitäisi varmaan joskus ottaa kuvia ja laittaa blogiin.

    VastaaPoista
  3. Skannaa ihmeessä, Susu. Olisi kiva nähdä lisää McBain-kansia.

    VastaaPoista
  4. Hmm... minusta Day Keene ja Gil Brewer olivat parempia kirjoittajia kuin Hunter/McBain ja Prather, mutta hyviä hekin olivat, ei siinä mitään. Yksi mieleenpainuneimmista on Albert Conroyn (eli Marvin Albertin) Devil in Dungarees, joka on niin väkivaltainen että on vaikea uskoa sen kirjoitetun jo 1950-luvulla. David Goodisin Murhan sävel taas on sama kuin Shoot the Piano Player. John Jakesin kirjoittama ja William Ardin nimellä ilmestynyt Give Me This Woman on upea sekin.

    Ilves-sarjan kirjoista taiten lyhennettyjä eivät olleet alkupään kirjat, joiden kääntäjiksi on usein mainittu Kaarlo Nuorvala (huono kirjailija omillaankin..). Myöhemmät ovat tosiaan ihan kohtuullisia.

    Jos sarjaa keräilee, niin kannattaa huomata, että ne ekat ovat myös helpoimpia, valitettavasti. Sarjan loppupään kirjat ovat paljon vaikeampia löytää. Vaikein on kai sarjan ainoa ei-amerikkalainen kirja, Arne Hartmannin Draama Berliinissä (tai jotain). En olisi itse sitä vieläkään löytänyt, ellen olisi saanut sitä yhdeltä tutulta keräilijältä.

    VastaaPoista
  5. Kirjat kuin ilvekset. Toki sarjasta löytyy varmasti hyvää luettavaa vaikka kuinka. Joku tämmöinen sarja saisi ilmestyä nykyäänkin. As if...

    VastaaPoista
  6. No tuota... katsos minun blogiani, öö, tuosta noin:

    http://pulpetti.blogspot.com/2008/06/and-finally-paperback-line.html

    Ja tuosta vielä:

    http://pulpetti.blogspot.com/2008/06/arktisen-banaanin-pokkaridekkarit.html

    Ja josset muuten usko, niin tuosta:

    http://www.sarjakuva.com/banaanidekkarit.htm#Kierkegaard

    (Höö.. hölmö linkki. Kierkegaard?)

    Kirjoja tulee tietty harvemmin kuin Ilveksessä, mutta silti. Ja ne kannet... Ossi Hiekkala on tulevaisuuden Robert McGinnis.

    VastaaPoista
  7. Olisikohan minun hyllyssäni sitten PopuLAARIn lukijakunnan Ed McBain -ennätys, kun kirjoja on vähän yli 60. On 87. piiriä Ilves- ja Kotka -sarjoina, Tammen hyvinä käännöksinä, Book Studion myöhempiä kirjoja ja monia suomentamattomia englanniksi.

    Ja Matthew Hope -romaaneja, joita käsittämättömän tuottelias EM kirjoitti yli kymmenen, ja vielä tukku muita romaaneja.

    En ole mitään noista kylläkään vuosiin lukenut.

    P.S.

    Miehen kotisivut kertovat, että Ed McBainin ja Evan Huhterin lisäksi hän kirjoitti viidellä muullakin nimellä. Enpä ole esimerkiksi tuosta Curt Cannonista aiemmin kuullutkaan.

    Noin 120 teosta kaikkiaan, pari näytelmää ja muutama elokuvakäsikirjoitus, ja novellikokoelmat päälle. Oli aika äijä.

    VastaaPoista
  8. Kappas, johan oli Ed McBainin ystäviä PopuLAARIn lukijoissa!

    VastaaPoista
  9. Mahtaakohan tätä täällä enää kukaan lukea..? Curt Cannon -kirjoista julkaistiin jokin aika sitten yksi uudestaan, Evan Hunterin nimellä, Hard Case Crime -sarjassa. Lisäksi olen lukenut paljastuksia Hunterin kirjoittamista pornokirjoista, joissa hän käytti, jos oikein muistan, salanimeä Dean Hudson. Ovat kuulemma hyviä ja Hunter oli luotettava kirjailija. Sal Lombinonakin hän ehti julkaista jotain 50-luvulla, pari länkkärinovellia ja sotajuttujakin.

    VastaaPoista
  10. Tokihan hyvät kommentit aina luetaan. Evanin on täytynyt elää symbioosissa kirjoituskoneensa kanssa.

    VastaaPoista

LinkWithin

Hae tästä blogista: