Todetkaa Agfan tinkimätön laatu
esittäessänne kaitafilmejä,
katsellessanne diakuvia,
suurentaessanne.
Lähde: TM 10/1959
"Kuollutta" mediaa ja välineistöä... Kaitafilmiä ei ole tietääkseni pystynyt enää aikoihin kehittämään Suomessa.
YouTubesta löytyy vanhoja 1960-luvun kaitafilmejä teemalla "Elämää Myllypurossa".
Tekstit
Joo, jo 80-luvun lopulla piti lähettää filmi muistaakseni Saksaan.
VastaaPoistaHarrastajia on kyllä vielä ja näillä on vireähköä toimintaakin. Nettisivut löytyvät, mutta en nyt muista osoitetta ja olen laittamassa konetta kiinni.
Word up: Lem Kvre emigroitui 1970-luvun alussa Jugoslaviasta Italiaan ja sieltä Australiaan ja erikoistui kirjoittamaan sarjakuvalehtien täytenovelleja.
Ainakaan minä en kyllä kaipaakaan tätä välinettä. Yhdelle kasetille mahtui ruhtinaalliset kolme minuuttia tavaraa. Ja ainakaan omassa kamerassani ei ollut edes ääntä.
VastaaPoistaMinusta kaitafilmissä on hohtoa. Onhan se nyt hienompaa ja tunnelmallisempaa laittaa projektori pyörimään ja kankaalle tulee välkehtivää kuvaa kuin jos katsoisi siistiä ja ylipitkää videokameralla kuvattua otosta. Mutta enhän minä mitään kuvaile, en ole hankkimassa kaitafilmikonetta. Projektorin kyllä haluaisin - kierrätyskeskuksessa on pitkään ollut, kylläkin 16-millinen, Bell & Howell muutamalla sadalla... apuraha, missä viivyt?
VastaaPoista