Auttakaa minua! Minä, tunnustan, pidän suunnattomasti The Carpenters -yhtyeen musiikista... Hienossa laulussa, jos kutsutaan planeettainvälisen aluksen asukkeja, Karen-parassa näkyvät jo selvästi anoreksian merkit - mutta silti, upeaa musiikkia. Kappale on alkujaan Klaatun tuotantoa (ks. Wikipedia). Klaatuahan epäiltiin aluksi salanimellä levyttäväksi Beatles-yhtyeeksi.
Carpenters - Calling Occupants Of Interplanetary Craft
Ja sitten on vielä tämä, laululintu Olivia Newton-Johnin A Little More Love. Kivasti soluvat melodiat...
Myös laulajat, joilla on VALTAVAT pulisongit, ovat vain jotenkin hyviä. Slade ja Alvin Stardust, olkaa hyvät, lava on teidän. Sitten vielä viimeisin vaan ei vähäisin: Glitter Band - Angel Face!
Musiikkimakuni koko huonous on nyt tuotu selvästi esille (kiitos YouTuben). Voin vain valitella tapahtunutta ja vetoan 1970-luvulla vietettyyn nuoruuteen.
Ylistys kaikille huonon musiikkimaun omistajille!! Alvin on kerrassaan lumoava. Vieläkin löytyy vinyyli, jonka kannessa A vinosti hymyilee...Ah. Sladekin on tosi vekkuli :), tosin pulisongeista olen eri mieltä.
Carpentershan on ihan huippu! Noi muut nyt tänä päivän näyttää ja kuulostaa jo vitseiltä, mutta Carpenters ei ikinä! "Don't you rememeber you told me you loved me, baby. You said you'd be coming back this way again, baby. Baby, baby, baby, baby oh baby I love you, I really do" - painokasta samaa ja heleästi ja puhtaasti laulettuna!
The Carpenters on ehdottomasti parhaimmillaan vinyyliälppäreiltä kuunneltuna. Karenin veli Richard tosin julkaisee suurin piirtein joka viides vuosi anniversaryn kunniaksi Carpenters-kokoelman cd:llä, jonka äänimaailma on aina vain täydellisempi. Hän tekee sitä varmaan kuolemaansa saakka, ilmeisesti hänellä on siitä jonkinlainen pakkomielle.
Karen muuten soittaa myös rumpuja aika monella raidalla!
Kiitos, Helen, sielujen sympatiasta. Carpenters-kappaleissa on jotain ihmeellistä haikeutta ja äärimmäistä surua sen heläjävän melodian alla. Ajatonta musiikkia, jota soitetaan vielä kauan meidän jälkeemme.
=D Kohtalotoveri ilmoittautuu! Mauttomuus ja katu-uskottavuuden puute on kyllä tosi syvässä kun tällainen kimara kaikui nuoruusvuosina. Parempi kuin tunnustaa tämän tosiseikan heti kaikille, erikseen pyytämättä ja tulee kaapista.
Voi voi Lurker, kyllähän tuosta taudista voi parantuakin. Itsekin noita kuuntelin silloin, ja kotimaisista kaiken lisäksi Dannya ennen Armia, joten tapaukseni oli vieläkin vakavampi.
Et varmaankaan tarkoittanut, että diggaat vain noita Glittereitä ja Carpenterseja, ethän?
Itse kuuntelen melkein pelkästään 1970-luvun musiikkia; Jethro Tullia, Neil Youngia, Pink Floydia...
Mutta sitten nykybändeistä olen aika innostunut uudesta kotimaisesta hevistä ja etenkin tällaisesta äärimmäisen mahtipontisesta "battlemetallista." Esimerkiksi Turisas on todella loistava, kannattaa katsoa YouTubesta.
Olen muuten ihan samaa mieltä - Radiohead on vain ja pelkästään tylsä. Yritin joskus kuunnella sitä yhtä tunnetuinta levyä, jonka nimi on joku OK, mutta alkoi haukotuttaa ja nukuttaa. Vähän sama minulla on ollut tosin Pink Floydin kanssa. Tosin olen pitänyt Syd Barrettin aikaisista biiseistä.
Gary Glitterin "Rock On" - sehän on hieno biisi! Siitä teki upean särösyntikkaversion 80-luvun lopun Suicide-klooni Dave Howard Singers.
Kyllähän huono pop on ihan mahtavaa. Monkeesillakin on upeita biisejä. 70-luvulla biiseillä vain oli taipumus huonota.
Carpentersien biisistä tuli mieleen, Lurker, että pitäisit varmaankin Ben Foldsin tuotannosta, sekä soolo- että bändilevyistä nimellä Ben Folds Five. Pianovetoista poppia, jossa on hienoja melodioita, lauluharmonioita ja yllättäviä tempon ja onko se nyt äänilajin vaihteluita. Ex-vaimo naureskeli että progeako sinä nyt kuuntelet, kun tiesi että proge oli minulle kirosana. Yhtä progea tuo Carpenterskin oli.
Richard Carpenterin sovitukset ovat aivan tajuttomia, ihan tajuttomasti soittimia ja jousiorkestereita ja vaikka mitä, mutta tyylillä - välillä taasen ei ole muuta kuin Karenin puhtaana soiva altto; vähän tulee Phil Spector mieleen.
Sally Beauman: Intohimo ja valhe
-
HelMet-lukuhaasteessa on haastekohta “Kirjassa valehdellaan”. Nappasin
kirjaston kierrätyshyllystä täsmäkirjan tähän kohtaan. Sally Beaumanin *Intohimo
ja ...
Ruoka ja osoitettu moraali
-
Moraalinvartijalla oli asiaa minulle:
"Näen että syöt ruoaksesi kanakastiketta ja riisiä. Eilen söit perunaa ja
jauhelihakastiketta. Sinun pitäisi lisät...
Haastattelu suomalaisesta nykyrunoudesta
-
* Hei, sopisiko haastattelu suomalaisesta nykyrunoudesta?*
Hei! Suomalainen nykyrunous on monipuolinen ja mielenkiintoinen aihe, joka
heijastaa nykyajan ...
IKEA vanhat katalogit
-
Huhheijaa, olen käynyt täällä blogissa vuosi sitten. Oli jokunen kommentti
tullut, ne on nyt julkaistu, pahoittelut etten ole henkilökohtaisten
asioiden ...
Ennen oli toisin
-
Ennenkin oli talvella lunta, mutta se suli jo aikanaan. Kesä alkoi
toukokuun viimeisenä päivänä puolenpäivän maissa ja päättyi syyskuun
ensimmäisen päivän...
Tekstit
Voisin hyväksyä valituksesi, ellen itse olisi syyllinen melkein yhtä huonoon musiikkimakuun. Tosin ei nyt sentään Carpenters ...
VastaaPoistaYlistys kaikille huonon musiikkimaun omistajille!! Alvin on kerrassaan lumoava. Vieläkin löytyy vinyyli, jonka kannessa A vinosti hymyilee...Ah. Sladekin on tosi vekkuli :), tosin pulisongeista olen eri mieltä.
VastaaPoistaMutta että CARPENTERS?
Hmm, itsekin 70-luvun nuorena ymmärrän lähes kaiken, mutta että Glitter, Carpenters ja Alvin...???? Ei kai vielä Osmonds????
VastaaPoistaOlihan 70-luvulla sentään Led Zeppelin, Deep Purple, Black Sabbath, Uriah heep, CCR...
:))
Tein soundtrackin runokirjalleni, oletko huomannut? Se on täällä. Sieltä löytyy Sladeakin.
Carpentershan on ihan huippu! Noi muut nyt tänä päivän näyttää ja kuulostaa jo vitseiltä, mutta Carpenters ei ikinä! "Don't you rememeber you told me you loved me, baby. You said you'd be coming back this way again, baby. Baby, baby, baby, baby oh baby I love you, I really do" - painokasta samaa ja heleästi ja puhtaasti laulettuna!
VastaaPoistaThe Carpenters on ehdottomasti parhaimmillaan vinyyliälppäreiltä kuunneltuna. Karenin veli Richard tosin julkaisee suurin piirtein joka viides vuosi anniversaryn kunniaksi Carpenters-kokoelman cd:llä, jonka äänimaailma on aina vain täydellisempi. Hän tekee sitä varmaan kuolemaansa saakka, ilmeisesti hänellä on siitä jonkinlainen pakkomielle.
VastaaPoistaKaren muuten soittaa myös rumpuja aika monella raidalla!
Kiitos, Helen, sielujen sympatiasta. Carpenters-kappaleissa on jotain ihmeellistä haikeutta ja äärimmäistä surua sen heläjävän melodian alla. Ajatonta musiikkia, jota soitetaan vielä kauan meidän jälkeemme.
=D Kohtalotoveri ilmoittautuu! Mauttomuus ja katu-uskottavuuden puute on kyllä tosi syvässä kun tällainen kimara kaikui nuoruusvuosina. Parempi kuin tunnustaa tämän tosiseikan heti kaikille, erikseen pyytämättä ja tulee kaapista.
VastaaPoistaVoi voi Lurker, kyllähän tuosta taudista voi parantuakin. Itsekin noita kuuntelin silloin, ja kotimaisista kaiken lisäksi Dannya ennen Armia, joten tapaukseni oli vieläkin vakavampi.
VastaaPoistaEt varmaankaan tarkoittanut, että diggaat vain noita Glittereitä ja Carpenterseja, ethän?
Kai, älä huoli, totta kai musiikkimakuni on laaja ja käsittää paljon muutakin.
VastaaPoistaMutta täytyy myöntää, että monet uudet ja uljaat bändit (tyyliin Radiohead) jättävät meikäläisen täysin "kylmäksi". Muse on ihan ok.
Ja huom! Kuuntelin siis Glitter Bandiä, joka teki ihan omia levyjä, en niinkään Gary Glitteriä.
Itse kuuntelen melkein pelkästään 1970-luvun musiikkia; Jethro Tullia, Neil Youngia, Pink Floydia...
VastaaPoistaMutta sitten nykybändeistä olen aika innostunut uudesta kotimaisesta hevistä ja etenkin tällaisesta äärimmäisen mahtipontisesta "battlemetallista." Esimerkiksi Turisas on todella loistava, kannattaa katsoa YouTubesta.
Olen muuten ihan samaa mieltä - Radiohead on vain ja pelkästään tylsä. Yritin joskus kuunnella sitä yhtä tunnetuinta levyä, jonka nimi on joku OK, mutta alkoi haukotuttaa ja nukuttaa. Vähän sama minulla on ollut tosin Pink Floydin kanssa. Tosin olen pitänyt Syd Barrettin aikaisista biiseistä.
VastaaPoistaGary Glitterin "Rock On" - sehän on hieno biisi! Siitä teki upean särösyntikkaversion 80-luvun lopun Suicide-klooni Dave Howard Singers.
Kyllähän huono pop on ihan mahtavaa. Monkeesillakin on upeita biisejä. 70-luvulla biiseillä vain oli taipumus huonota.
Carpentersien biisistä tuli mieleen, Lurker, että pitäisit varmaankin Ben Foldsin tuotannosta, sekä soolo- että bändilevyistä nimellä Ben Folds Five. Pianovetoista poppia, jossa on hienoja melodioita, lauluharmonioita ja yllättäviä tempon ja onko se nyt äänilajin vaihteluita. Ex-vaimo naureskeli että progeako sinä nyt kuuntelet, kun tiesi että proge oli minulle kirosana. Yhtä progea tuo Carpenterskin oli.
VastaaPoistaRichard Carpenterin sovitukset ovat aivan tajuttomia, ihan tajuttomasti soittimia ja jousiorkestereita ja vaikka mitä, mutta tyylillä - välillä taasen ei ole muuta kuin Karenin puhtaana soiva altto; vähän tulee Phil Spector mieleen.
VastaaPoista