Marsin vakooja (1952)

Marsin vakooja -jatkotarinan viimeinen osa julkaistiin Kansan Kuvalehden numerossa 11/1952. Tarinan oli sepittänyt Carl Grunert.

Arvoisan lukijan on syytä laskea ao. kuvan oudolta näyttävän herrasmiehen sormet...

(...) herra Ferrumin kasvot. Ja noissa kasvoissa, joita tällä kertaa ei mikään musta otsaside peittänyt, nähtiin maan päällä koskaan näkemätön ilmiö - niissä oli kolme silmää: kaksi vierekkäin olevaa tavallista ihmissilmää ja niiden yläpuolella, keskellä otsaa, kolmas silmä! Ja kun iso suoja taas äkisti kävi pimeäksi, hehkui tuo yli-inhimillinen kolmas silmä vihreän fosforiloistoisena.

Mikä hornan arvoitus tuo aaveolento oikein olikaan?

Netistä löytyi tietoa tästä saksalaiskirjailijasta ja jopa novellin alkuperäinen nimi, "Der Marsspion", joka oli jo vuodelta 1908. Ks. linkki: Carl Grunert (1865–1918)

[Olen julkaissut jutun aikaisemmin Kvaakissa]

Aatami, Tauno Kunnas (1944)

Tauno Kunnas piirsi Pilajuttuja ja piirroksia -lehteen sarjakuvaansa Aatami.
Se oli tyyliltään hyvin selkeä ja yksinkertainen, siis moderni, ja viiva oli lähes naivistisen selkeä ja tasapaksu.

Aatami oli myös "mykkä" sarjakuva kuten niin monet aikalaisensa. Lehden tyylin mukaisesti se oli myös selvästi aikuisille suunnattu ja hiukan pikkutuhma, sillä Aatamin aatokset kääntyivät lähes aina kauniiden eevojen puoleen.

Aatamin sukunimi oli ovikyltin mukaan Salamon - mitä lie tarkoittanut...

Copyright Tauno Kunnas 1944
Pilajuttuja ja piirroksia 2/1944

Ks. myös Kultamitalipoika (Tauno Kunnaksen sarjakuva Koululaisessa)

Lasten maailma n:o 8, Maija Karma (1951)

Lasten maailman kansiin Maija Karman (1914-1999) pensseli taikoi Zacharias Topeliuksen saduista ja lastennäytelmistä upeita kansia (mm. Rinaldo Rinaldini). Numeron 8/1951 kannessa on aiheena Topeliuksen satu Vattumato. Maija Karmalta ilmestyi vielä vuonna 1984 samaisesta sadusta kuvitus.

Aina ja Thérèse yöpyvät metsässä...

... ja vattukuningas ilmestyy.

© Maija Karma, 1951

- Jag skall säga er vem jag är, sa gubben. Jag är hallonkungen som härskar över hela detta rike av hallonbuskar, och här har jag bott i flera tusen år. Men den store anden, som härskar över skogen och havet och himlen har inte velat att jag skulle högmodas över min konungsliga makt och min långa livstid. Därför har han befallt att jag en dag vart hundrade år skall förvandlas till en liten hallonmask och leva i en sådan svag och värnlös gestalt från solens uppgång allt till dess nedgång. Under denna förvandling är mitt liv beroende av den lilla maskens liv, så att en fågel kan äta mig med sin näbb, ett barn kan plocka mig med bären och förtrampa med sin fot mitt tusenåriga liv. Nu var det just i går min fövandlingsdag, och jag blev plockad med hallonet och var nära att trampas ihjäl om inte ni, beskedliga barn, hade räddat mig. Allt intill solens nedgång låg jag värnlös i gräset, och när jag blåstes ifrån ert bord vrickade jag min ena fot, och min mun kom av förskräckelse på sned. Men när det blev kväll och jag fick tillbaka min rätta gestalt såg jag mig om efter er för att tacka er och belöna er. Och då fann jag er båda här i mitt rike och mottog er båda så gott jag förmådde, utan att skrämma er mycket. Nu skall jag skicka en fågel i min skog för att visa er vägen hem. Adjö, kära barn, tack för ert milda hjärta. Hallonkungen ska visa att han inte är otacksam.

Veli Giovanni, Pilajuttuja ja piirroksia n:o 2 (1944)

Veli Giovanni kirjoitti Pilajuttuja ja piirroksia lehden numeroon 2/1944 pitkän pääkirjoituksen, jossa hän muisteli lehden neljännesvuosisataista taivalta. Siinä hän kertoo myös lempinimensä alkuperän...

Pilajuttuja ja piirroksia 2/1944
Kansi: P. Soisalo

Ei niin pientä pilaa,
ettei totta toinen puoli.

Kesällä 1919 ilmestyivät toimittamani "Pilajuttuja ja piirroksia" sarjan ensimmäiset numerot. Samoihin aikoihin ryhdyin toimittamaan Suomen Kuvalehteen ajanvietesivua, joka sekin siis näinä aikoina on neljännesvuosisadan ikäinen. Kumpaakin julkaisua varten tarvitsin itselleni nimimerkin. Siksi valitsin Jenny Blicher-Clausenin romaanin nimen "Veli Giovanni", koska olin Suomen Kuvalehden silloisen toimittajan veli, ja Giovanni on Johanneksen italiankielinen muoto.

Nimimerkki tuli otetuksi liian nopeaan, sillä en ehtinyt ajatella, ettei suomalainen tiedä, miten tämä nimi on äännettävä, eikä meikäläinen kieli useimmissa tapauiksissa osaakaan sitä oikein ääntää. Useimmiten ostaja pyytää vain: "Saanko Kiovannin?" Tuota nimeä kirjoittamaan on Suomen kansa myös ,joutunut hyvin usein. Kerrankin saapui erääseen laatimaani kilpatehtävään yli 80.000 vastausta ja jokaisessa oli nimimerkki vastaanottajana. Suuri G:kin on suomen kielessä niin harvinainen, että se vastaajilta usein vaihtuu muuksi: Diovanni, Fiovanni ym.

Kun minulta on joskus tiedusteltu, miten nimimerkkini olen valinnut, olen sen nyt näin neljännesvuosisadan kuluttua sen syntymästä julkisesti selittänyi.

"Pilajuttujen ja piirrosten" sarjassa on enimmäkseen ollut kuvitettuja vitsejä. Silloin tällöin on ollut humoreskeja.

Suurin osa piirroksista on ollut alkuperäisiä. Jo 6. numero oli kokonaan kotimainen, R. Rindellin kuvittama - "Rindell-numero". Numerossa oli mm. hänen kuvittamansa Tiituksen humoreski "Kattolamppu". Ensimmäisiä ahkerimpia kuvittajia olivat taiteilijat A. Kotilainen ja A. Tawitz. Monet kymmenet kotimaiset piirtäjät ovat kuvittaneet sarjassa julkaisiuja vitsejä. Miellyttävässä muistissa on toimittajalla yhteistoiminta ikihumoristisen Toivo Vikstediin kanssa. Hänen kuvansa ovat näihin asti säilyttäneet tuoreutensa ja niitä voi julkaista vielä nyt yhtä hyvin kuin vuosikymmeniä sitten. Muistan hänen leppoisan tapansa suhtautua niinkin arkailuontoisiin asioihin kuin piirustuspalkkio-kysymys. Kun olin tarjonnut hänelle piirroksesta määrän, joka oli enemmän kuin muille alkuaikoina, sanoi Topi Vikstedt: - Voi hyvä Giovanni, sehän menee alle omien hintojen!

Moni alkava piirtäjä on saanut koetella voimiaan ensimmäisiä kertoja juuri "Pilajuttujen" sivuilla. Pilalehtien tehtävänä on aina ollut mahdollisuuden antaminen karrikatyyritaiteen kehittymiselle. Tämä taide on tehokas ase vinoon kehittyvien ilmiöiden havaitsemiseksi. Toivottavasti sarjani on täyttänyt jollakin tavalla tämänkin tehtävän.

Pilajuttujen ja piirrosten pääasiallinen tarkoitus on ollut hyvän tuulen ja iloisuuden luominen ja levittäminen. Miten se tässä tehtävässään on onnistunut, siitä kai puhuu se suosio, jota sarja aina on nauttinut huumorintajuisen yleisön puolelta. Tämän päätarkoituksen ohella se on tietämättä suorittanut sellaisiakin tehtäviä, jotka tavallisesti kuuluvat aivan muille. Siitä pari esimerkkiä. Jotkut nyt jo aikaihmisiksi varttuneet kansalaiset ovat väittäneet oppineensa lukemaan Pilajuttujen avulla ja - Lapinlahden hullujenhuoneessa "Pilajuttuja" on käytetty jonkinlaisina oppi- ja tutkimusvälineinä.

Eräänä päivänä talvisodan jälkeen soitti minulle Lapinlahden ylilääkäri, prof. F. ja tiedusteli, olisiko minulla antaa hänelle "Pilajuttuja", koska "joku p- oli vienyt" hänen kaikki numeronsa.

- Ne ovat niin mainioita, sanoi professori. - Olin jo kiittää tunnustuksesta, vaikka se tuli vähän omituiselta taholta, mutta sitten seurasi jatko: - Katsokaas, minä käytän niitä kokeillakseni mielenvikaisuuden astetta. Minä projisoin kuvan seinälle ja luen siihen kuuluvan vitsin. Ne, jotka ymmärtävät sen, ovat paljon vähemmän sairaita kuin ne, jotka eivät millään tavoin reagoi siihen.

Huumorin taju ei ole viisaittenkaan joukossa vain määrältään, vaan myös laadultaan erilainen eri ihmisissä. Toiset voivat nauraa kuvalle tai vitsille, joka jättää toiset aivan kylmiksi. Sen vuoksi täytyy jokaisessa numerossa olla "osansa kullekin".

Kun näin olen kerran neljännesvuosisadassa ottanut rohkeuden puhua nimimerkistä itsestään ja hänen julkaisustaan, haluan samalla käyttää tilaisuutta kiittääkseni kaikkia avustajiani, piirtäjiä ja vitsien lähettäjiä, siitä hauskasta, millä he ovat julkaisuni täyttäneet, sekä yleisöä, joka on ostanut ja lukenut näitä kirjasia.

Yhä suosioonne tunkeutuen

PS. Mainittakoon, että J. Blicher-Clausenin "Veli Giovanni, kertomus Fiesolesta" ilmestyi suomeksi vuonna 1908 Hilja Nuormaan kääntämänä ja Otavan kustantamana. Veli Giovannin oikea nimi oli siis Hillari Johannes Viherjuuri.