31. heinäkuuta 2007
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Kommentit
Tekstit
Kommentit
-
Sally Beauman: Intohimo ja valhe - HelMet-lukuhaasteessa on haastekohta “Kirjassa valehdellaan”. Nappasin kirjaston kierrätyshyllystä täsmäkirjan tähän kohtaan. Sally Beaumanin *Intohimo ja ...
-
Ruoka ja osoitettu moraali - Moraalinvartijalla oli asiaa minulle: "Näen että syöt ruoaksesi kanakastiketta ja riisiä. Eilen söit perunaa ja jauhelihakastiketta. Sinun pitäisi lisät...
-
Haastattelu suomalaisesta nykyrunoudesta - * Hei, sopisiko haastattelu suomalaisesta nykyrunoudesta?* Hei! Suomalainen nykyrunous on monipuolinen ja mielenkiintoinen aihe, joka heijastaa nykyajan ...
-
IKEA vanhat katalogit - Huhheijaa, olen käynyt täällä blogissa vuosi sitten. Oli jokunen kommentti tullut, ne on nyt julkaistu, pahoittelut etten ole henkilökohtaisten asioiden ...
-
Ennen oli toisin - Ennenkin oli talvella lunta, mutta se suli jo aikanaan. Kesä alkoi toukokuun viimeisenä päivänä puolenpäivän maissa ja päättyi syyskuun ensimmäisen päivän...
Tuntuu valitettavasti olevan jokin sesonki nyt näille suurten lähdöille.
VastaaPoistaNiinpä. Vanha kaarti väistyy...
VastaaPoistaElokuvataiteessa tuntuu juuri nyt olevan jonkinlainen suvantovaihe. Bernardo Bertoluccikaan ei ole pitkään aikaan saanut oikein mitään aikaan. Toivottavasti suuria teoksia alkaa kohta taas syntyä.
Someone's Killing the Great Directors of Europe! (Olen usein ihmetellyt, miksi vanhojen taiteilijoiden kuolemaa surraan niin paljon. Kummatkin ohjaajat olivat parhaat työnsä jo tehneet eikä meitä käsittääkseni koske kuoleman henkilökohtainen tragedia.)
VastaaPoistaSuurten teosten ja suurten aaltojen ja tekijäjoukkojen syntyminen taas lienee nykyään valitettavasti mahdotonta monestakin sosioekonomisesta syystä. Esimerkiksi italialainen uusi aalto ja Antonioni kumppaneineen olisi ollut mahdoton ilmiö, jos maassa ei olisi samaan aikaan ollut valtavan suurta ja menestynyttä populaarielokuvateollisuutta miekka ja sandaali- ja muine huttuineen. 70-luvun idioottimaiset tv-lait tappoivat italialaisen populaarielokuvan ja samalla myös italialaisen taide-elokuvan. Samoin kävi monessa muussakin maassa, myös Suomessa, jossa tehtiin 70- ja 80-luvulla todella vähän elokuvia ja niistäkään saaduilla rahoilla ei voinut tehdä uusia.
(Bertolucciin en olisi kyllä luottanut muutenkaan.)
Kaipa siinä samalla surraan yhden aikakauden katoamista eikä pelkästään ihmisen kuolemaa... ja oma nuoruuskin tuntuu olevan yhä kauempana takana päin.
VastaaPoista