Carl Barks Suomessa
kesäkuussa 1994
(kuva: Wikipedia, Some Rights Reserved)
Itselleni kelpaavat kuitenkin oikein hyvin nämä, jo vähän haalistuneet, Aku Ankka -lehdessä aikoinaan ilmestyneet tavattoman jännittävät seikkailutarinat. Kellastuneet sivut tuovat niihin juuri sopivan nostalgialisän.
Erityisen hyvin muistan vuonna 1968 ilmestyneen Mayakeisarin kruunun, jossa vanhasta uhrikaivosta löytyvät suunnattomat kulta-aarteet (ks. kuva alla). Tarina sekoittui mielessäni samoihin aikoihin hartaasti moneen kertaan lukemaani Karl Mayn intiaanitarinaan Hopeajärven aarre, jossa löytyi samanlainen kätkö. Sitä samaa tarinoihin eläytymisen ja kokemisen huumaa tosin ei voi enää milloinkaan aikuisena kokea...
Aku Ankka 14/1968 - Mayakeisarin kruunu
© The Walt Disney Co
- PS. Kvaakissa ovat nokat lähes taukoamatta lonksuneet siitä, ovatko Carl Barksin kootut tarpeeksi laadukkaat niiden hintaansa nähden.
Tekstit
OOOOH! Arvaa, olinko aivan kääkihastunut, kun seitsenvuotiaana luin tuonkin kertomuksen. Meitä oli kolme sisarusta, ja tappelimme säännöllisesti siitä, kuka saisi lukea tuoreen, tuoksuvan Aksun ekana.
VastaaPoistaMyöhemmin kesäloman ekoihin päiviin kuului säännöllisesti kapuaminen vintille, jossa vanhoja Akuja säilytettiin. Siellä ne luettiin varmaankin kymmeniä kertoja vuosien mittaan, suvenlämpimien purujen hajussa.
Rituaaliin kuuluivat myös Kantolan voileipäkeksit.
KIIIIIITOOS ihanasta nostalgiaherätteestä!
Ole hyvä vain, nostalgian nälkäinen. Mayakeisarin kruunua ei jostain syystä ole Aku Ankassa "toiveuusintoina" tainnut näkyä, vaikka kyse on yksi parhaista Barksin seikkailutarinoista.
VastaaPoistaHehehe, yhdessä ruudussa Roope (akun päällä seisoessaan) valepuvussa huutaa "Uksal!", eli lasku, ja Tupu hupu ja lupu puolestaan "Akah! Itsir!", eli sanat haka ja risti. Onkohan tuolla jokin merkitys...
VastaaPoista