Teille kaikille epäuskoisille, jotka ette usko kuinka hyvää 1970-luvun musiikki oli - tässä lisää hyvää...Karen osasi myös rummuttaa.

The Carpenters: Close To You


Glen Campbellin taikaa... pidätelkää kyyneleitänne.

Glen Campbell - Wichita Lineman

Apinoiden planeetta (1976)

Näitä seikkailuja ette näe TV:stä! APINOIDEN PLANEETTA - jossa apinat hallitsevat ja ihmisiä metsästetään.

Apinoiden planeetta -elokuvista ensimmäinen päättyi kuvaan, joka oli niin tehokas että siitä on tullut melkeinpä ikoninen metafora kaikille tulevaisuuden dystopioille. Viimeksi Vapauden patsaan pää irtoaa hirviöelokuvassa Cloverfield (jota ei vielä ole Suomessa nähty). Pierre Boullen alkuperäisromaani päättyi muistaakseni toisin. Siinä tarina kerrottiin avaruudesta löytyneen pullopostin kautta, ja lopulta paljastui että kirjeen lukijat olivat, aivan niin, apinoita!

70-luvulla Suomessa ilmestyi sarjakuvalehti Apinoiden planeetta (Kustannus Williams 1975-1976). Numerossa 1/1976, viimeisellä aukeamalla, tämä grande finale esitetään graafisen loistokkaasti. Elokuvassa yllätystä ehkä vähän pienensi se, ainakin katsojan kantilta, että apinat puhuivat "planeetallaan" sujuvaa englantia...

He siis tekivät sen! Voi... niitä... hulluja!

Apinoiden planeetasta tehtiin myös televisiosarja, joka oli tasoltaan sangen kehno (hienoja alkutekstejä lukuunottamatta).

Kaunotar ja hirviöt

Calling Occupants Of Interplanetary Craft (1977)

Auttakaa minua! Minä, tunnustan, pidän suunnattomasti The Carpenters -yhtyeen musiikista... Hienossa laulussa, jos kutsutaan planeettainvälisen aluksen asukkeja, Karen-parassa näkyvät jo selvästi anoreksian merkit - mutta silti, upeaa musiikkia. Kappale on alkujaan Klaatun tuotantoa (ks. Wikipedia). Klaatuahan epäiltiin aluksi salanimellä levyttäväksi Beatles-yhtyeeksi.

Carpenters - Calling Occupants Of Interplanetary Craft

Ja sitten on vielä tämä, laululintu Olivia Newton-Johnin A Little More Love. Kivasti soluvat melodiat...

Myös laulajat, joilla on VALTAVAT pulisongit, ovat vain jotenkin hyviä. Slade ja Alvin Stardust, olkaa hyvät, lava on teidän.

Sitten vielä viimeisin vaan ei vähäisin: Glitter Band - Angel Face!

Musiikkimakuni koko huonous on nyt tuotu selvästi esille (kiitos YouTuben). Voin vain valitella tapahtunutta ja vetoan 1970-luvulla vietettyyn nuoruuteen.

Sitä sun tätä

Tässä vähän linkkilukemista lauantain ratoksi...

Frazettalle Burroughsin sankarit sopivat hyvin. Minusta hänen Tarzaninsa on "se oikea", ei Disneyn nössö pitkäleukainen sovellutus.
Meten oma lehti - Frazetta

Siinä se jälleen lukee, tällä kertaa Risto Isomäen romaanin Litium 6 (2007, Tammi) takakannessa: ekologinen trilleri. - Nimilappu, joka tekee lähes pelkästään viihteeksi leimautuneesta jännitysgenrestä taas markkinakelpoisen laajemmallekin yleisölle.
Jäljen ääni - Ekologisen trillerin kulta-aika

Suomessa sana sarjakuva sisältää konnotaatioita lähinnä Aku Ankkaan, Hesarin viimeisen aukeaman kolmen ruudun strippeihin tai nykyään Japanin Mangaan. Ranskassa sarjakuva on kaikkea tätä, mutta myös paljon enemmän... Sanoisin, että kokonainen maailma.
Melkein rajalla - Lasten ja lukutaidottomien kirjoja

...ja hei, huomasittehan, että Pieni talo preerialla tulee taas telkkarista!