Vompelit (1976)

Lisää (ks. Kätkijät) brittiläisiä lastenkirjallisuuden klassikkoja: Elisabeth Beresfordin Vompelit. Alkuperäisteos The Wombles ilmestyi vuonna 1968, suomeksi sen käänsivät Kaarina Helakisa ja Kirsi-Marja Aaltonen vuonna 1976. Englannissa sarja jatkui kahdenkymmenen osan verran, suomlalaiset saivat tyytyä kolmeen. Kirjat olivat tyyliltään ja aiheeltaan niin peribrittiläisiä, että suomalaiset lapset eivät niistä varmastikaan jaksaneet innostua; itse muistan lukeneeni nämä kirjat peräti lukioikäisenä, sen verran mielenkiintoisia ne olivat tuon saarivaltakunnan elämän kuvaajina.

Kuriositeettina mainittakoon, että samanniminen aktivistiryhmä Wombles (White Overalls Movement Building Libertarian Effective Struggles) toimi Suomessa nimellä Valkohaalarit. Englanninkielinen sanaleikki ei ehkä täysin välittynyt tänne pohjan perille...

Elisabeth Beresford: Vompelit (WSOY 1976)
Kansi: Barry Leith

Tiedätkö, millaisia vompelit ovat? He ovat pieniä pörröisiä suippokuonoisia otuksia, jotka asustavat kodikkaissa käyttävissään Wimbledonin puiston alla. He ovat eteviä ja toimeliaita, pitävät koko puiston siistinä, korjaavat pois ihmisten jättämät roskat ja hylkytavarat. Tätä ahkeraa sukukuntaa hallitsee viisas isosetä Bulgaria, jolle nuoremmat vompelit aiheuttavat joskus päänvaivaa. Varsinkin utelias Bungo, laiskanpulskea Orinoco ja hitaanlainen Tomsk. Mutta on heistä myös paljon iloa, etenkin silloin kun koettelemusten päivä koittaa.