PopuLAARI

17. maaliskuuta 2006

Maija saa kotimuistutuksen

Touhukkaassa Maijassa on myös hyvää ajankuvaa siitä, millaista sotien jälkeisessä Suomessa oli. Kun Maija edellisellä kerralla kävi tuhlaamassa rehellisesti löytämänsä rahan pikku kukkaroon, kaupan ikkunassa oli Kalen tunnusmerkki (tosin logo väärinpäin ja kirjaimet eri järjestyksessä). Kyseessä oli KALEVA SALMINEN OY, joka oli hyvin tunnettu yritys tuolloin. Alla pari mainosta.

HAU-HAU! Eli hyvä on, nimittäin tämä Kale-tornisteri. Suosittelen sitä kaikille "Kimmon" lukijoille! (Huom. Tornisterikin on alkujaan saksalaisperäistä sotilassanastoa ja tarkoitti sotamiehen kovitettua selkälaukkua. Lähde: Kimmo 6/1945)

Keinonahka ratkaisee monta pulmaa. Sodan tuoma raaka-ainepula on pakottanut monien uusien valmisteiden kehittämiseen. Niiden joukossa on sellaisiakin, jotka korkean laatunsa perusteella tulevat säilyttämään asemansa normaaliolojen palattuakin. Eräs sellainen on keinonahka, jonka valmistuksessa on päästy erinomaisiin tuloksiin. Keinonahalla on monia oikean nahan ominaisuuksia: se on sitkeää ja verrattain kestävää, mutta niinpä sen raaka-aineena suureksi osaksi käytetään oikeiden nahkojen valmistuksessa syntyviä nahkajätteitä. Kuvassa suoritetaan pintakuvion pusertaminen, joka onkin keinonahan valmistuksen viimeinen vaihe. (Lähde: Seura 21/1944)

16. maaliskuuta 2006

Touhukas Maija touhuaa lisää... (1945)

Maijan kärsimykset jatkuvat... HAHAHA!

"Äiti, äiti, katso minä löysin sadan markan setelin!"

"Et sinä saa sitä pitää."

"Anna anteeksi, äiti. Innostuin liikaa..."

15. maaliskuuta 2006

Avaruusagentit soutajien aamiaisella

Filemon (Fred) ja A:n haaksirikkoinen -sarjakuva-albumissa kohdataan tutun näköinen lautta...

Tällaiset viittaukset "korkeataiteeseen" eivät sarjakuvassa ole ollenkaan harvinaisia.

Tämä tuo sarjakuvan, tuon merkityksiltään niin rikkaan median, lukemiseen aivan uuden tason - kunhan nuo alluusiot vain huomaa.

Joskus nämä viittaukset ovat niin keskeisiä sarjakuvan kerronnan kannalta, että jos ne jäävät huomaamatta, tarinan käänteen tai kuvan sisältämän ironian merkitys jää lukijalle täysin välittymättä.

14. maaliskuuta 2006

Touhukas Maija -sarjakuva, Ami Hauhio

Ami Hauhio kuvitti ja teki paljon sarjakuvia Kimmo-lehteen (1945-1952). Alla hänen tekemänsä kansikuva (Kimmo 6/1945).

Lehden todellinen helmi on Touhukas Maija -sarjakuva, joka sekin on Hauhion kynästä. Signeeraus löytyy joistakin, joskaan ei kaikista Maijoista.

Tässä meillä on Pienten julmien tarinoiden henkinen edeltäjä. Toisin kuin kaikissa muissa tuon ajan imelissä ja opettavaisissa lapsisarjakuvissa, päähenkilö Maija aina epäonnistuu, saa syyttömänä syyt niskoilleen tai muuten toheloi. Loppuruudussa veli usein nauraa Maijalle. Isä sentään joskus ymmärtää...