Lehdessä on hieno aukeama Teräsmiehen Yksinäisyyden linnakkeesta otsikolla "Tukikohdan ihmeellisyyksiä." Aika egosentrinen kaveri tämä kryptonilainen...
11. syyskuuta 2008
Teräsmies 3/1970
Lehdessä on hieno aukeama Teräsmiehen Yksinäisyyden linnakkeesta otsikolla "Tukikohdan ihmeellisyyksiä." Aika egosentrinen kaveri tämä kryptonilainen...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Kommentit
Tuo korkea hinta koskee useimpia noita 70-luvun taitteen Teräsmiehiä. Tuo ei tietääkseni ole se kaikkein harvinaisin numero. Hintaa nosti kaksi todella innokasta ostajaa, joiden kilpahuutelu kasvoi kunnon yhteenotoksi :) Onnea voittajalle.
VastaaPoistaArvokas tuo on, jopa läpi ammuttuna :)
Kysynnän ja tarjonnan laki toimii.
VastaaPoistaKävin tosiaankin läpi vanhaa, nuoruusvuosien paffilooraa - ja sieltä löytyi kaikkea kivaa jota pitää PopuLAARIssa vielä esitellä.
Ja on jo esiteltykin.
Samaan "käsittämättömät hinnat" sarjaan taitavat kuulua myös vuosikerran -84/85 ryhmä-x:t.
VastaaPoistaSamaan "käsittämättömät hinnat" sarjaan taitavat kuulua myös vuosikerran -84/85 ryhmä-x:t.
VastaaPoistaJa Turun sanomien painon Muumi-albumit.
Jimmy Olsen (Teräsmiehen kaveri!) on muuten aika paska sarjis. Eikös itse 'King' Kirbykin kirjoittanut ja piirtänyt sitä?
Onkos tuo mr. Grayson tuolla lepakkohuoneessa sama, joka Tom Dooley-laulussa aavisti "teon tuon hirveimmän?"
VastaaPoistaToisaalta on hyvä, että sarjisten hinnat nousevat. Silloin lehdet säilyvät paremmin eikä niitä heitetä roskiin.
VastaaPoistaNäyttää niin tutulta tuo tukikohtakaavio, että oon saattanut joskus mukulana tuota kiinnostuneena tutkia. Tai sitten se on ollut silloin 70-luvulla jossain muussakin numerossa.
VastaaPoistaIhan kaikesta huolimatta 219 euroa on ihan liikaa sarjakuvalehdestä. Vammalan Vanhan kirjallisuuden päivillä olisi vaikea löytää kirjaa, joka maksaisi niin paljon! Huuto.netin kilpailut vääristävät hintatietoisuutta ja voivat johtaa siihen, että tietämättömät myyjät ja satunnaiset tavaran kauppaajat nostavat hintojaan käsittämättömiin summiin. (Toisaalta voisi sitten toivoa, että tulee vastaisku, kun muista Teriksistä ei sitten saakaan yli kahtasataa euroa.)
VastaaPoistaIhan liikaa on.
VastaaPoistaNäitä hintakupliahan aina joskus muodostuu. Esimerkiksi ensimmäinen Maxi-Tex "Kadonnut Pueblo" on kallis, koska kaikki luulevat, että se on kallis (hinta oli pitkään jopa satasessa). Niitä on kuitenkin liikkeellä jokseenkin saman verran kuin muitakin Maxeja (pyynnöt reippaasti alle kympin). Eli kyllä se sieltä vielä romahtaa.
Heh, olen jo kaksi kertaa löytänyt divarista Kadonneen pueblon alle kympillä (ja toisen myynyt mojovalla voitolla Huuto.Netissä). Toisaalta ei hinta laske, ellei kysyntä laske. Tex Willereissä on muutenkin ihan ostohysteria ollut päällä jo pitkäääään.
VastaaPoistaVoihan sitä väittää löytävänsä jonkin Kadonneen Pueblon halvalla. Vaan se ei ole totta, että niitä halvalla löytäisi jostain. Markkinat tietävät tämän kokeilupainoksen arvon. Se ei todellakaan ole yhtä yleinen kuin muut jätit, tarkasta vaikka painosmäärät. Itsellä on näitä odottamassa arvonnousua hyllyssä 10kpl, joista osa lukemattomia. Revi siitä.
VastaaPoistaHuomasithan, että oma kommenttini on kahden vuoden takaa - silloin löytyi. Sen myyntiin menneen Kadonneen pueblon ostin kuudella eurolla. Viime vuonna joku oli löytänyt kirpparilta vielä halvemmalla.... Pueblosta pyydettiin parhaimmillaan satasta, nyt saa jo puolet halvemmalla.
VastaaPoistaJaahas. Sieltä se sitten löytyi. Minä keräsin koulupoikana 1970-luvulla kaikki sen ajan supersankarisarjakuvat mitkä vain löysin, ja monia muitakin sarjakuvia. Lopulta niitä oli sellaisen normaalin FIN-lavallisen verran, eli pari kuutiometriä.
VastaaPoistaKun lapsuudenkotini, omakotitalo, laitettiin myyntiin 1980-luvun alussa, teimme muuttoa kahtena päivänä. Näiden päivien välisenä yönä, kun osa tavaroistamme vielä oli vanhassa talossa, joku oli murtautunut taloon ikkunan kautta ja varastanut ainoastaan minun sarjakuvalehteni, ei mitään muuta.
Epäilin, että asialla oli kaksi naapurikylän teinipoikaa, joille olin pari viikkoa aiemmin lainannut sarjakuviani. He olivat ainoat, jotka olivat nähneet lehtipinoni kaapissa. Asian selvittäminen jäi kuitenkin sikseen, sillä jo seuraavana päivänä muutto valmistui, ja uusi asunto oli ihan toisella paikkakunnalla.
Ja tämä Teräsmiehen numero... No, minä olen se idiootti, joka ampui siitä läpi lutkulla. Sain v. 1977 syntymäpäivälahjaksi lutkun, jonka tehoa testasin silloisilla Teräsmies-lehdilläni. Minähän vain keräilin sarjakuvia siihen aikaan, en voinut mitenkään tietää, että ne olisivat vuosikymmeniä myöhemmin arvossa arvaamattomassa.
T. Matti V. Lohjalta
Jostakin divarista tuon aikoinani hankin (minä en sitä "keikkaa" heittänyt, Matti!). En edes muista koskaan olleeni Lohjalla.
VastaaPoistaMuistelen itsekin aikoinani kesällä ampuneeni ilmakiväärillä vanhoja MAD-pokkareita. Suosittu poikain hupi on ollut tuo, jossa yhdistyivät sarjakuvat ja ammunta.