Diana ja Honor

Kuinka sattuikaan, että kaksi 1960-luvun Bond-tyttöä esiintyi nykyrooleissaan televisioruudulla viime lauantaina (2.6.) TV1:llä lähes peräkkäin...

Honor Blackman näytteli, kuten hyvin muistamme, Pussy Galorea Kultasormessa. Nyt Ryhmä Pullmanissa (New Tricks) hän oli 60-luvulla maineeseen noussut televisiokokki, joka oli myrkyttänyt aviomiehensä.

Diana Rigg sai kunnian päästä peräti James Bondin rouvaksi (Tracy Bond, tyttönimeltään Comtesse Teresa di Vicenzo) elokuvassa Hänen majesteettinsa salaisessa palvelussa. Launtaina Diana oli kuningatar Henrietta Maria sarjassa Kaarle II - monarkki myrskyssä (Charles II, The Power & The Passion ...ja kenellehän lankeaa kyseenalainen kunnia tämän sarjan suomalaisesta nimestä).

Sekä Diana että Honor ovat aivan loistavia näyttelijöitä ja yhä alalla. Ikä näkyy, mutta niin pitääkin. Ohessa kuitenkin heidän kuvansa nuoruusvuosilta, kultaiselta 60-luvulta, jolloin he molemmat näyttelivät televisiosarjassa Herrasmiesetsivä (The Avengers). Vasemmalla ylhäällä pyssyä iloisesti heilutteleva Diana Rigg (Emma Peel) ja alhaalla oikealla Honor Blackman (Cathy Gale), joka hämää vastustajaansa sukkanauhaa näyttämällä. Kovia mimmejä!

• PS. Muistakaa Louvren kummitus!

Kuvakertomuksia (1936)

Löysin aimo pinon sanomalehtipaperille painettuja Kuvakertomuksia, jotka sisältävät 1930-luvun puolivälin klassisia amerikkalaisia sanomalehtisarjakuvia. Osa sarjakuvista on tuttuja (Mikki Hiiri, Kissalan pojat, Kippari Kalle), osa outoja (Tattilainen ja hänen koiransa Aate, Vähän mutta hyvää, Eppu, Kunnian kentältä).

Kuvakertomuksia oli Helsingin Sanomien sarjakuvaliite. Monet liiteen sarjakuvista ovat alkuperäisessä suuressa koossa, eli ne saattavat olla koko sanomalehtisivun kokoisia. Kun Helsingin Sanomat alkoi julkaista sarjakuviaan väreissä syyskuussa 2006, lehdessä kerrottiin, että joulukuussa 1937 Kuvakertomuksia julkaistiin yhden kerran osin nelivärisenä. Se oli ensimmäinen kerta, kun HS:ssa oli neliväristä painotyötä, mikä kertoi sarjakuvien arvostuksesta ja tärkeydestä. Sanomalehtisarjakuva oli todellista populaarikulttuuria "ennen wanhaan"!

Googlasin sarjakuvataiteilija Harold H. Knerriä, ja "Tattilainen ja hänen koiransa Aate" (Dinglehoofer Und His Dog) oli tosiaankin Kissalan poikien ns. "topper". Knerrillä oli koko sivu käytössään, ja silloin piirtäjä yleensä piirsi samalle sivulle jotain täytesarjaa pääsarjakuvan lisäksi, yleensä yläpuolelle (top). Ao. kuvassa on Knerrin sivu koko komeudessaan - liitteessä ei ole päivämäärää mutta sarjakuvan alkuperäinen julkaisupäivä on 8. maaliskuuta 1936.

Art © Harold H. Knerr (King Features Syndicate 1936)

Alamaailman kauhu (1977)

Karskien miesten lukemisto: MANHATTAN. Silmienne iloksi lisää tosi kovia miehiä (ja vähemmän naisia tällä kertaa) tosi pehmeissä kansissa... Kuvat ovat aika isoja, mutta niiden lataaminen kannattaa. Tästä eivät 1970-luvun tunnelmaa tihkuvien pokkareiden kannet paljon parane!

Manhattan 132

Don Smith: Latautunutta uhkaa (The Payoff)
Taivaan täyttävä nainen on aivan Morgan Fairchildin näköinen, mies puolestaan muistuttaa hiukan kuin nuorta Roger Moorea latinoversiona...
Kannen sommittelu on muutenkin aivan loistokas, varsinkin naisen rintamuksesta sinkoava lentokone on tehokas efekti.

Manhattan 133

Richard Posner: Alamaailman kauhu (The Seven-Ups, perustuu elokuvaan)
Nojatuolissa jalkalampun loisteessa retkottava mies on aivan Burt Reynoldsin näköinen... mitkä valöörit tässä kannessa ovatkaan.

Manhattan 138

Walter J. Sheldon: Kuoleman uhalla (Gold Bait)
Kannen pyssymies on aivan Cary Grantin näköinen...
Muutenkin kansi tavoittaa hienosti elokuvamaisen tunnelman "split screenillään".

• Lähes kaikki Manhattan-sarjan kannet löytyvät täältä >> Kioskikirjallisuus- Manhattan.

Varoituksen sana, Kioskikirjallisuus - pehmeät kannet -sivusto
voi saada aikaan pahan jännetuppitulehduksen,
jos kansikuvia innostuu selailemaan pidemmäksi aikaa.

John D. MacDonaldin Vaarallisilla vesillä (Where is Janice Gantry?)
oli Manhattan-sarjan ensimmäinen kirja. Se ilmestyi v. 1964.

Hexed pulmakulma

HEXED pulmakulma oli Nelostuotteen aivojumppa, jossa kaikki 12 palaa pitää sovittaa yhteen suorakulmioksi. Ja kuten kannessa mainostetaan, noita tapoja on 2339 erilaista. En löytänyt paketista vuosilukua, mutta eiköhän se 1980-luvulta ole... Muistatko pelanneesi tätä yksinpeliä? "Vaikeampaa miltä näyttää!"

Hexed - Nelostuote Finland

Tämä lasten "aivopähkinälelu" koostuu itse asiassa kahdestatoista (tai oikeastaan kahdeksastatoista, jos kääntöpuolet otetaan mukaan) erilaisesta pentominosta - jokainen palikka koostuu siis viidestä neliöstä. Wikipedian mukaan Tetris on saanut innoituksensa pentominoista, vaikka siinä totta kai käytetäänkin tetrominoja (neljän neliön kuvioita).

Pentominot paikoilleen aseteltuna
6x10 suorakaiteeksi.

Ks. myös Noidankehä ja Pythagoras, jotka nekin olivat Nelostuotteen pelejä.

• PS. Tänä iltana TV2 esittää myöhäisillassa harvoin nähdyn elokuvan Auringonjumalan aarre (Plunder Of The Sun). Helsingin Sanomien televisiosivulla (1.6.) arvostelija ei elokuvasta tykännyt. Mielipide saa tietenkin olla jokaisella omansa, mutta perustelut ontuvat... Ensinnäkin hän moittii arkiseksi pääosan esittäjää Glenn Fordia, miestä, joka on suomalaisten mielissä film noirin ruumiillistuma upean Gilda-elokuvan vuoksi. Kovin ylimielistä. Toiseksi hän mainitsee että leffassa on "halvanlainen juoni, joka pistää henkilöt toimimaan hölmösti vain, jotta he joutuisivat pulaan." Niinpä. Jos elokuva-arvostelija ei tiedä, mikä on macguffin, joita tämän lajin elokuvissa käytetään, parempi olisi jättää arvostelu kirjoittamatta. En ole itsekään nähnyt tätä elokuvaa, jonka esitysoikeudet jäivät ilmeisesti pitkäksi aikaa jumiin elokuvan tuottaneen John Waynen perikunnalle, joten tämä on vain kritiikin kritiikkiä...