9. tammikuuta 2007

Pimeä nousee (1979)

Yllä meren, alla kiven oli nuorille suunnattu fantasiakirja, joka teki ainakin allekirjoittaneeseen melkoisen vaikutuksen ilmestyessään suomeksi 1970-luvun lopussa (vaikka itse olinkin jo lukiolainen). Siinä tuttu peribrittiläinen viisikkoseikkailu muuttui hurjaksi mytologiseksi matkaksi tarujen ja seikkailujen maailmaan, kerronnan sävytkin olivat välillä yllättävän synkkiä ja pelottavia; ja olihan viisiosaisen sarjan nimikin Pimeä nousee (The Dark is Rising).

Sarjan uusin "inkarnaatio" on sangen tyylikkäästi toimitettu ja kannet kiiltävät komeina, mutta Michael Heslopin alkuperäiset kannet vievät silti mielestäni voiton (nostalgiaa, niinpä).


Sisarukset Simon, Jane ja Barney viettävät kesälomaa isosetä Merryn vuokraamassa Harmajassa talossa Cornwallissa. He löytävät kartan, joka johdattaa heidät kuningas Arthurin aikaisen aarteen jäljille. Se on arvokkaampi kuin elämä, sillä oikeitten ihmisten löytämänä se auttaa pitämään loitolla pahuuden voimat, jotka ovat valtaamassa maailman.
Kolmikkoa saartavat pian kuoleman vaarat, mutta rinnalla seisoo salamyhkäinen isosetä, joka on muinaisen tiedon haltija ja ulkopuolella hyvän ja pahan.
Susan Cooper on nykypäivien maineikkaimpia nuortenkirjailijoita, joka tällä teoksellaan aloittaa palkitun 5-osaisen kirjasarjansa "Pimeä nousee".

7 kommenttia:

  1. Moi! Veitpä sanat suustani. Itse koin sarjan juuri tuolla tavoin - hieman jopa pelottavana, vaikka olin jo 15 tai 16. Muistelin sarjaa pitkään aikuisenakin, ja ostin paketin puolisolleni nyt syksyllä englanniksi. Hän ei ollut koskaan ollut tutustunut siihen. Se ei täällä Ruotsissa näy purreen samoin kuin Suomessa. Hän on omien sanojensa mukaan "imponerad" eli sarja on tehnyt häneen vaikutuksen.

    Näin siis tuollaistakin kirjallisuutta saattavat lukea myös keski-ikäiset! Päättelen tästä, että teksti on tavanomaista fantasiaa korkeatasoisempaa.

    Olen myös täysin samaa mieltä kanssasi kansikuvituksesta. Olin pettynyt, kun englantilaisissa pokkareissa ei ollutkaan tuota muistelemaani taidetta.

    VastaaPoista
  2. Sarjan tenho saattoi juuri olla tuossa nerokkaassa vastakohtaisuudessa; leppoisa nuorten seikkailukirja muuttuukin yhtäkkiä tyyliltään kauhufantasiaksi!

    VastaaPoista
  3. Tulihan tuo kirjasarja itsekin luettua ollessani n. 12 vuotias (ilmeisesti isoveljen kehoituksesta) ja teki suuren vaikutuksen. Siitä jäi elinikäinen kiinnostus fantasiakirjallisuutta kohtaan mutta ihan sitä samaa tunnelmaa kuin ensimmäistä kertaa Pimeä nousee sarjaa lukiessa koin en ole pystynyt tavoittamaan. Tosin taisin olla silloin juuri sopivan ikäinen kokemaan voimakkaasti nuo kauhufantasia elementit.

    Jaa-a, pitäisiköhän lukea uudestaan n. 25 vuoden tauon jälkeen?

    VastaaPoista
  4. Juu, tämä sarja löytyy hyllystä vieläkin! Äidiltä sain lahjaksi silloin joskus ja olivat kyllä valtavan jänniä. Omat lapset eivät sitten yhtään ymmärtäneet näiden päälle...

    VastaaPoista
  5. Lapsuuden ja nuoruuden lukukokemukset ovat usein niin voimakkaita, ettei niitä voi enää tavoittaa jälkeenpäin vaikka kuinka yrittäisi.

    Samaten niiden toistaminen uusien sukupolvien kohdalla voi olla vaikeaa, koska nuorten maailma on niin voimakkaasti muuttunut. Ehkäpä videopelit aiheuttavat nykynuorille ne vahvimmat "eläytymissävärit".

    VastaaPoista
  6. Tuli viimeyönä tehtyä blogimerkintä liittyen tähän sarjaan. Siitä on nimittäin tekeillä elokuva

    VastaaPoista
  7. Kiitos tiedosta, Hans.

    Älä ole liian pessimisti, ehkä siitä sukeutuu kelpo elokuva. Narniakin on ihan katsottava.

    VastaaPoista

LinkWithin

Hae tästä blogista: