CONAN - BARBAARI
UUSI JÄRISYTTÄVÄ SARJAKUVASANKARI ON TULLUT!!!
Kautta maailman on barbaari CONAN tunnettu uskomattomista seikkailuistaan, jotka jännittävyydessään saavat veren hyytymään vampyyrinkin suonissa. CONAN ei ole suotta kohonnut ykkössarjakuvaksi monissa maissa, sillä meno on tosiaan aivan omaa luokkaansa. Veri roiskuu ja pääkallot halkeilevat tämän uljaan ja voittamattoman barbaarin tarttuessa ketään säälimättömään peitseensä. Tutustu sinäkin näihin rajuihin seikkailuihin niin tiedät!!!
Conan 1/1975 (Graafinen Kustannus Oy)
Koska edellisen viestin Apinoiden planeetta -sarjakuvalehden kansikuva sai niin innostuneen vastaanoton, jatketaan samalla 70-luvun estetiikalla.
Conan-sarjakuvien kansiaihe toistaa lähes aina samaa asetelmaa. Barbaari Conan teurastaa demoneita tahi muita lähimmäisiään, ja herran itsensä jaloissa kiemurtelee tapahtumista kauhistuneena vähäpukeinen neitonen. Tämän voimafantasian (power fantasy) teho on ilmeisesti kohderyhmää ajatellen niin tehokas, ettei formaatista ole haluttu juurikaan poiketa.
Yleensä taustalla väijyy myös jokin yliluonnollinen uhka, jonka uljas villimme kohta jollakin konstilla voittaa.
Conan 1/1976
PS. Teille kaikille epäuskoisille, jotka ette usko kuinka hyvää 1970-luvun musiikki oli - tässä lisää hyvää...Karen osasi myös rummuttaa: Close To You. Ja niin, tuota, pakko kai tämä on sanoa - krhm, olen aina pitänyt The Osmondsien kappaleesta Crazy Horses (1972). Onko hyväntuulisempaa ja mukavampaa duettoa kuin Suzi Quatron & Chris Normanin Stumblin' In? Se on niin kiva.
Tekstit
Tuo eka näyttää ihan Petri Hiltusen piirrokselta.
VastaaPoistaWord up: "Conan-sarjakuvien tussaajana toimi myös muuan D.L. Sitko, josta ei kuitenkaan tiedetä juuri mitään."
Nämä Graafisen kustannuksen julkaisemat Conanit ovat samaa formaattia kuin brittiläiset Conan-sarjikset, ohuita ja isoja. Joten sieltä ne lienee hankittu. Huhut kertovat, että lehdet olisi painettu ihan piraattimeiningillä, oikeuksista mitään maksamatta. En tiedä. Kannet ovat komeita, mutta sisäsivut ovat huonosti painettuja ja surkeasti tekstattuja.
VastaaPoistaJotenkin huvittaa tuo "simmerialainen". Vaikka tulihan Howardin Kullistakin suomalaisena käännöksenä "Kall".
VastaaPoistaSimmerialainen pisti minunkin silmääni. Lehtipuolen suosikkijuttujani oli, että Conania Semicille toimittanut Antti Marttinen muotoili iskevän mainoslauseen 90-luvulla, olikohan se "Conan – Kirvestä kalloon kuudesti vuodessa".
VastaaPoistaMainospuolen neidit hylkäsivät sen alkuun, mutta muutamaa vuotta myöhemmin tämä iski täydellä tenhollaan firman (Semic > Egmont) sisäisessä ristiinmainonnassa. Nykytilanteesta en edes tiedä, vieläkö firma julkaisee ajoittain Conania, en ole vuosiin lukenut.
Conan-sarjakuvia tuli Egmontilta pari vuotta sitten, mutta ne olivat uusia, tosin Howardin alkuperäistarinoihin perustuvia. Luin ekan, oli ihan laadukasta matskua. Idea oli vähän sama kuin Don Rosalla tämän Roope-setä-biografiassa, käsikirjoittaja (Gary Busiek? vai olikohan tämä piirtäjä?) täytti aukkopaikat omilla tarinoillan.
VastaaPoistaMitä muuta Graafinen kustannus julkaisi?
Se julkaisi ainakin sarjakuvalehtiä Kostajat ja Jymy (!), lisäksi ristikkolehtiä ja pilalehti Arpuusia. Kustansiko se myös Musa-lehteä? En tiedä.
VastaaPoistaGraafisen Kustannuksen pomo oli tämä mies.
Vau, hieno tieto - nyt tiedän, ketä äänestän seuraavissa vaaleissa. Pulpia ja pornoa eduskuntaan!
VastaaPoistaKostajat jäi mieleen, ainakin avausnumeron painoasu oli kehno.
VastaaPoistaMusa-lehden tekemisessä taisi tulla musiikillisia erimielisyyksiä, kun se jakautui Musaksi ja Soundiksi jo 1975. Tuo pomo oli Musassa myös toimittajana, muistan ainakin levyarvosteluja hänen nimissään, joten ehkä Soundi siirtyi eri kustantajalle ja Musaa jatkoi Graafinen kustannus.
Pitäisi tarkistaa, mutta jotain muistijälkiä tästä on. Treella (ja Pirkkalassa) oli julkaisutoiminta silloin vilkasta.
Kerro ihmeessä lisää, Varapygmi, noista "kultaisista vuosista". Jos et täällä niin vaikka omassa blogissasi!
VastaaPoistaEn ehtinyt lukijaa kummempana mukaan ennen kuin vilaukselta 1981, jolloin piipahdin Soundin ja Fanzinen pajalla Pirkkalassa. Sittemmin käväisin pari kertaa Soundin uudessa toimituksessa Treen keskustassa, muun muassa rockvisailemassa, mutta ei näistä voi laulua tehdä.
VastaaPoistaVeli tuntisi asiaa lähemmin, voisin koittaa faktapohjaani häneltä verestää. Hän taisi tilata Musaa ja Soundia (jokseenkin) alusta lähtien ja on kirjoittanut jälkimmäiseen paljon. Itse vierailin lukiolaisena parin levyarvostelun ja yhden pitemmän jutun verran.
Ai niin, se oli tietysti Lehtijussi, jonka julkaisuihin tuli ristikoiden jatkeeksi mm. Soundi, Huuli, Soundi-kirjat, Fanzine ja mitähän muuta. Pääjehuksi muistelemani on nykyään Pilot-kustannuksen tj.
VastaaPoistakostajien avausnumeron (1975) ensimmäisellä sivulla on hauska ennustus: "tästä lehdestä tulee aivan varmasti keräilyaarre. säästä se!" ei kuitenkaan sellainen keräilyaarre kuin samaan aikaan ilmestyneistä conaneista.
VastaaPoista" Jotenkin huvittaa tuo "simmerialainen". - - -"
VastaaPoistaJoo toden totta! Kas kun ei ole
Sonan Simmerialainen ;-)