Herra Kerhonen (1934)
Kansi: A. Tawitz ("Keksintö likinäköisille")
Pilajuttuja ja piirroksia 109 (1928)
Huomio, huomio! Kansalliskirjastossa, Rotundassa, on pikkuruinen näyttely Veli Giovanni (1889 - 1949) Suomalaisen pilalehdistön, sarjakuvan ja lehtien ajanvietesivujen pioneeri 5. marraskuuta saakka. Käykää katsomassa.
* * *Veli Giovanni (oik. nim. Hillari Johannes Viherjuuri, 1889–1949) on suomalaisen lehti- ja kirja-alan pioneeri, jonka tuotanto on laaja-alaisuudessaan kiinnostava. Hän muun muassa keksi sanan sarjakuva, toi sanaristikot Suomeen (Suomen Kuvalehden ajanvietesivulle 1925) ja toimitti sekä 1920–40-lukujen tärkeintä pilalehteä (Pilajuttuja ja piirroksia) että vuosisadan alkupuolen merkittävintä kotimaisen sarjakuvan antologiaa (vuosittain ilmestynyt Kalle Viksari)!
Veli Giovanni toimitti Pilajuttuja ja piirroksia -lehteä poikkeuksellisen pitkään, kolmisenkymmentä vuotta. Kustannus Tikan julkaisu (1919–50) löysi innoituksensa ruotsalaisista, saksalaisista ja ranskalaisista pilalehdistä. Myös osa lehden materiaalista oli niistä peräisin. Valtaosa 178 numeron verran ilmestyneen lehden piirroksista oli kuitenkin kotimaista tuotantoa. Pilajuttuja ja piirroksia avustivat muun muassa Asmo Alho, Eeli Jaatinen, Rudolf Koivu, Topi Vikstedt, Alexander Tawitz ja Pauli Soisalo. Veli Giovanni keksi vitsien aiheita itse, mutta myös lukijat osallistuivat lähettämällä materiaalia lehteen.
Pilajuttuja ja piirroksia -lehden ohella Veli Giovanni toimitti muitakin pitkäikäisiä julkaisuja. Kerran vuodessa ilmestynyt Joulukärpänen (1924–67) sisälsi hauskoja kertomuksia, pila- ja sarjakuvia sekä erilaista ajanvietettä. Kalle Viksari (kerran vuodessa 1924–50) puolestaan oli ensimmäinen suomalainen säännöllisesti ilmestynyt sarjakuva-antologia. Veli Giovannin käsikirjoittamia tarinoita piirsivät muun muassa Alexander Tawitz, Olavi Vikainen, Poika Vesanto ja Hele Malisto. Kalle Viksarit, Joulukärpäset ja lukuisat ajanviete- ja tehtäväkirjat (mm. Poikien oma kirja) olivat Otavan julkaisemia, koska Viherjuuri/Giovanni toimi pitkään Otavan mainostoimittajana ja kustannusjohtajana.
Kirjojen ja lehtien lisäksi monipuolinen Viherjuuri käsikirjoitti sarjakuvia Suomen Kuvalehteen (ja myöhemmin Uuteen Suomeen), jonka ajanvietesivua hän toimitti. Tunnetuin Viherjuuren sarjakuvista lienee Herra Kerhonen, joka ilmestyi viikoittain Suomen Kuvalehdessä 1930–1936. Sarjakuvaa julkaistiin myös muissa lehdissä ja albumeissa kuten Uuden Suomen sunnuntailiitteessä, Kalle Viksarissa ja Joulukärpäsessä aina vuoteen 1950 saakka. Ensin Gösta Thilénin ja myöhemmin Olavi Vikaisen sekä Asmo Alhon piirtämä pyöreäpäinen ja -vatsainen herrasmies Kerhonen lukeutuu suomalaisen sarjakuvan unohdettuihin suuruuksiin. Siitä julkaistiin aikoinaan vain yksi kokoelma-albumi, ja myöhemmin sarjakuvaa on nähty vain antologiassa Laikku 05: Kotimaiset kuvasarjat 1900–1945.
Muun muassa Oscar Jacobssonin Adamsonista ja Akseli Halosen Herra Pulliaisesta vaikutteita ammentanut sarjakuva oli aikoinaan niin suosittu, että Arabia valmisti muun muassa Herra Kerhonen -säästölippaita. Lisäksi sarjakuva oli erilaisten lukijakilpailujen aiheena. Jäänteenä vanhasta maineesta Helsingin Mechelininkadulla toimii edelleen Ravintola Kerhonen.
Toinen tunnettu Veli Giovannin luomus on Junnu, joka ilmestyi Suomen Kuvalehdessä 1927–1934. Junnu oli parisuhdesarjakuva, joka kuvaa kiinnostavalla tavalla 1920–30-lukujen Suomea, sekä yleisiä aatteellisia virtauksia että kaupunkilaista arkea. Junnun suosiota voisi verrata myöhemmin radiossa ja elokuvissa hurmanneeseen Suomisen perheeseen: Suomen Kuvalehden lukijat virittyivät samalla tavalla kerran viikossa seuraamaan, mitä Junnulle ja Allille nyt kuuluu. SK järjesti myös useita sarjaan liittyviä lukijakilpailuja, jotka herättivät valtakunnallista huomiota. Erityisesti 1920-luvulla Junnu oli erittäin suosittu, ja sitä käytettiin jopa suorasukaisestikin myynninedistämiseen.
Lisätietoja Veli Giovannista ja hänen urastaan tarjoaa syyskuussa ilmestyvä Sarjainfo-lehden numero 2/2008, joka on taiteilijalle omistettu teemanumero.
Näyttelyn on suunnitellut toimittaja Ville Hänninen yhteistyössä Suomen sarjakuvaseuran ja Kansalliskirjaston kanssa. Esillä oleva materiaali on muutoin peräisin joko Kansalliskirjaston Fennica-kokoelmasta tai Hännisen omista kokoelmista, mutta Junnu- ja Herra Kerhonen -originaalit on saatu lainaan sarjakuvakeräilijä Jyrki Vainiolta.
Marja-aikana on meidän äidin ja Teidänkin äidin hauska leipoa - silloin saa hyvää helposti.
Juhlavehnäs ja Suvikulta -mainos vuodelta 1965
MEIDÄN ÄITI oli siis keksitty mainoksiin jo tuolloin!
"Ennen pantiin mirrit multaan,
nyt ne pannaan Suvikultaan,
mutta voi on aina voita
ilman sorkkia ja kavioita."
Näin ikävästi runoiltiin silloin ennen, kun margariiniin kerrottiin laitettavan kissanraatoja Uudessa Kuvalehdessä. Jutun teki Ilmari Turja vuonna 1961. Lehti pantiin mainosboikottiin ja margariinin imagoa kohotettiin edelleen yo. kaltaisilla mainoksilla. Mutta huhu elää sitkeästi ja monet luulevat (ainakin netin keskustelupalstoilla) kissoja yhä käytettävän margariinin raaka-aineena...
Tekstit
Kaikki kommentit
