Nasta (1957)

Nasta 9/1957

Nasta oli eri nasta lehti, ja logossakin oli nasta! Perinteitä vaalinut kotimaisen Lasten Maailma -lehden viimeiseksi numeroksi jäi 8/1957 (ks. Maijan Karman kaunis kansi). Seuraavassa numerossa (9/1957) lehden nimeksi oli vaihtunut Nasta. Lehti muuttui värikkäämmäksi ja vauhdikkaammaksi.

Aku Ankat ja Nakke Nakuttajat olivat muuttaneet ajan hengen... Kotimaisin voimin lähes kokonaan yrittänyt nuorille suunnattu Nuoli-lehti ei pitkään jaksanut. Nastakin muuttui lopulta kokonaan sarjakuvalehdeksi nimeltä Nastasarjat.

Maija Karma (1957)

Lasten Maailma 8/1957 oli lehden viimeinen numero. Lastenlehti muutti nimeään ja siitä tuli Nasta. Sisältö ja kannet ostettiin siitä lähtien suurelta osin ulkomailta, Euroopasta. Maija Karma ehti tehdä uransa parhaat satukannet, näin uskallan väittää, Lasten Maailmaan. Lehden iso koko (29,5 x 21 cm) teki kansista erittäin näyttäviä.

Ks. myös Myyrä Matikainen.

PS. Neljännesmiljoonan käynnin raja meni laskurissa rikki!

Myyrä Matikainen (1951)

Myyrä Matikaisen malliauto (WSOY 1955) on suomalaisen lastenkirjallisuuden klassikko, kirjoittajana Aila Nissinen. Ja kuten tunnettua, kirjan kuvitti Maija Karma. Vähemman tunnettua sen sijaan on, että Myyrä Matikaisen touhuista sai lukea jo aikaisemmin Lasten Maailma -lehdestä. Numerossa 11/1951 on Nissisen tarina "Myyrä Matikaisen puutarha".

Sen ohessa on kertakaikkisen upea koko sivun kuva mainitusta myyrästä mainitussa puutarhassaan, tyyli on suorastaan impressionistis-ekspressionistinen.

Salaperäinen signeeraus AST oli pitkään arvoitus, mutta selvisihän se ennen pitkää: Annele Tahkolahti-Synterä. Hän oli Lasten Maailman "salainen päätoimittaja" vaikka nimellinen kunnia lankesikin Markus-sedälle.

Kettupartiolaiset

Lasten Maailma 6/1954

Kansi: Maija Karma

PopuLAARIssa ei olekaan pi-i-i-tkään aikaan esitelty Maija Karman ihastuttavia Lasten Maailma -lehden kansia. On siis korkea aika! Kettupojat nuotiolla lättyjä paistamassa... partiolaisia ovat selvästi.

Haku blogista: lasten+maailma (klikkaa!)

Juhannusta!

Lukemista Kaikille 26/1938
(Kansi: Eeli Jaatinen)

HYVÄÄ JUHANNUSTA!

Lasten Maailma 6/1952

Juhannuksena narrataan - kaloja ja...

Maija Karma: Kissa Kehrääväinen (1956)

Lasten Maailma 3/1956
Kansi: Maija Karma

Maija Karma taisi tehdä parhaat kuvituksensa Lasten Maailman kansiin. Aiheensa oli yleensä jokin tuttu satu, yo. numerossa tietenkin venäläisen kansansadun Kissa Kehrääväinen.

Haku PopuLaarista: >> lasten maailma

Mari ja Kari (1955)

Lasten Maailma 10/1955
Kansi: Maija Karma

Lasten Maailma -lehdessä ilmestyi 1950-luvulla sarjakuva Mari ja Kari, jota piirsi Maire Tolonen. Kyseinen sarjakuva oli ilmeisesti suosittu lasten keskuudessa, koska Otava julkaisi sitä albuminakin vuonna 1954. Suomalaisten naissarjakuvapiirtäjien (onko tämä oikea sana?) historiikki on vielä tekemättä. Monet tyttölehdet ovat vielä tutkimatta.

Ja piirsihän se Maija Karmakin sarjakuvaa.

Mari ja Kari, kertoi ja kuvitti Maire Tolonen

Juuri silloin kuului ilmasta iloinen huuto: - Hei vaan, näin hauskaa kyytiä en ole saanut pitkään aikaan. Ja toden totta, se oli Kari, joka palasi lentäen kauppamatkaltaan.

Vuosi 1952

Tuoreen Miss Suomen "tieto" isänmaamme itsenäistymisestä vuonna 1952 on levinnyt niin viraalisen voimakkaasti mediassa, että monet varmaankin kohta muistavat sen totena... Mutta olivathan silloin ne olympialaiset.

Lasten Maailma n:o 7/1952

Vuoden 1952 olympialaiset huomioitiin Lasten Maailma -lehdessä niin kansikuvassa kuin pääkirjoituksessakin:

Jokainen tyttö ja poika Suomessa tietää, että ihan pian alkavat olympiakisat kauniissa pääkaupungissamme. Ylväs stadionimme saa vieraikseen urheilijoita kaikilta maailman kulmilta, ja jokainen meistä suomalaisista toivoo, että myös meidän omat urheilijamme osoittavat kuntoaan. (...)
On totta, että suurin osa teistä juuri joudu kosketuksiin näiden vieraitten kanssa, mutta he jotka tapaavat teitä, saavat silloin käsityksen suomalaisista tytöistä ja pojista. Olisi hauskaa, jos he voisivat kertoa kotonaan, että siellä kaukana, kylmässä Pohjolassa lapset ovat reippaita ja avuliaita, rehellisiä ja ahkeria. Ja että suomalaiset lapset ovat luonnollisia ja koristelemattomia, josta varmasti kasvaa aikanaan kelpo ihmisiä.

Näin kirjoitti lehden pääkirjoituksessa (n:o 7/1952) Leena-täti (joka oli varmaankin lehden toimitussihteeri Lea Havo). Lasten Maailman päätoimittaja oli Markus Rautio, mutta hän kirjoitti nimellään pääkirjoituksia vain alkupään numeroissa.

Sitä sun tätä

Tässä vähän linkkilukemista lauantain ratoksi...

Frazettalle Burroughsin sankarit sopivat hyvin. Minusta hänen Tarzaninsa on "se oikea", ei Disneyn nössö pitkäleukainen sovellutus.
Meten oma lehti - Frazetta

Siinä se jälleen lukee, tällä kertaa Risto Isomäen romaanin Litium 6 (2007, Tammi) takakannessa: ekologinen trilleri. - Nimilappu, joka tekee lähes pelkästään viihteeksi leimautuneesta jännitysgenrestä taas markkinakelpoisen laajemmallekin yleisölle.
Jäljen ääni - Ekologisen trillerin kulta-aika

Suomessa sana sarjakuva sisältää konnotaatioita lähinnä Aku Ankkaan, Hesarin viimeisen aukeaman kolmen ruudun strippeihin tai nykyään Japanin Mangaan. Ranskassa sarjakuva on kaikkea tätä, mutta myös paljon enemmän... Sanoisin, että kokonainen maailma.
Melkein rajalla - Lasten ja lukutaidottomien kirjoja

...ja hei, huomasittehan, että Pieni talo preerialla tulee taas telkkarista!

Lasten maailma (1945)

Lasten maailma, näytenumero 1945

Lasten maailman näytenumero ilmestyi jouluksi 1945. Lehden päätoimittaja oli Markus Rautio. Lehden kansia on esitelty jo aikaisemminkin moneen otteeseen PopuLAARIssa (kts. vaikkapa Björn Landström ja Maija Karma). Lasten maailma muuttui Nastaksi vuonna 1957, silloin se alkoi myös hankkia aineistonsa ulkomailta, lähinnä ranskalaisesta Tintinistä.

Näytenumerossa oli mukana myös Matti Hällin mielettömän hurja kaksisivuinen pulp-tarina Välkehtivät silmät, joka on täysin toista maata kuin lehden muut suht' herttaiset jutut. Se vetää aivan vertoja Seikkailujen maailman ja Yllätyslukemiston hurjimmillekin jännitystarinoille, jollei pistä vieläkin paremmaksi. Tämä Lasten maailman kauhunovelli kertoo kahdesta seikkailijasta, jotka löytävät aarteen aarniometsästä...

"Patsas, jolla pääkallo oli, oli niin korkea, että Stoutin täytyi kiivetä toverinsa hartioille päästäkseen käsiksi pääkalloon. Sitten hän ojentautui ja katseli silmiä. Ne olivat suurimmat jalokivet, mitä hän oli koskaan nähnyt. Ohut kultakehys kiinnitti ne kiveen. Hän otti metsästysveitsensä ryhtyen murtamaan niitä irti. Stout ei ollut mikään mielikuvitusihminen, mutta välkehtivien silmien irtautuessa hänestä tuntui kuin niissä olisi ollut pahansuopa, julma katse."
Vaan lopulta vaeltajamuurahaiset hyökkäävät ja syövät miehet elävältä:

"Muutaman minuutin kuluttua oli aivan hiljaista. Musta, kiehuva, kuiskaava massa vetäytyi jälleen pois jättäen jälkeensä kaksi eriskummallisissa asennoissa makaavaa olentoa, joiden käsien ulottuvilla olivat ihmisen hyödyttömät aseet, kiväärit ja pistoolit. Ja pitemmän alla, niillä kohdin, missä Stoutin housuntasku oli ollut, kimalsivat ikäänkuin vahingoniloisesti välkehtivät silmät vulkaanisen tulen ja kuun vaihtelevassa valossa."

On siinä monella piltillä ollut pissat jouluiltana housuissa tätä aviisia tutkiessa...

Lukeva kansanosa tuntee Hällin ehkä paremmin tätä kertomusta paljon leppoisimmista Ystävämme Andersson -kirjoista.

Hornblower lähtee merille (1955)

Hornblower lähtee merille on käännös englanniksi julkaistusta kirjasta Hornblower goes to sea, joka sisältää tiivistetyssä muodossa kaksi ensimmäistä sarjan kirjaa (Upseerikokelas Hornblower ja Luutnantti Hornblower). Suomessa on ilmestynyt äskettäin myös dvd-boksi Hornblower-televisiosarjasta (Hornblowerin seikkailut), jota näytettiin viimeksi FST5-kanavalla.

Kirja ilmestyi Otavan Seikkailujen maailma -sarjassa, jonka tunnistaa helposti punaisesta selästä jossa on sahalaitaisia poikkiviivoja. Sarjassa ilmestyi muitakin erinomaisia nuorten kirjoja, kuten Pääskyt ja amatsonit.

C.S. Forester: Hornblower lähtee merille (Otava 1955)

Tämä laitos on varustettu tunnetun ja tuotteliaan brittiläisen lasten- ja nuortenkirjojen kuvittajan Geoffrey Whittamin tyylikkäillä ja tarkkaviivaisilla kuvilla. Alla on kuvattuna tärkeä kohtaus, jossa Hornblower voittaa pelkonsa ja juoksee raakaa pitkin.

Takakansiteksti:

Tämä nuorisolle tarkoitettu tiivistetty laitos kuuluisan englanttilaisen merisankari Hornblowerin seikkailuista vie lukijansa tuulessa pullistuvien purjeiden, saalista väijyvien kaapparialusten, välkkyvien miekkojen, uhkarohkeiden suunnitelmien ja uljaan miehekkyyden aikakauteen. Sivu sivulta nousee Hornblowerin kuva sekä hänen tovereittensa että lukijan silmissä yhä suurempaan loistoon. Hän kohoaa älynsä ja rohkeudensa ansiosta ujosta upseerikokelaasta kaikkien kunnioittamaksi luutnantiksi ja lopulta komentajakapteeniksi, jonka alaisena jokainen mies tuntee olevansa omalla paikallaan.

• Ks. myös Komentajakapteeni Hornblower (Yrttimaa).

Loppuhuipennukseksi vielä järjettömän hyvin leikattu (ja pöhkö)
Hornblower-"video" Queenin Bohemian Rhapsodyn säestyksellä...

Lasten maailma n:o 9 (1951)

Pipareita on jo leivottu, mutta onko rakennettu myös piparkakkutalo joulupöydän koristeeksi? Tässä yksi tuttu malli satumaailmasta...

Lasten maailma 9/1951
Kansi: Björn Landström

Ei, Hannu ja Kerttu, älkää menkö sisään!

• PS. Sello vuodattaa herttaisista gollywogeista. Keskustelua on käyty tässä viestissä.

Lasten Maailma n:o 9 (1954)

English summary: Maija Karma (1914-1999) was one of the most prolific artists illustrating childrens' books and magazines in Finland. Here is a wonderful portrayal of a amorous tryst under the mushroom's cap on a rainy day.

Lasten_Maailma_syyskuu_1954, tallentanut lurker_again.
Copyright Maija Karma, Lasten maailma 1954

Aina kun en keksi mitään kirjoitettavaa PopuLAARIin, kaivan esiin jonkun mukavan Lasten maailma -lehden kansikuvan - yleensä Maija Karmalta. Niin nytkin. Tämä kuva sopii sitä paitsi vuodenaikaankin: sadetta, sieniä ja laimeita iskuyrityksiä. Heinäsirkan "maailmanmiehen" ilme on aivan mainio...

Technorati tags: Cover Art, Artists, Finland, Children's Literature

Neekeri Jenkki (1956)

Neekeri JENKKI
PAUKKUVA PURUKUMI

Neekeri_Jenkki_1956, tallentanut lurker

Lapsille suunnatut mainokset olivat 1950-luvulla usein sarjakuvan muodossa. Ylläolevat mainokset ovat vuodelta 1956 Lasten Maailma -lehdestä. Niiden vieressä oli "oikeita" sarjakuvia ja tarkoitus on selvästi ollut ujuttaa näitä mainossarjakuvia muun sisällön joukkoon.

Neekeri Jenkki -purukumi ei varmasti kelpaisi enää kauppoihin. Nämä rasistiset karikatyyrit ovat jostain syystä olleet täällä Suomessa hyvin elinvoimaisia. Ehkä siksi, että meillä ei etnistä kirjavuutta ole ollut ennen näitä päiviä. (Ks. Suklaauutuus! Neekerin suudelmia 1929, Helga Sjöstedt, Afrikan veitikoita, 1946)

Kasan viestissä Syötit ja hallitsijat on linkki erinomaiselle Jim Crow Museumin sivustolle.

Postisäästöpankin (todennäköisesti hyvin vaaleanpunaiset, jos olisivat väreissä) possut ovat hauskoja:

TULEVAISUUDEN HAAVEITA

Istui ystävät Possusen pesällä.
Kulki juttu: mitä tehtäis' kesällä?

Valokuvata tahtoisin lomalla
minä koneella ikiomalla.

Minä taasen tahtoisin laskettaa
omalla pyörälläni taivalten taa.

Haa - hyvä - ne voitte te hankkia
kun vain käytätte Postipankkia.

Kun pistätte rahat SÄÄSTÖPORSAASEEN
niin huoleton kesä tulee iloineen.

POSTISÄÄSTÖPANKKI

Lasten maailma -kansi n:o 8 (1952)

Kesä on ohi, mutta sienimetsässä juhlitaan,
koko väripaletilla!

Copyright Maija Karma, Lasten maailma 1952

Nasta n:o 10 (1958)

Nasta (1957-1963) syntyi Lasten maailma -lehdestä (1945-1957), josta PopuLAARIssa on ollut paljonkin puhetta (erityisesti upeitten kansiensa takia). Nastassa kotimaista aineistoa oli enää hyvin vähän Lasten maailmaan verrattuna. Kuusi vuotta ilmestyttyään Nasta yhdistyi Sarjakuvalehden kanssa Nastasarjat-lehdeksi (1964-1965).

Nastassa ilmestyi eurooppalaisia sarjakuvia (usein vaan ei aina belgialaisesta Tintin-lehdestä), jatkokertomuksia, tiedejuttuja ja tehtäviä.

Nastan n:o 10/1958 oli avaruusnumero. Kannen oli taiteillut Albert Weinberg ja Tintti-vaikutteet olivat varsin selvät. Alla olevassa yksityiskohdassa näkyvät avaruusmiesten puvut ovat kuin suoraan Tintti Kuun kamaralla -albumista.
Kansi © 1958 Albert Weinberg
Ko. numeron sarjakuvia olivat: Planeetta Omegan valloitus (Albert Weinberg), Sumujen saari (Fred Funcken) , Heiska ja Heta (Modest et Pompon, André Franquin) ja Kivikauden kotkat eli Muinosten poikain lentokoulu (Bertil Almqvist).

Jatkokertomuksia lehdessä olivat Väinö Riikkilän Pertsa ja Kilu -seikkailu Hylkeenrasvaa ja Jean Peyrat'n Saharan ihme.

Takannessa oli kala- ja autokeräilykuvia. Tässä yksityiskohtaiset tiedot yhdestä ko. aikakauden hienoimmista autoista:
VOLGA - Sylintereitä 4, iskutilavuus 2445 sm³, teho 80 hv/4000 kierr./min., huippunopeus 135 km/t, polttonesteen kulutus 9 litraa/100 km, pituus 483 sm, leveys 180 sm, korkeus 162 sm, paino 1360 kg Valmistajamaa: Neuvostoliitto

Mutta onko Volga auto 1, 2 vai 3? En minä vain tiedä...

PS. Tintin-lehden sarjakuvia yritettiin julkaista Suomessa jo vuotta ennen Nastaa eli 1956 julkaisussa Ami - poikien oma lehti, josta on ollut juttua Kvaakissa. Lehteä ei ilmestynyt kuin kuusi numeroa.

Lasten maailma n:o 8, Maija Karma (1951)

Lasten maailman kansiin Maija Karman (1914-1999) pensseli taikoi Zacharias Topeliuksen saduista ja lastennäytelmistä upeita kansia (mm. Rinaldo Rinaldini). Numeron 8/1951 kannessa on aiheena Topeliuksen satu Vattumato. Maija Karmalta ilmestyi vielä vuonna 1984 samaisesta sadusta kuvitus.

Aina ja Thérèse yöpyvät metsässä...

... ja vattukuningas ilmestyy.

© Maija Karma, 1951

- Jag skall säga er vem jag är, sa gubben. Jag är hallonkungen som härskar över hela detta rike av hallonbuskar, och här har jag bott i flera tusen år. Men den store anden, som härskar över skogen och havet och himlen har inte velat att jag skulle högmodas över min konungsliga makt och min långa livstid. Därför har han befallt att jag en dag vart hundrade år skall förvandlas till en liten hallonmask och leva i en sådan svag och värnlös gestalt från solens uppgång allt till dess nedgång. Under denna förvandling är mitt liv beroende av den lilla maskens liv, så att en fågel kan äta mig med sin näbb, ett barn kan plocka mig med bären och förtrampa med sin fot mitt tusenåriga liv. Nu var det just i går min fövandlingsdag, och jag blev plockad med hallonet och var nära att trampas ihjäl om inte ni, beskedliga barn, hade räddat mig. Allt intill solens nedgång låg jag värnlös i gräset, och när jag blåstes ifrån ert bord vrickade jag min ena fot, och min mun kom av förskräckelse på sned. Men när det blev kväll och jag fick tillbaka min rätta gestalt såg jag mig om efter er för att tacka er och belöna er. Och då fann jag er båda här i mitt rike och mottog er båda så gott jag förmådde, utan att skrämma er mycket. Nu skall jag skicka en fågel i min skog för att visa er vägen hem. Adjö, kära barn, tack för ert milda hjärta. Hallonkungen ska visa att han inte är otacksam.

Olavi Vikainen: Korvikkeita (1945)

Olavi Vikaisen Korvikkeita (Aura 1945) on lastenkirja, jossa sota ja niukkuus todellakin näkyy, suorastaan häkellyttävän rankasti. Ajatuksena on, kuinka eläimet toimivat korvikkeina. Sonnikin saa olla hälytyssireeninä pupun juostessa turvaan pommisuojaan.

Tässä kuvakirjassa Vikaisen tyyli ei ole vielä hioutunut sileäksi ja pyöreäksi vaan siveltimen jälki on mukavan eläväistä. Hänen piirrostyylinsä hioutui vuosien myötä ehkä liiankin särmittömäksi.

Vikainen on keskittynyt öljyvärimaalaukseen viime vuosikymmenet ja piti viimeksi näyttelyn Turussa Galleria Nefretissä 2003. Vuonna 1915 syntyneen taiteilijan ura on ollut pitkä.

Tikan nokka, kuten näyttää,
kirveenviran hyvin täyttää.

Hälytykset hoitaa sonni,
milloin uhkaa pommitonni.

Ks. myös Pupu, Kili ja Possu: Lomapäivä (1942), Olavi Vikainen - Peni ja Lasten Maailma - Pikinokka-Piski.

Markus-setä (1951)

Markus-setä (Markus Rautio) oli aikoinaan koko Suomen lasten rakastama hahmo, kansallinen ikoni, joka kilpaili suosiossa suurin piirtein joulupukin kanssa - joidenkin mielessä nämä kaksi hahmoa taisivat mennä jo vähän sekaisinkin. Jälkeenpäin huhupuheissa on kerrottu, että hän inhosi lapsia ja työtään Yleisradion Lastentunnin vetäjänä.

Lastentunti alkoi 1927 ja sitä kesti kolmekymmentä vuotta. Markuksen esikuva oli ruotsalainen Farbror Sven ja tämän lastenohjelma. Markus-setäkin veti tuntejaan myös ruotsiksi. "Päivää pienet ystäväiseni, päivää jälleen."

Hän kirjoitti päätoimittajan palstaa myös Lasten maailma -lehteen 1940- ja 1950-luvulla.

Markus-setä, lapset ja Suomen suurin mikrofoni.
Lasten maailma 5/1951.

MARKUS-SEDÄN SYNTYMÄPÄIVÄ

KAIKKI LASTEN MAAILMAN PIKKU YSTÄVÄT LÄHETTÄVÄT

MARKUS-SEDÄLLE

LÄMPIMÄT ONNITTELUNSA KUN

HÄN TÄMÄN KUUN 17. PÄIVÄNÄ

TÄYTTÄÄ 60 VUOTTA

Kts. myös Milloin Markus-setä lähti paskalle?

Björn Landström, Lasten maailman -kannet (1951)

Björn Landström sai kuvittamastaan ja toimittamastaan satukokoelmasta Olipa kerran (Otava 1974) Rudolf Koivu -palkinnon vuonna 1975, ja ansiosta. Kyseessä on yksi kauneimmista Suomessa koskaan julkaistuista kirjoista.

Landström kirjoitti esipuheessa: "Tähän teokseen olen koonnut joukon lapsuuteni satuja sekä kaksi satua jotka on kirjoitettu sen jälkeen kun olin jo miltei unohtanut sadun maailman. Olen kuvittanut ne ja paennut todellisuutta maailmaan joka on yhtä kaunis ja ihmeellinen kuin oma maailmamme voisi olla."

Alla olevat Lasten maailman -kannet voisivat lähes olla Olipa kerran -kirjan sivuilta, mutta ne on maalattu yli 20 vuotta aikaisemmin. Aihe oli selvästi Landströmille läheinen ja ajatus kirjasta eli hänen mielessään todennäköisesti vuosikymmeniä. Ylempi kansi on sadusta "Jänis ja siili" ja alempi "Tuhka-Jussi." Samaan aikaan hänen tunnistettavan tyylinsä löysi useista eri mainoksista aikakauslehtien sivuilta.

Kts. myös Maija Karman Lasten maailma -kannet.