Vanhoissa kuvakertomuksissa neekerilapset joutuivat jatkuvasti tekemisiin vesielementin kanssa; he joko tippuivat veteen tai sitten heitä pestiin. Vitsi on siinä, vaikka ei sitä aina sanottu, ettei musta huuhdoudukaan pois - he ovat pysyvästi "likaisia". Mutta ei se haittaa, kasvot olivat hyväntuulisessa hölmössä virneessä vaikka tenavat usein tyhmyyttään joutuivat kaikenlaisiin pulmatilanteisiin.
Tämä kuvasarja on lehdestä Pääskynen 3/1921. Tekijä on nimekäs brittiläinen lastenkirjojen kuvittaja Lilian Amy Govey (1886-1974). Runoriimikäännös on ontuvan hauska!
Pepe oli ongella. Pipi istui rannalla.
Pepe sai onkeensa suuren kalan,
Pepe.
Huomasi vaaran ja hetken salan,
Pipi.
Pepe putos veteen, syvään,
Pipi hyökkäs apuun, hyvään.
Vei Pepen rannalle, pehmeällä sannalle.
Kiitos! Sanoi Pepe.
Pipi virkkoi: kädenliitos.
PS. Koululainen-lehden syksyn kansikuviin lisätty vuoden 1966 kansi.
PPS. Disclaimer: Tässä ja aikaisemmissa viesteissä olevat lastenkirjojen kuvat ja tekstit kuvastavat aikansa, eivätkä missään nimessä tämän blogin pitäjän, asenteita!
Tekstit
menneestä maailmanjärjestyksestä kertoo pyhäkoululaulu 'ei taivahassa kuolon vaaraa' , jossa musta saara pestiin valkoiseksi jeesuksen sovintoveren avulla. valkoisen opettajan ( lähetyssaarnaajan ) maailmankatsomus-anturat ulottuivat riutuvan pienen neekerlapsen korsivuoteelle. lapsena itkin monta jokea sitä kuunnellessani. taidan itkeä vieläkin.
VastaaPoista