se turmion kotiimme tuo.
Ei joulu uskalla tulla meille,
Ei joulu uskalla tulla meille,
jos lähdet luotamme synnin teille.
Se surun tuo.
Äitikin itkevi,
Se surun tuo.
Äitikin itkevi,
saa aatto-iltamme kylmän kolkoksi.
Ei loista kynttilät kirkkahasti,
Ei loista kynttilät kirkkahasti,
ei helky laulumme riemuisasti.
Lapsesi surevi.
Kuulethan, isä, mua,
Lapsesi surevi.
Kuulethan, isä, mua,
tää suuri ilo nyt meille suo.
On joulu juhla niin pyhä, kallis,
On joulu juhla niin pyhä, kallis,
sen surun juhlaks' et tulla sallis,
siks älä juo.
Edellä Koiton joulunumerossa 1932 ollut tuntemattoman tekijän riipaisevan koskettava runo: "Isä, älä juo!"
Raittiuden ystävät ry. julkaisi Koitto-lehteä vuosina 1893-1982. Lopulta se yhdistyi Suomen Lähetysseuran lehteen Totto, joka ilmestyi vuoteen 1987. Lehden taival kesti siis lähes sata vuotta.
Yksinkertaisesti ihana runo! Sitä miettiessäni otan iltaselle kotona toisenkin grogin.
VastaaPoista