Fallesmannin Arvo (1952)

Jukopliut!
sanoi Fallesmannin Arvo
Kirjoittanut: Sakari Pälsi
Kansi: Erkki Tanttu (Otava 1952)

Vakaumukseni on, että viiden vuosikymmenen perästä palvellaan pylvään nenässä Pälsin poikakirjoja. Ne ovat sentään hänen omintakeisin taiteilijalöytönsä, jossa hän on huumaantuneena heittäytynyt leveimmille siivilleen ja antanut huumorinsa huhkia jokseenkin ilman estoja.

Näin kirjoitti Aaro Hellaakoski vuonna 1950 (esseessään joka löytyy teoksesta Kuuntelua, esseitä teoksista ja tekijöistä). Olisin suonut hänen olleen enemmänkin oikeassa, sillä Sakari Pälsin pakinamaiset jutut fallesmannin Arvosta ovat hersyvää luettavaa, ja tyylillisesti ne ovat nuoren pojan pään ajatuksenvirtaa jossa pilkku ei ole käytössä kulunut ja josta Volter Kilpikin olisi kateellinen. Tarinat pohjautuvat Pälsin omiin poikavuosiin hämäläisessä pihapiirissä. Alaotsikkona on "lapsekkaita jutelmia". Yhä elävää historiaa, jos mikä.

Mutta ei näitä jutelmia ihan kokonaan unohdettu ole. Fallesmannin Arvo ja minä -niminen 12-osainen televisiosarja pyöri 1990-luvun puolivälissä, mutta se on mennyt minulta aivan ohi. Uusinta olisi paikallaan.

Tämä hetki

Kävelin vintin portaat alas
maalla kylässä,
television ääni tuli vastaan
ja kertoi Dianan kuolleen.
Muistan kuinka hyvältä
aamuinen kahvi maistui.

PS. Piti osallistua Runotorstain 57. haasteeseen, kun kerran pyydettiin.

Punainen sulka (1957–1970)

Kanadan saloilla oli pakkastalvi.
Kuu kohosi niiden ylle punaisena pallona;
se valoi kimmeltävää kumotustaan
yön rajattomaan hiljaisuuteen.

Yllä olevilla sanoilla alkaa J. O. Curwoodin Sudenpyytäjät (The Wolf Hunters). Tällaisia erämaaseuduille sijoittuvia seikkailuromaaneja pojat joskus lukivat - ennen pelikonsoleita ja RuneScapea.

Punainen sulka – parhaita seikkailuromaaneja oli WSOY:n kirjasarja, jossa vuosina 1957–1970 julkaistiin kolmisenkymmentä pojille (ja toki myös joillekin tytöille) tarkoitettua romaania, Arthur Conan Doylesta Alexandre Dumasiin. Jack Londonin Korpien kutsu on tuttu monelle lukijalle juuri tästä sarjasta, jota löytää yhä divareista suuret määrät niin kova- kuin pehmytkantisena.

Mieleeni on myös jäänyt Jan Iwar Billowin Aaveprikaatin ja Sinisen naamion nuori salapoliisi Ville Koivu.

Ville, [setä] oli sanonut, on juuri sellainen poika, jollaista tarvitsisin yksityisetsivän toimessani. Ikäisekseen hän on suuri ja vankka, hänellä on nopea käsityskyky, ja olen melko varma, että hän kykenee pitämään päänsä kylmänä jännittävissä ja vaativissa tilanteissa.

Ville oli kuin toinen aikaisempi suosikkini, Astrid Lindgrenin Kalle Blomkvist, nyt vain teini-ikäiseksi kasvaneena, ja ovathan he kumpainenkin ruotsalaista alkuperää. Billowin kirjat oli tosin lokalisoitu niin hyvin, että pidin niitä aikoinaan täysin suomalaisina. Mikähän Villen nimi on ruotsiksi? En löytänyt tietoa ahkerallakaan googlettamisella...

Punaisen sulan mieltä kiehtovasti sommitelluista kansista vastasi usein Toivo Fahlenius (ks. molemmat kannet yllä).

PS. Digijulkaisut-blogissa on löydetty hieno heikko signaali menneisyydestä: Tulevaisuuden tietojärjestelmiä 1930-luvun malliin.

[Kommenteissa tiedettiin, että Ville Koivu oli ruotsinkielisissä alkuteoksissa Villy Björk. Kiitos, ystäväni kirjastonhoitaja.]

Julia, kuolee (1956)

Tuossa on tuppes,
ruostu siinä,
suo mun kuolla.

Kuvitettuja Klassikkoja n:o 10, Romeo ja Julia.
Käännös on mukailtua Cajanderia:

(Tempaa Romeon tikarin.)
Tikar' armas! Tuppes
On tuossa!
(Työntää tikarin rintaansa.)
Ruostu siellä; suo mun kuolla. (Kuolee.)

Kuvitettuja klassikkoja alkoi Suomessa ilmestyä ilmeisesti jo vuonna 1956, sekä suomeksi että ruotsiksi. Näin lukijaa tervehdittiin sisäkannen tekstissä:

"Rakas lukija!Tässä on eräs kuvitettu klassikko - eräs maailmankirjallisuuden suurista teoksista. (...) Tämä kirja esittelee klassillisen kertomuksen värikuvina, joiden avulla saat elävän käsityksen sankareista ja siitä ympäristössä, missä he elivät. (...) Tämän kirjan kuten muutkin kuvitetut klassikot ovat etevät kirjailijat yhdessä koulumiesten kanssa kääntäneet ja toimittaneet. (...) Suomessa ilmestyy Kuvitettuja klassikkoja vuoden 1956 syyskuusta lähtien myös ruotsiksi (...)."

Lehden aineisto oli peräisin Yhdysvalloista, jossa Classic Illustrated lehtiä myytiin sadoin tuhansin. Ks. Paul Gravett: Article - Classic Illustrated

PS. Kävelyllä on taas alkanut päivittyä!