Lähde: Elokuva-aitta 24/1942
11. maaliskuuta 2008
Nyt leffaan... (1942)
Nyt leffaan... Tri Jekyll ja Mr Hyde sekä Tarzanin salainen aarre näyttäytyivät valkokankailla vuonna 1942. Kuinkahan näitä onnistuttiin tuomaan sota-ajan Suomeen?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Kommentit
USA:han ei ollut koskaan sodassa Suomen kanssa toisin kuin esimerkiksi Iso-Britannia.
VastaaPoistaSota-ajan elokuvatuonti
Kiitos, Edsel, hyvästä linkistä. Valaisi asioita.
VastaaPoistaJep. Voisit tietysti lukea kirjanikin.
VastaaPoistaFilmi poikki... ja Taistelu elokuvasensuurista löytynevät hyvin varustetuista kirjakaupoista. Saat nimmarinkin kun tulet hakemaan.
Kirjastoistahan ne ovat tietysti aina lainassa!
Tästä asiastahan tuntuu olevan tietoa paljonkin. Filmi poikki pitää panna lukulistalle.
VastaaPoistaOnko tuo kuva muuten yhdestä ja samasta julisteesta? Eli oliko kyse tuplanäytöksestä, kaksi leffaa yhden hinnalla? Oliko Suomessa sellaisia?
VastaaPoistaJuliste toi mieleen kiertävät elokuvaesitykset, joita maalla esitettiin ainakin vielä 1980-luvun alussa. Työväentalolla oli kolme elokuvaa illassa. Ensin Tarzania, sitten joku länkkäri ja lopuksi pikkutuhmaa pornoa. Näitä oli ehkä kuukauden välein.
Kuva on mainossivu Elokuva-Aitta -lehdestä. Tuollaiseen tuplanäytäntöön kelpaisi kyllä mennä.
VastaaPoistaTarzanit muuten pyörivät yllättävän pitkään lauantai- ja sunnuntai-iltapäivien leffanäytöksissä. Koskahan niiden näyttäminen lopetettiin?
Tapani Maskula on minulle sanonut, että Suomessa ei ole koskaan ollut tuplanäytöksiä. Eri asia tietysti on, jos elokuvan alussa on ollut lyhäri tai lyhärikooste. Mutta kahta pitkää leffaa ei ole näytetty samalla lipulla koskaan - onkohan tämä liittynyt kytkykaupan kieltoon?
VastaaPoistaSeikkailujen Maailmahan muuten julkaisi jatkuvasti sodan aikana amerikkalaisten pulp-lehtien novelleja, joista osassa taistellaan saksalaisia vastaan - ensimmäisessä maailmansodassa, joten ne alkuperäiset lehdet ovat olleet jo ennen sotaa ilmestyneitä.
Nonstop-näytöksiä silti lienee ollut? Sellaisia jotkut muistavat nähneenä. Suomi24-keskustelussa muistellaan vanhoja.
VastaaPoistaOlin luullut, että vain pornoa esitettiin nonstoppina. Tuo oli ihan uusi tieto, että piirrettyjä ja länkkäreitäkin.
VastaaPoistaJoo, nonareita oli, mutta kai niissä ajettiin vain piirrettyjä ja mykkäkomediaa ja pätkittyjä paloja uudemmista leffoista. Kerhojen vuokrattavissa oli vielä 90-luvun alussa (tai ainakin 80-luvun lopussa) huima lopputakaa-ajo W.C. Fieldsin elokuvasta Never Give a Sucker an Even Break. En kyllä lukenut Suomi24:n keskusteluja, ehkä joku siellä jo sanoi tämän. (Tuskin sanoi, sen perusteella mitä itse olen joskus katsonut noita keskusteluja...)
VastaaPoistaNiin no, nyt luin, ihan kiva keskustelu - keskustelija ei kuitenkaan käsittääkseni sanonut, että länkkäreitä ajettiin nonstopina, vaan että jossain teatterissa meni pelkkiä länkkäreitä. Se on kai eri asia.
VastaaPoistaTämä menee nyt jo tosi kauas alkuperäisestä aiheesta, mutta miksi tv2 esittää jatkuvasti käsittämättömiä lyhennelmiä Ohukaisen ja Paksukaisen mykkäelokuvista? Saako elokuvia raiskata miten vaan, jos ne ovat vanhoja?
VastaaPoistaEi sillä, että tämä olisi itselleni ongelma. Hyllyssä on täydellinen kokoelma O&P-elokuvia.
Itseänikin on ärsyttänyt Stanin ja Ollien visuaalisen taiteen alistaminen "täytepalaksi". Jotenkin tässä vuosien varrella ko. hauskat herrat ovat arvossa nousseet ja monet muut saman ajan tähdet laskeneet - mielestäni.
VastaaPoistaMaskulahan propagoi jo 60-luvulla sen puolesta, että Laurelia ja Hardya ei nimitettäisi "Ohukaiseksi ja Paksukaiseksi". Ne eivät olleet hänestä mitään lastenelokuvia. En ole varmaan väärässä, jos arvelen, että Maskula oli ensimmäinen Suomessa, joka tajusi näiden hienouden. Hän kirjoitti aiheesta parikin artikkelia esim. Projektio-lehteen (jos en nyt väärin muista) ja Turun elokuvakerhon esitteisiin. (Olen koettanut saada häntä suostumaan siihen, että hänen vanhoista teksteistään koottaisiin kirja, mutta ei ole onnistunut. Ideani oli että kirja koostuisi amerikkalaista B-elokuvaa koskevista teksteistä, sehän on ollut hänen leipälajinsa aina.)
VastaaPoistaTämä vasta menikin kauas alkuperäisestä aiheesta!
Kirja Maskulan arvosteluista hienolla kuvituksella olisikin loisto juttu! Sen voisi tehdä samaan tyyliin kuin Jerker A. Erikssonin Epäilyksen varjon. Löysin muuten eurolla ko. kirjan divarista, ja olen aivan äimänä lukenut sen kertakaikkisen hienoja artikkeleita. Lehtiarvostelut eivät todellakaan ole sitä mitä ennen. Maskula on niitä "viimeisiä mohikaaneja".
VastaaPoistaJoo, pitää vielä maanitella vanhaa miestä. Kyllä hän imarreltu on, mutta jääräpäisesti kieltää - ilmeisesti hän kokee, että jutut tuntuvat vain vanhentuneilta, nykyään kuulemma tiedetään enemmän ja tietoa on joka puolella. Se on totta, mutta ymmärrystä ja kontekstualisointia on aina vain vähemmän ja vähemmän.
VastaaPoistaEriksson-kirja eurolla on todella hyvä löytö, en ole omani lisäksi nähnyt kuin pari kertaa ja aina yli kympillä, ellei peräti yli 20:llä. Jörn Donnerin vastaavassa koostessa on joitain ruikkaisuja, kuten rillumarei-jutut, mutta sen antaa nuorelle vihaiselle miehelle anteeksi.