Alla olevat sarjakuvat ovat lehden vuosikerrasta 1949 (n:ot 4, 7 ja 6). Oikku osasi rytmittää kerronnan hyvin ja viimeinen ruutu oli aina ns. iskuruutu, johon vitsi tai yllätys huipentui. Piirrostyylikin oli omintakeista ja helposti "luettavan" selkeää, kuten kunnon sarjakuvassa pitääkin. Oikku edusti mykkäsarjakuvaa, jossa ei yleensä puhuta (mitä nyt vähän mourutaan) vaan annetaan kuvien kuljettaa.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti