17. huhtikuuta 2007

Mark Brandon (1958)

Kynnet
pystyyn!

Mark Brandon on Vernon Warrenin (oik. George Chapmanin) luoma chigacolainen yksityisetsivähahmo, kovaksikeitetty sellainen.

Suomalaisen painoksen kansikuva on ulkomailta kuten Pulpetista näkyy. Jurin blogista löytyy myös lisää kansia: Brandon returns ja Brandon in New York. Suomeksi ei ilmeisesti julkaistu kuin tämä yksi Julma juttu 1950-luvun lopulla.

Yksityisetsivä MARK BRANDON ei ehkä ole maailman kilteimpiä poikia; ehkä hän tupakoi liikaa, kallistelee lasia liikaa, panee hiukan liian monen tytön pään pyörälle - mutta konnille hän tekee ikävät ja lukijoille varsin h a u s k a t oltavat!

Vernon Warren: Julma juttu
(Nide, 1958 - engl. No Bouquets for Brandon, 1955)

Takakansiteksti on täyttä tykitystä ja verbaalista venytystä:

Tunsin aseen selässäni ja ääni sanoi: «Kynnet pystyyn!«

Joe sanoi: «Nosta omat näppisi ja tee se pian, tai minä teen sinusta siivilän!

Ase väistyi selästäni ja putosi lattialle. Kuului jymähdys miehen seuratessa perässä. Mies, jota olin iskenyt kävi kimppuuni kuin tuulenpuuska, minä väistin Joen iskiessä häntä revolverin perällä.

Molemmat pojat makasivat hiljaa maassa. Hyvin hiljaa minä kumarruin Janen yli. Tyttö yritti vetäytyä kauemmaksi seinää kohti. Hänen yöpaitansa — tai mitä siitä oli jäljellä — oli rikkinäinen ja likainen, ja ruumiissa näkyi olevan mustelmia joka taholla.

«Älä pelkää Jane, minä se olen, minä pelastan sinut. Kas tässä.. Ojensin hänelle taskumattini ja hän joi siitä kuin pelästynyt kaniini. «Nyt mennään«, sanoin ja heilautin tytön olkapäälleni

Kaikki alkoi siitä, että poliisit pidättivät Mark Brandonin jostain mitä hän ei ollut tehnyt — murhasta! Poliisi kärvensi häntä, kuulusteli, käänsi ja väänsi, mutta sai lopulta päästää hänet vapaaksi — ja silloin Erandon alkoi toimia! Mutta hänen olisi pitänyt varoa. Varoa Janea, kaunismuotoista tyttöä, joka ilmeisesti tiesi murhasta liiankin paljon

...varoa Queeniä, jolla oli paljon rahaa ja liian vähän iloa vanhasta miehestään. Hänen olisi pitänyt varoa salaista yöklubia, jossa yksinäiset ja rikkaat naiset luulivat voivansa huvitella ilman että kukaan saisi siitä tietää

Mutta Mark Brandon ei varonut ...ja kaikesta tästä kehittyi vähitellen julma juttu...

2 kommenttia:

  1. Kirja on tosiaan ihan hauskaa luettavaa, jos yksityisetsiväkliseet viihdyttävät.

    VastaaPoista
  2. Tyttö "joi siitä kuin pelästynyt kaniini." Loistavaa tekstiä, todellakin.

    VastaaPoista

LinkWithin

Hae tästä blogista: