PORKKANA ALKAA!
 |
| Lukemista Kaikille 15/1938 Kansi: Eeli Jaatinen |
Lukemista Kaikille 26/1938
Lasten Maailma 6/1952
Insinööri Karin seikkailuja oli Eeli Jaatisen kirjoittama ja piirtämä suomalainen seikkailusarjakuva, jossa insinöörimme maailmalla joutuu mitä hurjimpiin tilanteisiin. Sarjakuva ilmestyi Lukemista kaikille -lehdessä vuosina 1938-39. Tarina tuntuu silti alkavan kuin kaiken kesken (ks. yllä, ensimmäinen ruutu numerosta 1/38) suomalaiselle turistille tuttuun tapaan: mikä maa, mikä valuutta ja kaikki kaverit, rahat ja paperit hukassa...
Huomio, huomio! Kansalliskirjastossa, Rotundassa, on pikkuruinen näyttely Veli Giovanni (1889 - 1949) Suomalaisen pilalehdistön, sarjakuvan ja lehtien ajanvietesivujen pioneeri 5. marraskuuta saakka. Käykää katsomassa.
* * *Veli Giovanni (oik. nim. Hillari Johannes Viherjuuri, 1889–1949) on suomalaisen lehti- ja kirja-alan pioneeri, jonka tuotanto on laaja-alaisuudessaan kiinnostava. Hän muun muassa keksi sanan sarjakuva, toi sanaristikot Suomeen (Suomen Kuvalehden ajanvietesivulle 1925) ja toimitti sekä 1920–40-lukujen tärkeintä pilalehteä (Pilajuttuja ja piirroksia) että vuosisadan alkupuolen merkittävintä kotimaisen sarjakuvan antologiaa (vuosittain ilmestynyt Kalle Viksari)!
Veli Giovanni toimitti Pilajuttuja ja piirroksia -lehteä poikkeuksellisen pitkään, kolmisenkymmentä vuotta. Kustannus Tikan julkaisu (1919–50) löysi innoituksensa ruotsalaisista, saksalaisista ja ranskalaisista pilalehdistä. Myös osa lehden materiaalista oli niistä peräisin. Valtaosa 178 numeron verran ilmestyneen lehden piirroksista oli kuitenkin kotimaista tuotantoa. Pilajuttuja ja piirroksia avustivat muun muassa Asmo Alho, Eeli Jaatinen, Rudolf Koivu, Topi Vikstedt, Alexander Tawitz ja Pauli Soisalo. Veli Giovanni keksi vitsien aiheita itse, mutta myös lukijat osallistuivat lähettämällä materiaalia lehteen.
Pilajuttuja ja piirroksia -lehden ohella Veli Giovanni toimitti muitakin pitkäikäisiä julkaisuja. Kerran vuodessa ilmestynyt Joulukärpänen (1924–67) sisälsi hauskoja kertomuksia, pila- ja sarjakuvia sekä erilaista ajanvietettä. Kalle Viksari (kerran vuodessa 1924–50) puolestaan oli ensimmäinen suomalainen säännöllisesti ilmestynyt sarjakuva-antologia. Veli Giovannin käsikirjoittamia tarinoita piirsivät muun muassa Alexander Tawitz, Olavi Vikainen, Poika Vesanto ja Hele Malisto. Kalle Viksarit, Joulukärpäset ja lukuisat ajanviete- ja tehtäväkirjat (mm. Poikien oma kirja) olivat Otavan julkaisemia, koska Viherjuuri/Giovanni toimi pitkään Otavan mainostoimittajana ja kustannusjohtajana.
Kirjojen ja lehtien lisäksi monipuolinen Viherjuuri käsikirjoitti sarjakuvia Suomen Kuvalehteen (ja myöhemmin Uuteen Suomeen), jonka ajanvietesivua hän toimitti. Tunnetuin Viherjuuren sarjakuvista lienee Herra Kerhonen, joka ilmestyi viikoittain Suomen Kuvalehdessä 1930–1936. Sarjakuvaa julkaistiin myös muissa lehdissä ja albumeissa kuten Uuden Suomen sunnuntailiitteessä, Kalle Viksarissa ja Joulukärpäsessä aina vuoteen 1950 saakka. Ensin Gösta Thilénin ja myöhemmin Olavi Vikaisen sekä Asmo Alhon piirtämä pyöreäpäinen ja -vatsainen herrasmies Kerhonen lukeutuu suomalaisen sarjakuvan unohdettuihin suuruuksiin. Siitä julkaistiin aikoinaan vain yksi kokoelma-albumi, ja myöhemmin sarjakuvaa on nähty vain antologiassa Laikku 05: Kotimaiset kuvasarjat 1900–1945.
Muun muassa Oscar Jacobssonin Adamsonista ja Akseli Halosen Herra Pulliaisesta vaikutteita ammentanut sarjakuva oli aikoinaan niin suosittu, että Arabia valmisti muun muassa Herra Kerhonen -säästölippaita. Lisäksi sarjakuva oli erilaisten lukijakilpailujen aiheena. Jäänteenä vanhasta maineesta Helsingin Mechelininkadulla toimii edelleen Ravintola Kerhonen.
Toinen tunnettu Veli Giovannin luomus on Junnu, joka ilmestyi Suomen Kuvalehdessä 1927–1934. Junnu oli parisuhdesarjakuva, joka kuvaa kiinnostavalla tavalla 1920–30-lukujen Suomea, sekä yleisiä aatteellisia virtauksia että kaupunkilaista arkea. Junnun suosiota voisi verrata myöhemmin radiossa ja elokuvissa hurmanneeseen Suomisen perheeseen: Suomen Kuvalehden lukijat virittyivät samalla tavalla kerran viikossa seuraamaan, mitä Junnulle ja Allille nyt kuuluu. SK järjesti myös useita sarjaan liittyviä lukijakilpailuja, jotka herättivät valtakunnallista huomiota. Erityisesti 1920-luvulla Junnu oli erittäin suosittu, ja sitä käytettiin jopa suorasukaisestikin myynninedistämiseen.
Lisätietoja Veli Giovannista ja hänen urastaan tarjoaa syyskuussa ilmestyvä Sarjainfo-lehden numero 2/2008, joka on taiteilijalle omistettu teemanumero.
Näyttelyn on suunnitellut toimittaja Ville Hänninen yhteistyössä Suomen sarjakuvaseuran ja Kansalliskirjaston kanssa. Esillä oleva materiaali on muutoin peräisin joko Kansalliskirjaston Fennica-kokoelmasta tai Hännisen omista kokoelmista, mutta Junnu- ja Herra Kerhonen -originaalit on saatu lainaan sarjakuvakeräilijä Jyrki Vainiolta.
Kansikuva: Eeli Jaatinen (Seura 28/1952)
E. Jaatinenkin oli sarjakuvapiirtäjä: Kalle Vilunen ja Ville Kilunen.
Lukekaa vaikka näitä: Meten oma lehti - Sisyfoksen kivi - Opettajankouluttajan päiväkirja - Parnasso - Teknokekko - Halo Efekti - jurintekstit.
Seikkailukertomuksia n:o 35/1937
Kansi: Eeli Jaatinen
Zane Grey: Yksinäisen tähden harhailija
Kansi: Eeli Jaatinen (WSOY 1959, Riksin sarja 45)
Zane Greyn kirjat (tietty Riksin sarjassa) kuuluivat ennen lähes jokaisen kesämökin vakiolukemistoon. Elokuviakin on hänen tekstiensä perusteella tehty reilusti yli 100 kappaletta.
Vaikka Greyn kirjat ovat puhtaan viihteellistä ja romanttista 'länkkäriä', on niissä silti ihmeellisesti jokin aikaa kestävä elementti. Ehkä se on luontokuvaus. "Hänen jalkainsa juuressa lepäsi kaunis viheriä laakso, keltainen, hitaasti virtaava Rio Grande kimalteli auringonpaisteessa ja Meksikon laajat, villit ja vuoriset erämaat jatkuivat etelään päin." Ei tällaista eskapismia voi vastustaa. Eivätkä hänen kirjansa ihan täyttä fantasiaa olleet. Greyn ensimmäinen kirja, Betty Zane, perustui hänen sukulaisensa päiväkirjaan (tieto löytyi täältä).
Greyn kirjojen nimet ovat myös aivan loistavasti keksittyjä, elämää suurempia (jopa suomennoksina): Erämaan kukka, Metsien mies, Auringonlaskun sola, Rajaseudun henki etc. Myöhemmistä kirjailijoista joku Louis L'Amour tuntuu rakentaneen koko kirjallisen uransa Zane Greyn perustalle.
PS. Nostalgista Zane Grey -muisteloa, turkkusen murteella.
Tulkaa Agepetuksen ja Veli Giovannin struntfaartin... Joulukärpänen 1930.Veli itse näyttää olevan ratissa.
Eeli Jaatinen piirsi ao. pilapiirroksen:
Nykyajan nainen: "Nämä kaikki minä olen valmis uhraamaan tullakseni Sinun kaltaiseksesi, oi laihuuden ja luisevuuden jumalatar."
Lähde: Joulukärpänen 1930
Piirtäjä: Eeli Jaatinen
Colin, Dickon ja Mary.
Tosikertomuksia muutti nimensä 1933 pelkistetympään muotoon: Kertomuksia. Alaotsikkona oli Novelleja ∙ Tositapauksiin pohjautuvia kertomuksia ∙ Tietokirjoituksia ∙ Vastauspalvelu ∙ Sarjakuvia.
Yo. lehden kannessa on nuoren neitosen seurana selvästikin Bonzo-koira, joka aina silloin tällöin vilahtelee suomalaisessakin populaarikulttuurissa.
Lehdessä julkaistiin myös ajatelmia:
Nainen on onnellinen ainoastaan puolison rinnalla. (Grillparzer).
*
Me naiset emme vaali vain kotilieden tulta, vaan itsensä sielun liekkiä. (Tagore)
*
Naisen hyvyys, ei hänen kauniit katseensa, voittaa rakkauteni. (Shakespeare)
*
Takanteen on taiteillut sarjakuvan Eeli Jaatinen. Kaupunkilaisen Nuorenparin elämää -sarjan tilalle on tullut maalaishölmöily, jonka sankareina ovat Kalle Vilunen ja Ville Kilunen.
On pässillä mielessä toinenkin juttu:
tuo Kallehan hänelle ei ole tuttu!
Ja pässin elkeistä Kalle jo näki,
pian tässä ei kukkune kunnian käki.
Tosikertomuksia ilmestyi vuosina 1930-1934 Otavan kustantamana. Aluksi sen alaotsikkona oli viikkolukemisto, vuonna -33 lehden nimeksi tuli Kertomuksia, novelleja. Suomessa ilmestyi tuolloin muitakin romanssiaiheisia "pulp-lehtiä", kuten Kerron Sinulle.
Tosikertomuksia-lehden esikuvana on ollut yhdysvaltalainen True Story Magazine, jonka kannessa luki: Truth is stranger than fiction; suomeksi: Todellisuus on tarua ihmeellisempi. Tämänkin lehden päätoimittaja oli Ensio Rislakki (Svanberg), viimeksi esittelimme PopuLAARIssa hänen toimittamistaan lehdistä Poppoon. Rislakki vaikutti myöhemmin Seura-lehdessä.
Osa aineistosta oli kotikutoista tuotantoa. Lehdessä ilmestyi myös mielenkiintoisia, naisille suunnattuja kotimaisia sarjakuvia. Niiden feminiinit sankarit olivat viehättäviä mutta itsevarmoja ja itsetietoisia neitokaisia - joilla oli lyhyt tukka. Sarjakuvan asema ja arvostus lehdissä oli ennen sotia hyvinkin korkealla. Sitten 1950-luvulta eteenpäin sen arvo jotenkin romahti ja monet sarjakuvapiirtäjät jättivät tämän genren siirtyen kokonaan kuvittajiksi ja pilapiirtäjiksi. Tällaiset signaalit tuntuvat heikentyvän ja vahvistuvan vallitsevien yhteiskuntaolojen ja asenteiden myötä, sarjakuvaahan pidettiin jossain vaiheessa roskamediana; nyt jälleen suomalainen sarjakuva ja sen arvostus on hyvässä nousussa. Myös naisille suunnattua sarjakuvaa on jälleen alkanut ilmestyä.
Eeli Jaatinen: Nuorenparin elämää
Copyright Eeli Jaatinen 1931
Rita Rapp: Juho Muliinin seikkailu
"Taidatte olla aika VEITIKKA."
Copyright Rita Rapp 1931
Varma on varmaa.PS. Kiitos haasteesta, Tuija, Elämäni kirjat - meemiin. Alan miettiä kirjoja.
1. Abrahamsohn on tukkukauppias Polkusen "kundi". Kerran hän tuli taas kauppoja tekemään.
2. Kokonaissumma oli 10.000 mk, mutta Abrahamsohnilla oli vain 9.500 mk rahaa. Hän koetti tinkiä.
3. Polkunen ei nimestään huolimatta suostunut hellittämään hinnasta, mutta suostui ottamaan tunnusteen loppuerälle, 500 markalle.
4. Abrahamsohn ei olisi ollut esi-isiensä jälkeläinen, jollei hän olisi vielä pyytänyt "kaupantekijäisiä". Polkunen sieppasi hyllyltä solmion ja antoi hänelle.
5. "Yks gravatti! Byh! Teme ei magsa gu viish kymppi. Mine ole sendä hyve kundi. Ajatelkaa vehe!"
6. Vihdoin Polkunenkin pehmisi. Hän otti kravatin takaisin ja antoi Abrahamsohnille hänen äsken kirjoittamansa tunnusteen takaisin.
7. Kotvan katseli Abrahamsohn tunnustettaan, katseli ja mietti...
8. Yhtäkkiä kääntyi hän Polkusen puoleen ja sanoi: "Gu mine oike fundeera, ni mine ota mialuumi she gravati..."
Tekstit
Kaikki kommentit
