Sähköaivot ajatustenlukijana
Aikakauslehti Seura 31/1965 tiesi kertoa neuvostoliittolaisten tiedemiesten huimista suunnitelmista. Silloin jo parin vuoden ajan oli Neuvostoliitossa kokeiltu tieteellistä ajatustensiirtoa. Kuvassa testataan tätä laitetta, jossa on suora yhteys aivoista tietokoneeseen, tai kuten silloin sanottiin, sähköaivoihin.

Neuvostoliittolaiset olivat eri puolilla maailmaa suorittaneet kokeita aivojen heikkojen sähkömerkkien mittaamiseksi ja yritttvät keksiä koodimenetelmän, jonka avulla ajattelun lukemattomat sähköimpulssit voitaisiin tulkita sanoin. Kun tällainen koodi löydettäisiin, olisi mahdollista lukea ihmisen ajatuksia sähköaivojen avulla! Neuvostoliiton tiedemiehet olivat päässeet niin pitkälle, että he pystyivät erottamaan aivojen antamien erilaisten merkkien merkityksen. Artikkelin oli kirjoittanut Eugen Semiljov.

Keksinnön kehittäminen taisi jäädä kesken, tai ehkä sitä käytettiin salaa toisinajattelijoiden löytämiseksi. Mutta ovatko kenenkään ajatukset puhtaat?

Ruotsalaista modernismia edustaneen Karin Boyen (1900-1941) romaanissa Kallokaiini (1940) kirjan päähenkilö, tutkija Leo Kall, kehittää kemiallisen aineen, jolla jokainen saadaan paljastamaan todelliset ajatuksensa piikin jälkeen. Lopulta huomataan, että kaikki epäilevät ja kaikki ovat yksilöitä, kukaan ei ole täysin uskollinen Valtiolle. Boye sai inspiraationsa romaanilleen matkusteltuaan Neuvostoliitossa ja Saksassa.