YLE TV2 näytti keskellä päivää (10.4. klo 12.45) Harold Clurmanin ohjaaman film noir -klassikon Pitkä yö (Deadline at Dawn, USA 1946), vaikka iltamyöhällähän näitä tällaisia filmejä pitäisi näyttää. Aamunkoiton deadline perustuu pulp-kirjailija Cornell Woolrichin romaaniin. Muitakin merkittäviä elokuvia on hänen tarinoittensa pohjalta valkokankaalle pantu, kuten nyt vaikkapa Alfred Hitchcockin Takaikkuna tai François Truffautin Morsian pukeutuu mustaan.Syytön mies murhasta syytettynä, ja vieläpä muistinmenetys (tunnin verran), on tuttu aihe näissä pikkutummissa painajaisissa. Mutta olipa virkistävää katsella elokuvaa, jota ei oikeastaan ollut ohjattu ollenkaan. Muutamia tehokkaita varjoleikkejä lukuunottamatta Clurman ei keikaile mitenkään kameran kanssa. Itse asiassa koko elokuva tuo mieleen Alfred Hitchcock esittää televisiosarjan, jossa takuuvarmasti on käytetty näitä samoja lavasteita, suurkaupungin katuja ja vuokrahuoneita.
"New York, kaupunki jossa 'hei' tarkoittaa 'näkemiin'", lohkaisee June Goth. Junea esittää naispääosassa Susan Hayward, joka hehkuu elokuvassa kuin juuri lehden alla täydelliseksi kypsynyt mansikka.
Murhattua huonoa naista, Edna Bartellia, esittää Lola Lane. Nimi tuntui tutulta ja muistin, että minulla on hänestä jossain arkistojeni syövereissä sikarilaatikoista saatu keräilykuva niinkin kaukaa kuin 1920-luvulta. (Muistiin: täytyypä kaivaa se esiin). Ja tosiaankin, Teräsmiehen tyttöystävän nimi Lois Lane on saatu häneltä. "Siegel took her name from actress Lola Lane, who portrayed Torchy Blaine in one of the middle entries." (Wikipedia). Joskus nämä populaarikulttuurin kerrostumat suorastaan pyörryttävät, kun ne yhdistyvät toisiinsa tiheänä rihmastona. Kaikki liittyy kaikkeen.
Tekstit
Joo, katsomattahan nämä jäävät. Olen koettanut pitää sitä systeemiä, että katsoo enemmän kun ei nauhoita, mutta ei se oikein toimi, kun hyvät leffat tulevat keskellä päivää tai yöllä! Tänäänkin alkaa Stroheimin Häämarssi jumalauta 18.40 juuri kun pitäisi olla lasten kanssa viikon jälkeen ja koettaa vaikka vähän siivota. Ja katso nyt jotain Stroheimia kerrostalokolmiossa kun lapset leikkivät vieressä duploilla. Ainoat leffat, jotka tulevat järkevään aikaan, ovat mälsää tai keskinkertaista Hollywood-tauhkaa, niin kuin tänään xXx.
VastaaPoistaNiin ja lisäksi en ole osannut kytkeä vhs-nauhuria enää takaisin telkkariin.
Minulta meni puoli päivää kytkeä digiboxi, dvd-soitin ja stereot toimivaksi kokonaisuudeksi - jos siihen pitäisi vielä ympätä videonauhuri, hirttäisin varmasti itseni scart-kaapeliin.
VastaaPoistaJotenkin pelätään näyttää näitä vanhoja, mustavalkoleffoja, etteivät katsoja suinkaan vaan pety. Hah! Olen aivan varma, että jos tämäkin Pitkä yö näytettäisiin illan parhaaseen katseluaikaan, se olisi monelle ikimuistoinen elokuvakokemus. Kyse oli siis todellakin hyvästä elokuvasta erinomaisten näyttelijöitten kera.
Ensi viikolla tulee keskipäivällä se leffa, jossa Mickey Spillane itse näytteli.
Tällaiset vanhat klassikot, tunnetut ja vähemmän tunnetut, sopisivat perjantai-iltaan siihen A-Zoomin jälkeen, missä nyt tulee ihan yhdentekeviä amerikkalaiselokuvia. Tietysti tallentaminen on nykyään helppoa mihin aikaan tahansa, mutta tallentamatta jäi tuokin. Jos olisi ollut Lurkerin kertomat tiedot tästä elokuvasta, niin ei olisi jäänyt.
VastaaPoistaKertoisin mielelläni nämä tiedot etukäteen, mutta kun en ole ikinä ennen näitä leffoja nähnyt!
VastaaPoistaAi niin, Pitkässä yössä oli upeata myös se, että murhaaja paljastui silkkaa hyvyyttään. Se on nyt oli sellaista tutkielmaa ihmisluonnosta...
Hei Lurker! Blogisi on saanut tunnustusta omassani. Check it out!
VastaaPoistaEi ollut tarkoitus arvostella Lurkeria, vaan päinvastoin ihastella, kuinka paljon tietoa olit onkinut täysin tuntemattomasta pikkuelokuvasta. Voisikohan Yle markkinoida klassikoitaan johonkin samaan tyyliin?
VastaaPoistaEi hättää, tajusin kyllä, Kai! ;-)
VastaaPoistaKiitos Laura, tunnustuksesta, mutta kun kaikilla seuraamillani blogeilla on jo tuo tunnus...
Kyllähän tuo leffa on pieni klassikko ja itse olen ollut tietoinen sen olemassaolosta jo 20 vuotta - sen verran on varmaan aikaa siitä kun ekaa kertaa luin Matti Salon kirjaa Seinä vastassa. Siinähän on siis pitkät listaukset "kaikista" film noir -leffoista, joista Salo oli pystynyt kaivamaan tietoa.
VastaaPoista