18. syyskuuta 2008

Simo Penttilä: Sonoran uni (1942)

- Niin, kuiskasi doña Estella.
Ja hänen silmänsä olivat niin suuret, enkä minä mielelläni katsonut niihin kauan, sillä minä olen hyvin terve mies.
- Bueno, minä suutelin hänen sormiaan. - Minä olen se caballero, johon te voitte luottaa.
- Ylhäisyys!

Lisää Poika Vesannon kansia: Simo Penttilän Sonoran uneen on taiteiltu näin upean yksityiskohtainen kansi, jonka hienous tulee oikeuksiinsa vasta kuvaa suurentamalla. Mitkä ilmeet, mikä viivan herkkyys! Ks. myös Gringon suudelma.

Simo Penttilä: Sonoran uni
Kenraaliluutnantti T. J. A. Heikkilän seikkailuja
(Otava 1942, kirjapaino Polytypos Turussa)

Ennen tietokoneita kirjan nimi taiteiltiin typografisesti kuin osaksi kuvaa, jopa ihan taiteilijan omin käsin. Ihmeellistä. Ja ihmeellisen hienoa oli sitten jälkikin, kuten yo. kannesta saamme huomata - siis sorvatuista o- ja a-kirjaimista.

3 kommenttia:

  1. Ah, Poika Vesanto!!! Onko olemassa mitään kokoelmateosta, kahvipöytäkirjaa tms? Ostaisin heti.

    VastaaPoista
  2. Eipä ole, valitettavasti. Näyttely Vesannosta on kyllä tulossa johonkin museoon, en muista mihin, mutta eiköhän siitä Populaari tiedota.

    VastaaPoista
  3. Näyttely on todennäköisesti ensi vuonna Tampereella mediamuseo Rupriikissa.

    VastaaPoista

LinkWithin

Hae tästä blogista: