Heinäkuu heinätöissä

PopuLAARI aloittaa kesäkauden. Lueskelen vanhoja lehtiä ja kirjoja mökillä, koluan kirkonkylien pieniä kirpputoreja, hiiviskelen hiljaisilla ullakoilla ja kosteissa kellareissa, pengon romukasoja ja käyn läpi divareita. Postailen toki heinäkuunkin aikana viestejä, mutta normaalia harvempaan.

Sympaattinen Heiska (muistuttaa vähän meikäläistä) heinätöissä.
"Ei heinät itsestään latoon juokse."
Copyright 1953 Gustaf Helge Forsslund (Lukemista kaikille 33/1953).

Suklaauutuus! Neekerin suudelmia (1929)

Neekerin suudelma oli uutuustuote vuonna 1929, tekijänä silloin Hellas Turussa! En ole saanut aikakirjoista saanut selvitettyä, milloin tuote siirtyi Brunbergille Porvooseen (eivät tunnu tietävän itsekään). Kyseessä ei ole missään nimessä suomalainen keksintö vaan kyseessä on ympäri maailmaa tunnettu herkku krembo, joka Saksassa tunnetaan samalla nimellä kuin Suomessa, Negerkuß. Todennäköisesti sekä Brunberg että Hellas valmistivat tätä makeista 1920-luvulla, vaikka Brunberg aloittikin sen teollisen tuotannon 1951.
Neekerinsuukko muutti nimensä 2001 Brunbergin suukoiksi. Alkuperäisnimi oli aikojen myötä muuttunut sävyltään loukkaavaksi. Samaten muutettiin pakkauksen kuvaa, hahmojen huulia pienennettiin ja kaislahame muuttui kankaiseksi. En tiedä, ovatko myös saksalaiset muuttaneet tämän makeisen nimen, ilmeisesti eivät vaikka asiasta onkin keskusteltu.

Mikäli makeisten kulttuurihistoria kiinnostaa, kts. myös Makupala Kola (Hellas 1959), Mikki Hiiri -suklaalevyt (1938), Tuokiokuvia Huhtamäki-yhtymästä (1945) ja Hellaksen ekstrapriimapussi.

Peikkojuoma (1967)

Peikkojuoma oli 1960-luvun loppupuolella hyvin suosittu lahtelaisen Mallasjuoman valmistama limonadi. Vaikka limsat on jo juotu, niin monen kotoa löytyy varmasti peikkolaseja joita myytiin Suomessa kymmenin tuhansin.

Peikko-villitys lähti liikkeelle Faunin valmistamista nukkepeikoista. Atelier Fauni valmisti myös muumeja. Fauni lopetti toimintansa 1971, mutta jatkaa taas nykyään toimintaansa ainakin jossain mitassa.

Peikkohahmot © 1952-2005 Helena, Minna and Johannes Kuuskoski

Peikkojuomakilpailussa oli hienot palkinnot (millainen mahtoikaan olla peikkojääkaappi?). Kilpailuaika päättyi kuitenkin jo 1. tammikuuta 1968, joten turha vastata enää...

Nykyään peikkojuomaksi kutsutaan erilaisia alkoholijuoman ja limonadin sekoituksia. "Virallinen" peikkojuoma-drinkkikin taitaa olla olemassa.

PS. Kommenteissa eräs lukija epäilee, että peikkojuomassa ja Batman-hedelmäjuomassa (1966) vain etiketti olisi ollut eri. Hyvin todennäköistä...

Simo Salminen alias Liukas Lätkä (1967)

Aurinkoisissa kesätunnelmissa jatketaan...

Simo Salminen tunnettiin aikoinaan myös kansainvälistä tasoa olevana pellehyppääjänä. Taiteilijanimenä oli Liukas Lätkä. Simon uran "ponnahduslautana" toimi nimen omaan menestys pellehyppääjänä, jota kautta Spede löysi hänet elokuviinsa. Simon klassikkohyppy oli nimeltään "vetelä vanukas" - kymmenestä metristä vatsalleen.

Kaikkien iloksi lähikuva Simon kasvoista hypyn aikana. Hypyssä on paitsi tyyliä niin myös tunnetta!

Tiesittekö että leipurinlakkinsa naulaan pannut Simo Salminen aloitti alunperin vauhkona vesipellenä. Tuo nuorukaisiän ensimmäinen leipälaji on pysynyt jatkuvasti hänen suurena ruostumattomana rakkautenaan. Simo tosin totisena väittää, että hommalla on varjopuolensa kuten uintiurheilulla yleensä - se laihduttaa - ellei muista käydä kyllin usein jääkaapilla. Mutta siitä huolimatta hänet vastikäänkin on nähty jopa vesipellejen epävirallisten euroopanmestaruuskilpailujen osanottajana, vieläpä niiden "liukkaimpana lätkänä" Helsingin uimastadionin gala-illassa. Ja muutaman päivän kuluttua hän tulee yhtä märkähousuisena kulkurina Speden uusimmassa elokuvassa.

Juttu löytyi vuoden 1967 Kotipostista. Valitettavasti kannet olivat kadonneet, joten tarkasta numerosta ei ole tietoa.

Hyvää juhannusta! (Seura 1951)

PopuLAARI toivottaa lukijoilleen hyvää juhannusta tämän Viljamin hupaisan kansikuvan myötä (Seura 25/1951) ja pitää pienen juhannustauon viikonlopun yli. Hauskaa köyden- ja kissanhännän vetoa kaikille!

Kädet ylös! (1953)

Kädet ylös! oli osa italialaisen sarjakuvan invaasiota Suomeen 1950-luvun alkupuolella. Nämä sarjakuvat, Tex Willerit, Kapteeni Mikit, Gordon Jimit, Akimit, Pecos Billit, olivat mielenkiintoinen heijastus amerikkalaista populaarikulttuuria eurooppalaisen suodattimen läpi. Italiassa, ja Suomessa, oli sotien jälkeen kova nälkä tällaiselle halvalle käyttösarjakuvalle.

Tex Willer osoittautui näistä kaikkein kestävimmäksi, sen suosio jatkuu yhä.

Kädet ylös! lehdissä oli hienot kannet!

Linkit: Kädet ylös! -kannet, Comic creator: Roy d'Ami,

Margen Pikku Lulu (1956-1962)

Margen Pikku Lulu on Suomessa jo lähes täysin unohdettu sarjakuva, vaikka se aikoinaan oli hyvinkin suosittu. Lehti alkoi ilmestyi meillä 1956 ja siitä lystistä saatiin nauttia seitsemän vuoden ajan.

Yhdysvalloissa Little Lulu oli mukana monissa mainoskampanjoissa, joihin sen pelkistetty "pop art" - piirrostyyli hyvin sopikin. Lulun kanssa kaveerasi pulska Tumppi, joka sai sittemmin oman lehtensä.

Lehtien hinnat divareissa ovat tätä nykyä 5-9 euroa, kunnosta riippuen.



Tarinat siirtyivät fantasiatasolle, kun Lulu alkoi kertoa Allulle satuja. Niissä Lulu oli yleensä köyhä tyttörukka, joka joutui seikkailuihin Pikku-Syylä nimisen noidan kanssa.

Hei, Lulu!
Oh, Allu. Luulin että olit kävelevä vesimelooni!

Dark Horse Comics (Conan, Star Wars) julkaisee Pikku Luluja pokkaripainoksina.

Linkkejä: Illustrated Little Lulu History, Don Markstein's Toonopedia: Little Lulu.

Suojeluskuntalaisen kenttävaruste, Paavo Nurmi -pastillit (1927)

Fazer valmisti Paavo Nurmi -pastilleja vuosina 1926-1939. Karl Fazer osti yksinoikeuden Nurmen nimeen, ja varmasti kohtuukorvausta vastaan, sillä Nurmi oli kova bisnesmies.

Sopivan kokoinen metalliaski oli suunniteltu mahtuvan miesten puvun liivitaskuun - ja miksei myös sotaisammin sonnustautuneiden herrojen mukaan. Tässä modernia kohdemainontaa Hakkapeliitta-lehdestä vuodelta 1927.

Suojeluskuntalaisen kenttävarusteet

Kun komennat,
on äänesi vaarassa!
Kun olet marsseilla,
hengästyt helposti!
Kun olet manöövereillä,
olet aina altis vilustumiselle!

TÄMÄ RASIA
sisältää pastillin,
joka on paras apusi.
Se kurkun selkeäksi saa,
Lääkettä ei parempaa.

KARL FAZER O.Y.

Markus-setä (1951)

Markus-setä (Markus Rautio) oli aikoinaan koko Suomen lasten rakastama hahmo, kansallinen ikoni, joka kilpaili suosiossa suurin piirtein joulupukin kanssa - joidenkin mielessä nämä kaksi hahmoa taisivat mennä jo vähän sekaisinkin. Jälkeenpäin huhupuheissa on kerrottu, että hän inhosi lapsia ja työtään Yleisradion Lastentunnin vetäjänä.

Lastentunti alkoi 1927 ja sitä kesti kolmekymmentä vuotta. Markuksen esikuva oli ruotsalainen Farbror Sven ja tämän lastenohjelma. Markus-setäkin veti tuntejaan myös ruotsiksi. "Päivää pienet ystäväiseni, päivää jälleen."

Hän kirjoitti päätoimittajan palstaa myös Lasten maailma -lehteen 1940- ja 1950-luvulla.

Markus-setä, lapset ja Suomen suurin mikrofoni.
Lasten maailma 5/1951.

MARKUS-SEDÄN SYNTYMÄPÄIVÄ

KAIKKI LASTEN MAAILMAN PIKKU YSTÄVÄT LÄHETTÄVÄT

MARKUS-SEDÄLLE

LÄMPIMÄT ONNITTELUNSA KUN

HÄN TÄMÄN KUUN 17. PÄIVÄNÄ

TÄYTTÄÄ 60 VUOTTA

Kts. myös Milloin Markus-setä lähti paskalle?

Taika-Jim Venuksessa (1954)

Älä syö parsakaalia! Kyseessä voi olla venuslainen vauva!

Oh-vihanneksia! Nyt syön!
Seis! Se on veljenpoikani!

Hakkapeliitta - Sudenkuoppa ja Kummituslinnassa (1927)

Hakkapeliitan värikannet 1920-luvulla olivat usein kauniita värimaalauksia, sotaa estetisoivia tapahtumakuvia. Tekijänä olivat A. Karimo, F.W. Borgman tai E. Tanttu.

Numerossa 41/1927 Borgman kuvasi kannessa "sudenkuoppaa". Sisäsivuilla oli havaintokuvin varustettu juttu siitä, kuinka tankille kaivetaan ansa. Borgman suunnitteli MTK:n sahratunnuslogon vuonna 1925.

Samassa numerossa Pölhölälle käy "pikkunemot", eli herra putoaa unen päätteeksi sängystä. Pölhölä ja Pöhköläinen (Sven Nyström) oli aikuisille suunnattu sarjakuva, ja aiheet sen mukaiset (kts. myös 1 ja 2).

PS. PopuLAARIin kulkeutuu paljon kävijöitä hakukoneitten kautta. Suosituimpia hakusanoja ovat Solifer Speed, peppu, yläosattomat, Maija Mehiläinen ja neekeri. Toivottavasti hakijat eivät pety sisältöön.

Vilho Askola: Pono ja Pirre (1934)

Nuori Voima -lehdessä julkaistiin Ponon posti -sivua. Se ei ollut mukana aivan jokaisessa numerossa. Sivulla oli paitsi vitsejä ja tehtäviä niin myös (sittemmin peräti taiteilijaprofessoriksi päässeen) Vilho Askolan (1906-1994) sarjakuva Pono ja Pirre.

Tässä yleensä kolmiruutuisessa sarjakuvassa kuvattiin kahden nuoren miehen reippaita toilailuja vaihtuvien vuodenaikojen mukaan.


Ponon pääkirjoituksessa kerrotaan:

Maailman meno on nyt sellainen kuin se on ollutkin, niin sekava, ettei siitä taho saada selvää. Hitler ja Mussolini ne veljeilee suurpolitiikassa, ja Kansan Kuvalehti ja Suomen Kuvalehti pienpolitiikas. Ja vääriä rahoja on koetettu värkätä, mutta huonosti onnistuttu.

Kokosivu on Nuoren Voiman n:osta 6-7/1934, alin sarjakuva n:osta 5/1934.
Copyright Nuoren Voiman Liitto ja Vilho Koskela

Juho - Seura-lehden sarjakuvamainos (1945)

Näin mainostettin Seura-lehteä sarjakuvamuodossa vuonna 1945. Ja kuten niin usein mainoksissa, tässäkin tuotetta myydään sillä että erilainen ei saa olla... Kun kerran kaikki muutkin lukevat Seuraa, paras mennä ostamaan lehti itsekin.

Juho kulkee yksin ihan
kautta monen kivipihan,
etsii tovereita mukaan,
lähteä ei tahdo kukaan.

Kalle varmaan lähtee ulos?
Mutta laiha onpi tulos:
Kalle parhaillansa lukee,
tieto miestä hyvin pukee.

Olli lukee kääntyy lehti
Juho Ollin luo kun ehti:
Mikä Teihin ompi tullut,
Juho huutaa, senkin hullut.

Keskiviikko ompi tänään
jokainen ken ystävänään
Seuraa pitää, kotonansa
pysyy, lukee tuolillansa.

Juho huomaa, että ilta
aivan maistuu palturilta
ellei hänkin Seuraa osta
mielialaa siten nosta,

Siitä 5:- nyt saatte
mulle Seura antakaatte
myöhemmin sen kyllä tilaan
muuten illat kaikki pilaan.

Björn Landström, Lasten maailman -kannet (1951)

Björn Landström sai kuvittamastaan ja toimittamastaan satukokoelmasta Olipa kerran (Otava 1974) Rudolf Koivu -palkinnon vuonna 1975, ja ansiosta. Kyseessä on yksi kauneimmista Suomessa koskaan julkaistuista kirjoista.

Landström kirjoitti esipuheessa: "Tähän teokseen olen koonnut joukon lapsuuteni satuja sekä kaksi satua jotka on kirjoitettu sen jälkeen kun olin jo miltei unohtanut sadun maailman. Olen kuvittanut ne ja paennut todellisuutta maailmaan joka on yhtä kaunis ja ihmeellinen kuin oma maailmamme voisi olla."

Alla olevat Lasten maailman -kannet voisivat lähes olla Olipa kerran -kirjan sivuilta, mutta ne on maalattu yli 20 vuotta aikaisemmin. Aihe oli selvästi Landströmille läheinen ja ajatus kirjasta eli hänen mielessään todennäköisesti vuosikymmeniä. Ylempi kansi on sadusta "Jänis ja siili" ja alempi "Tuhka-Jussi." Samaan aikaan hänen tunnistettavan tyylinsä löysi useista eri mainoksista aikakauslehtien sivuilta.

Kts. myös Maija Karman Lasten maailma -kannet.

Mickey Spillane - Minä tuomari (1953)

Mickey Spillanen (kts. myös In Memoriam) suuri suosio 40-luvun lopulla ja 50-luvulla on mielestäni aina ollut jotenkin arvoituksellista. Mike Hammer oli "sankarina" uskomattoman vastenmielinen otus - häntä on vaikea pitää edes antisankarina.

Mutta lukijoita riitti. Ehkä se johtui Spillanen hervottoman tempoilevasta ja hauskoja kielikuvia hersyvästä tekstistä. Lukemista Kaikille -lehti julkaisi ensimmäisen Spillanen romaanin Minä tuomari jatkokertomuksena 1953.
Kuvassa on todennäköisesti sankari itse työnsä ääressä, Hammer ei epäröinyt tappaa myös vastakkaisen sukupuolen edustajia. "Se oli helppoa." Että sellaista viihdettä.

Nokian myynti kaksinkertaistunut (1932)

Tästä se maailmanvalloitus lähti... Otsikot ovat yhä samat, tuotteet vain ovat toiset.

"NOKIA"-polkupyörärenkaiden myynti enemmän kuin kaksinkertaistunut.

Kuluneen vuoden aikana on kysyntä enemmän kuin kaksinkertaistunut edelliseen vuoteen verraten.

Minkä vuoksi?

Sen vuoksi, että yleisö on vakuuttautunut siitä että "Nokia"-renkaat ovat todellakin laatuvalmistetta - korkeinta luokkaa.

SUOMEN GUMMITEHDAS OSAKEYHTIÖ
NOKIA

Siivet - ilmasodan kuvasarjalehti (1977)

Siivet - ilmasodan kuvasarjalehti ilmestyi 1961-1984. Muistelen oppikouluvuosinani sitä pidetyn kohdeyleisön keskuudessa tasokkaampana julkaisuna kuin Korkeajännitystä. Ja totta onkin, että vieläkin silmää viehättävät yksityiskohtaisesti ja lennokkaasti (heh!) piirretyt ilmasotakoneet. Sarjakuvat olivat peräisin Brittein saarilta Fleetway-kustantamolta (kts. BRITISH PICTURE LIBRARIES).

Ao. vauhdikkaassa kannessa (Siivet 8/1977) rakettimoottoristaan tulta sylkevä Messerschmitt Me 163 (koodinimi "Komeetta") vainoaa Brittien De Havilland Mosquitoa (lempinimi "Vanerinen kauhu").

Lehden tarina "Noidankehä" sisältää kauhuelementtejä. Mustalaisnoidan kiroamaksi joutunut päähenkilö näkee unissaan symbolin seuraavasta kuolemanuhasta, jättiläislepakon ahdistelu toteutuu todellisuudessa Messerschmittin ahdisteluna. "Ei, ei, pysy poissa."

Noidankehän piirtäjän tyyli on tutun oloista. Kyseessä on todennäköisesti Suomessa paremmin kauhu- ja fantasiasarjakuvista tuttu Luis Bermejo.

© Fleetway Publications

Kapteeni ja Ville (1934)

Poika Vesannon ja Veli Giovannin Kapteeni ja Ville käväisee jälleen PopuLAARIssa (kts. 1, 2 ja 3).

Kokeilin, kuinka tällaisen vanhan sarjakuvan väritys onnistuisi Photoshop Elements -ohjelmalla. Koska en ollut ikinä moista yrittänyt, aloitin yhdellä ruudulla.

Aluksi ongelmana oli, kuinka saisin harmaasävyt säilymään värien päällä. Se kävi yllättävän helposti. Valitsin ensin kaiken valkoisen taikasauvalla, tein käänteisen valinnan, kopioin valinnan leikepöydälle ja liitin työpöydälle uutena kuvana. Tämän jälkeen väritin alkuperäisen ruudun ja toin sen jälkeen uutena layerina sen päälle leikepöydän kautta kaiken muuta kuin valkoista sisältävän kuvan.

Jotenkin kuva ei silti näyttänyt "vanhanaikaiselta". Käytin vielä grain-ominaisuutta, jotta sain väripintaan elävyyttä.

Tämä strippi on muutenkin yksi suosikeistani. Sen rytmitys lähentelee täydellisyyttä, ja mitkä finessit kiihtyvän liikkeen kuvauksessa. Mestarin työtä! Ah ja voi, miksi nämä ovat unhoitetut menneisyyden yöhön...

Copyright 1934, Poika Vesanto ja Suomen Kuvalehti

H.R. Langdale: Kadonnut kultakimpale (1950)

H. R. Langdalen Kadonnut kultakimpale (Hank of Lost Nugget Creek - Gummerus, 1950) on hyvä esimerkki siitä, millaisia poikakirjat ennen vanhaan parhaimmillaan olivat. Sisältö on vetävää seikkailukertomusta, tällä kertaa kullanetsintää Villissä lännessä, ja kuvitus (George Avison) on korkeatasoista sekä runsasta. Kirja kuului alkujaan Junior Guild -sarjaan, joka oli ja on lasten oma kirjakerho Yhdysvalloissa (kts. The History of Junior Literary (Library) Guild).

Hank Winthrop joutuu eksyksiin vankkurikaravaanista, jonka jälkeen alkavat seikkailut konnien ja kullankaivajien kanssa. Lopulta hän alkaa itsekin kaivaa kultaa.

Jos poikakirjassa ilmoitettiin vain kirjailijan etukirjaimet, on hyvä syy olettaa etunimen paljastavan oletetun lukijan kannalta sen hyvin epätoivottavan piirteen että kyseessä on naisihminen. Näin tälläkin kertaa. H.R. on Hazel Louise Raybold. Joskus feminiini etunimi jätettiin kokonaan pois ja käytettiin toista nimeä, joka ei välttämättä paljasta sukupuolta (kts. West Lathrop, Merirosvojen vanki).

Langdalelta ei suomennettu (valitettavasti) tämän enempää romaaneja, vaikka hänellä olisi niitä riittänytkin (nimetkin olivat kovin samanlaisia: Andy of the Pirate Grove, Jon of the Albany Belle, Kit of Danger Cove).

Villin lännen tuttua kuvastoa. Mainari nimeltänsä Kuokka ja Lapio mökkinsä edustalla.

Arijoutsi, Älä hikeenny (1957)

Arijoutsi (Heikki Sakari Marttila) julkaisi paitsi Pippureitaan (niitä taisi olla ainakin Kevät-, Elo- ja Joulupippuri, kts. Arijoutsin Kevätpippuri) niin myös pakinakokoelmiaan. Kuvittajana oli Kari Suomalainen.

Älä hikeenny ilmestyi vuonna 1957, ja silloin näytti olevan vieläkin kylmempi kesä kuin tänä vuonna konsanaan. Varsin omahyväisesti virnistelevä kasvokuva on samaisen kirjan takakannesta. Pakinat ovat vieläkin hauskoja...

Copyright 1957, Kari Suomalainen, Otava

Linkit: Huumori kukkii kirjoissa, Olevaisen yöpuoli

Hopeapääsky - naisten oma mopo (1959)

Nyt neidit ja rouvat huristelemaan Hopeapääskyllä! Mainos on vuodelta 1959.

Pääskyt saapuvat! Te ja Hopeapääsky - siinäpä viehättävä näky Suomen teillä!

Jos osaatte ajaa polkupyörällä, opitte hetkessä ajamaan myös Hopeapääskyllä. Vain kevyt polkaisu ja huristatte työhön, kotiin, asioille - helposti ja huokealla - vain markalla kilometri.

• Kevyt käsitellä (vain 43 kg).
• Kauniit pastellivärit.
• Valkosivurenkaat.
• Matala runko jättää hameelle tilat.
• Helppo nousta istuimelle.

Hopeasauma-edustaja sen Teille esittelee. Hinta 64.800:- + rahti
mopojen mopo

Kts. myös Vuoden -64 Solifer Speed-mopo

Fazerin Tussin - pojat tupakalla (1932)

Tässä Fazer mainostaa lapsille kohdistetulla mainossarjakuvalla Tussin-pastelleja vuonna 1932. Pojat ovat salatupakalla, tulevat pahoinvointiseksi, mutta ei hätää, pari pastillia - ja kaikki on taas hyvin. Koirien ilmeet ovat mainiot.

Tämä sopii hyvin edellisen Saimaa-mainoksen jälkeen kuvaamaan ajan mainosten asennemaailmaa.

Tärkeinä ja totisina
pojat kiskoo sauhujaan.
Surut eivät liikaa paina,
- selkäsaunan kauhukaan.

Kohta alkaa toinen leikki.
Päätä huimaa, pyörryttää.
Hyvät neuvot ovat kalliit.
Kuka vaivan parantaa.

Silloin kun on hätä suurin,
apu tulee itsestään.
- Pari TUSSIN-pastillia.
- Taas on pojat mielissään.

Saimaa-tupakka säästää kurkkua (1932)

Nykyajan mainontaa väitetään moraalittomaksi. Vaan mitenkähän oli ennen vanhaan... Saimaa-tupakan mainos on vuodelta 1932. (Kts. myös Klubi 7 -tupakka).

... sanoi isäntä mustalaisten jutkusta.

Keksihän mustalainen ahväärin! Rupesi joutava uskottelemaan oikeita tuhatlappusia vääriksi - joita muka pankki lunastaisi täydestä - ja sai kuin saikin tilauksia ja käsirahoja. Mutta setelit jäivät tulematta, mikä kai oli parahiksi tilaajille. Parasta näet on aina ostaa oikeaa tavaraa oikealla rahalla. Siinäkin voi voittaa. Kun minä esim. ostan näitä makoisia Saimaa-savukkeita, tiedän hyötyväni hyvää halvalla.

SAIMAA
Mieto, makea,
antoisa

Saimaa säästää kurkkua

Oiva Hurme eli Oikku

Oikku eli Oiva Hurme piirsi urheilulehti Kivaan kansikuvien lisäksi kivaa sarjakuvaa (kts. Kiva on kiva kaveri ja Elannon vanhoja mainosjulisteita).

Alla olevat sarjakuvat ovat lehden vuosikerrasta 1949 (n:ot 4, 7 ja 6). Oikku osasi rytmittää kerronnan hyvin ja viimeinen ruutu oli aina ns. iskuruutu, johon vitsi tai yllätys huipentui. Piirrostyylikin oli omintakeista ja helposti "luettavan" selkeää, kuten kunnon sarjakuvassa pitääkin. Oikku edusti mykkäsarjakuvaa, jossa ei yleensä puhuta (mitä nyt vähän mourutaan) vaan annetaan kuvien kuljettaa.

Heljä Lahtinen (Lassila)

Aikaisemmassa viestissäni Koululainen-lehden kansista totesin, että kovin ovat tyyliltään samanlaiset tämä Heljä Lahtinen ja Heljä Lassila, mitä nyt jälkimmäisen tyyli on hieman modernimpi. Ilmankos, kun ovat sama henkilö.

Silmiini sattui tämä Vaasan leivän mainos vuodelta 1955, ja se on hauskasti aiheeltaan ja kompositioltaan aivan samansukuinen kuin PopuLAARIin skannaamani kuva Koululaisen kannesta (n:o 5/1970) - mutta aikuisten maailmassa. Taiteilija palasi samaan aiheeseen viidentoista vuoden päästä mukavan muunnelman kautta.

Turha vaiva tyttöjen on luulla,
että paksu maalikerros suulla
yksin tekee heidät hurmaaviksi,
kyllä siinä toinenkin on niksi:
puhdas, kaunis, kirkas hammaslaatu!
(Vaasan Leivän syömisellä saatu!)

Copyright Heljä Lahtinen, Vaasan höyryleipomo, 1955


Copyright Heljä Lassila, Koululainen, 1970

Kts. myös "Vaasan lapset" avaruusmatkalla