Haapaperhonen hakeutuu löyhkääviin paikkoihin...

Terveisiä kesälaitumilta! Ihastelimme kesämökin pihalla liihoittelevaa todella isoa perhosta...

...joka luonto-oppaan mukaan oli haapaperhonen. Selosteessa luki myös, että se hakeutuu haiseviin, suorastaan löyhkääviin paikkoihin. Olisikohan huussiremontilla ollut yhteys tämän kaunottaren ilmestymisessä pihapiiriin.

* * *

Osmo Poliitti on muistellut sarjakuvalukemisiaan menneiltä vuosiltaan. Hömpän helmet parantaa kuin sika juoksuaan, siellä mm. Mies tunnustaa: Hilja Valtosen kirjat porttina naisten maailmaan. Hiljasta miehetkin tykkää. Parnasson blogia lukiessani aloin jo miettiä, voiko kommentteja joskus olla jopa liikaa. Uutisointi mediassa virheellistä ja otsikot valheellisia tule, vaisuus toteaa, ja perustellusti.

Tämä oli vain nopea piipahdus PopuLAARIssa. Kävin päivällä vaihtamassa euroja korunoiksi, matkakuume nousee...

* * *

Tässä vanha klassikko (kesäuusintana), joka on julkaistu aikaisemmin Kvaakissa.

Timo Ronkainen on jo käsitellyt Seikkailusarjat-lehteä ansiokkaasti Divarin helmet - hämärän rajoilla -artikkelissaan, mikä kaikille tiedonjanoisille kerrottakoon.

Tämän lehden (n:o 2/1954) ensimmäisellä jutulla on aivan loistava otsikko: Tex Ritter ja lasisilmä huoneessa 13. Kyseisellä esineellä on tärkeä osansa tarinassa ja murhan selvittämisessä. Tarina on klassikko, joten jaan sen teidän kaikkien kanssa. Kas niin...

Tex on pidättänyt Halloway-liigan viimeisen jäsenen ja saa lomaa. Hän lähtee lähimpään hotelliin. "Muutaman yön uni tekee hyvää." Läheisessä kaupungissa sheriffi varoittelee konnia tappamasta muuatta Maccoyta, joka on tullut Kaliforniasta omaisuuttaan myymään. Toisella konnalla on lasisilmä. Konnat keksivät, että tappavat Maccoyn toisessa kaupungissa. He yhyttävät kohteensa erämaassa, mutta tämä eksyttää heidät. Maccoy päättää hänkin yöpyä hotellissa. Hän saa huoneen numero 13; sattumalta hän kuitenkin kuulee konnien utelevan huoneensa numeroa. Hän saa vaihdettua huoneensa Tex Ritterin kanssa, jolla oli numero 9. Rosvot hiipivät yöllä huoneeseen, mutta... "preerian mies herää pieneenkin ääneen." Konnat lyövät Ritterin tainnoksiin, huomaavat erehdyksensä ja hiipivät alas katsomaan varauskirjasta oikean huonenumeron. Tex havahtuu ja menee huonepalvelijan kanssa katsomaan asiakasta huoneessa 9. Kuollut! Vaan lattialla... "Mikä tuo on? Lasisilmä!" Tästä todisteesta huolimatta Tex toteaa: "Jos mies ei ole kaupungista, hän voi olla mistä tahansa! Tämä ei ole helppoa!" Huoneesta löytyy kuitenkin sanomalehti Elbow Creekin sanomat. Sankarimme toteaakin, että koska jonnekin on lähdettävä, hän lähtee sinne. Kaupungin rajalla ensimmäisellä vastaantulijalla on silmälappu. "Teenpä tuttavuutta!" Mies on väärä, mutta kertoo Texille että kaupungissa asuu lasisilmäinen Hatch. Tex menee pyssy ojossa Hatchin puheille ja kertoo tälle, että mies on kadottanut jotakin. Mitä? Lasisilmäsi! Toinen rosvo hiipii kuitenkin Texin selän taakse ja ampuu. Klik! Pyssy ei toimi. Tex komauttaa konnat ketoon. "Pääsette sheriffin luo! Näin loman jälkeen voin minäkin palata työhön!" Ja tämä kaikki vain 12 sivulla.

Lehden toinen tarina on Hopalong Cassidy ja tulikosto. Näissä yksinkertaisissa (ja vähän hölmöissäkin) sarjakuvissa on oma viehätyksensä. Myös niiden kerronta on sivujen vähäisyyden takia aivan ällistyttävän nopeaa - tuleen ei todellakaan jäädä makaamaan.Lehti oli aika pitkäikäinen ja koska sen kansikuvissa oli aina kuva suositusta filmicowboysta, lehti sai varmasti lukijoita lännenelokuvien ystävistä - jollaisia kaiketi kaikki 50-luvun pojat olivat. Lehtiä on vielä paljon liikkeellä ja niiden hinta pyörii yleensä vitosen alapuolella, joten kukkarokin kestää niiden keräilyn.