Ostin sitten minäkin elämäni ensimmäisen Harlekiini-kirjan. Kerran se vain kirpaisi! Eikä se hassumpi ollutkaan. Pistäkää kirjailijan nimi mieleen: Charlotte Brontë. Jane Eyre kertoo kotiopettajattaresta ja kartanon isännästä, jolla on hullu vaimo piilossa ullakolla.
Tarina on harmitonta romanttista viihdettä Harlequin-kirjojen tapaan, joskin siinä on mukana hitunen feminismiäkin modernin maun mukaisesti.
Kannessa kirjaa suosittelee joku William Makepeace Thackery: "Neron mestariteos". Lieneekö Williamkin joku harlekiinikirjailija?
Harlequin-klassikkoja suolletaan ulos joka toinen kuukausi.
PS. Vuoden vaihtuessa PopuLAARIssa ylittyi sadan tuhannen kävijän raja!
Tekstit
Eikös tämä Thackeray ollut se Dickensin kaveri, vai riitapukariko se oli, joka kähvelsi klassikkokirjansa nimen suoraan naistenlehdestä: Vanity Fair - eli sattuvasti suomennettuna: Turhuuksien turuilla.
VastaaPoistaHessu
Hauska bloggaus! :D
VastaaPoistaNoh noh, nyt taidat leikkiä vähän läpinäkyvästi tietämätöntä...
VastaaPoistaRomaani ei ole mitään "harlekiinikirjallisuutta"! Taitaa olla tuntuvasti lyhennelty tuossa muodossa...
Kotiopettajattaren romaani kuuluu by default maailmankirjallisuuden klassikoihin.
Mutta kuten sanottu, en suostu uskomaan sinua oikeasti noin tietämättömäksi.
Jane Austenin Northanger Abbey näyttää olevan uusin harlekiini lähimarketin kassalla!
VastaaPoistaEyre on tosiaankin "lyhentäen suomennettu", mutta mikään Valittujen Palojen tyylinen tiivistelmä se ei suinkaan ole. Kirjassa on neljä ja puolisataa sivua pientä pränttiä.
Nimenä "Kotiopettajattaren romaani" on aina ollut jotenkin vähättelevä. Hieno juttu että kirja on nyt saatu oikealla nimellään suomeksi.
Eikös Bronte ole kuitenkin Harlekiini-kirjallisuuden tärkeimpiä esikuvia, sikäli tämä on hieno kunnianosoitus! Ja kulttuuriteko - itse ainakin olen odottanut jo 20 vuotta uutta käännöstä kirjasta, jonka uusin käännös "arvo"-kustantamolta on tullut joskus 40-luvun lopussa. Sama Austenin kanssa.
VastaaPoistaMinusta on aina riemukasta kun ns. korkea- ja matalakulttuuri yhdistyvät. Tässä ne ovat yhtyneet aivan herkullisella tavalla.
VastaaPoistaSikäli kai Bronte ja Austen eivät olleet korkea- eivätkä matalakulttuuria niin kuin me nyt asiaa ajattelemme. Kirjoista on melkein jo 200 vuotta aikaa, maailma ja sen näkemykset ovat olleet aivan erilaiset. Ja kirotuissa kioskipokkarisarjoissahan on kautta aikain ilmestynyt klassikoita, Zolata, Dickensiä, Salingeria. Ilman pokkareita ja kioskisarjoja klassikoita ja niiden sensaationhakuisia kansia ei olisi todellakaan luettu niin paljon kuin on luettu. (Puhun nyt siis jenkeistä, Suomessa ilmiötä ei ole niin kauheasti näkynyt, ellei sitten pidä saman ilmiön yhtenä osana esim. Wsoyn Taskukirja-sarjaa, jossa oli kyllä aika asialliset kannet.)
VastaaPoistaEikös siinä Danny Kayen The Secret Life of Walter Mitty -elokuvassa tehty pilaa juuri tästä ilmiöstä. Mieleeni ovat jääneet jopa jotkut klassikkokirjojen kuvitteelliset pokkarikannet, kuten Pikku naisia! Siinä neitosilla oli varsin antoisat etumukset. Vai muistanko väärän leffan?
VastaaPoistaAinakin tuossa leffassa on juuri niitä kuviteltuja kirjankansia. Joku aika sitten joku tosin teki nettiin vastaavia, siinä oli ainakin Moby Dick ja muita.
VastaaPoista