J. Merivaara myi hienoja teräshuonekaluja ja suomifunkkista. Mainos on vuodelta 1934. Nämä 30-luvun merivaarat ovat huuto- ja antiikkikaupoissa kovin haluttuja - eikä ihme, upeita ovat.Merivaara perustettiin 1901 ja se myy yhä, varsinkin sairaalahuonekaluja.
Ks. myös Heteka (1938)
Tekstit
Jotkut ovat sitä mieltä, että funkkis oli ehdottomasti paskinta mitä tässä valtiossa tehtiin. Esim. talokompleksit hajotettiin ja asumisen sosiaaliset ongelmat alkoivat. Puhumattakaan vesisateiseen suomeen sopimattomista rakenteellisista ratkaisuista.
VastaaPoistaToiset taas pitävät kiinni sankariarkkitehtien ja muotoilijoiden (menneestä) maineesta kynsin ja hampain.
Aalto-jakkara tehtiin halvaksi ja vähän tilaa vieväksi. Se on kiikkerä. Artekin ikkunassa myytiin juuri juhla-mallia hintaan kolmesataa euroa.. :-(
70-luvun hötöbetonilähiöt ne ovat huonointa rakentamista Suomessa koskaan.
VastaaPoistaJa kyllä teräsrunkoiset funkkishuonekalut laadultaan aina myöhemmän ajan lastulevy-viritykset voittavat.
Että näin.
Eikös ne 70-luvun lähiötkin ole funkkiksen lapsia. Materiaalivalintojen kestämättömyyskin puhuu asian puolesta :-D
VastaaPoistaFunkista ei voi suoraan syyttää 70-luvun lähiöistä. Syyllisen nimi oli BES.
VastaaPoistaNämä elementtilatomukset mitoitettiin 30 vuoden käyttöajalle. Erittäin tarkkaa suunnittelua, sen ne ovat kasassa kestäneetkin! Nyt ne pitäisikin siis purkaa...
Kun puoli kansaa lähtee vaellukselle, on aika vähän menetelmiä, millä kaikille saadaan katto pään päälle, kun eivät Ruotsiinkaan kaikki menneet. Gryndaaminen kokonainen lähiö kerrallaan taisi olla ainoa keino tehdä kymmeniä tuhansia asuntoja hirmuvauhdilla.
Funkishan oli suureksi osaksi kaikkea muuta kuin sankariarkkitehtien maineenpönkitystä - funkiksen levitti maahan SOK:n arkkitehtuuriosasto, jolla ei sankareita työskennellyt - ellei Erkki Huttusta sellaiseksi lasketa.
VastaaPoistaAalto-jakkara on kiikkerä alkuperäisessä kolmijalkaisessa muodossaan, mutta Aaltohan lisäsi siihen neljännen jalan. Meillä on sellainen. Ei ole kiikkerä. Kolmijalkaista kyllä tehdään vielä, mutta Aallon idea taisi olla se, että sen voi viedä maastoon - kolmijalkainen jakkara ei ole metsässä tai pellossa kiikkerä, mutta nelijalkaista on vaikea asetella.
Asumisen ja rakentamisen standardisointi alkoi funkiksen aikakaudella, se on totta, mutta todelliset ongelmat alkoivat tosiaan grynderien myötä, kun talot haluttiin tehdä mahdollisimman halvalla. Oikea funkis ei ole halvalla tehtyä moskaa, minkä todistavat monet tuntemattomatkin rakennukset ympäri maan. Samalla pitää muistaa, että 70-luvulla tehtiin aika taitamattomia ratkaisuja sen suhteen, kuinka paljon ja millaisista yhteiskuntaluokista ihmisiä pantiin asumaan yhteen ja samaan paikkaan kaukana kaikesta muusta. Itse asuin lähiössä, jossa oli pitkään yksi kauppa ja yksi kioski.
(Mutta mikä on oikeasti huonointa rakentamista Suomessa ovat 80-luvun lähiötalot. Niihin pantiin hirveitä vessalaatan näköisiä seiniä, joista ne nyt putoilevat melkein ohikulkijoiden päälle. Ruostuneet postmodernistiset elementit vieraannuttavat minua enemmän kuin mitkään 70-luvun lähiöt.)
(Mutta mikä on oikeasti huonointa rakentamista Suomessa ovat 80-luvun lähiötalot. Niihin pantiin hirveitä vessalaatan näköisiä seiniä, joista ne nyt putoilevat melkein ohikulkijoiden päälle. Ruostuneet postmodernistiset elementit vieraannuttavat minua enemmän kuin mitkään 70-luvun lähiöt.)
VastaaPoistaNuo vessalaattatalot ovat kyllä kuraa. Niitä on vielä ripoteltu ympäri kauniin Helsinginkin keskustaa saastuttamaan kaupunkikuvaa.
Toinen kammo on 80-90-luvun taitteessa rakennettu lähiö-punatiilitalo. Pohjois-Haagan asema + Lassila on mainio esimerkki tästä.
Punatiilestä saa hienoja taloja, käykää lukemassa tiilenpäitä vaikka Töölössä.
VastaaPoistaMutta keltatiili... ounou!
Eikös Helsingin postitalo ole keltatiiltä? Ja keksisin kyllä varmasti lisää funkista ja sodan jälkeistä funkista edustavia taloja, joissa ei ole mitään vikaa...
VastaaPoista