Eeli Jaatinen: Insinööri Kari (1938)

Insinööri Karin seikkailuja oli Eeli Jaatisen kirjoittama ja piirtämä suomalainen seikkailusarjakuva, jossa insinöörimme maailmalla joutuu mitä hurjimpiin tilanteisiin. Sarjakuva ilmestyi Lukemista kaikille -lehdessä vuosina 1938-39. Tarina tuntuu silti alkavan kuin kaiken kesken (ks. yllä, ensimmäinen ruutu numerosta 1/38) suomalaiselle turistille tuttuun tapaan: mikä maa, mikä valuutta ja kaikki kaverit, rahat ja paperit hukassa...

Maisemat ovat itämaisen eksoottisia ja naiset hyvin kauniita, varsinkin Kiira, josta Jaatinen piirsi oikein kansikuvankin lehteen. Karin seikkailuja on kansainvälistä tasoa. Sarjakuvan kieli on hallussa, perspektiivejä osataan käyttää, kuvissa on syvyyttä ja varsinkin naisten kasvot ovat upeasti piirrettyjä.

Haku PopuLAARIsta: klikkaa >> Eeli Jaatinen

Tosikertomuksia n:o 42 (1931)

Tosikertomuksia_42_1931, originally uploaded by lurker_again.
TODELLISUUS ON TARUA IHMEELLISEMPI

Tosikertomuksia ilmestyi vuosina 1930-1934 Otavan kustantamana. Aluksi sen alaotsikkona oli viikkolukemisto, vuonna -33 lehden nimeksi tuli Kertomuksia, novelleja. Suomessa ilmestyi tuolloin muitakin romanssiaiheisia "pulp-lehtiä", kuten Kerron Sinulle.

Tosikertomuksia-lehden esikuvana on ollut yhdysvaltalainen True Story Magazine, jonka kannessa luki: Truth is stranger than fiction; suomeksi: Todellisuus on tarua ihmeellisempi. Tämänkin lehden päätoimittaja oli Ensio Rislakki (Svanberg), viimeksi esittelimme PopuLAARIssa hänen toimittamistaan lehdistä Poppoon. Rislakki vaikutti myöhemmin Seura-lehdessä.

Osa aineistosta oli kotikutoista tuotantoa. Lehdessä ilmestyi myös mielenkiintoisia, naisille suunnattuja kotimaisia sarjakuvia. Niiden feminiinit sankarit olivat viehättäviä mutta itsevarmoja ja itsetietoisia neitokaisia - joilla oli lyhyt tukka. Sarjakuvan asema ja arvostus lehdissä oli ennen sotia hyvinkin korkealla. Sitten 1950-luvulta eteenpäin sen arvo jotenkin romahti ja monet sarjakuvapiirtäjät jättivät tämän genren siirtyen kokonaan kuvittajiksi ja pilapiirtäjiksi. Tällaiset signaalit tuntuvat heikentyvän ja vahvistuvan vallitsevien yhteiskuntaolojen ja asenteiden myötä, sarjakuvaahan pidettiin jossain vaiheessa roskamediana; nyt jälleen suomalainen sarjakuva ja sen arvostus on hyvässä nousussa. Myös naisille suunnattua sarjakuvaa on jälleen alkanut ilmestyä.

Eeli Jaatinen: Nuorenparin elämää


Copyright Eeli Jaatinen 1931

Rita Rapp: Juho Muliinin seikkailu

"Taidatte olla aika VEITIKKA."

Copyright Rita Rapp 1931

English Summary: Tosikertomuksia (1930-1934) was Finnish edition of American pulp romance True Story Magazine. Tosikertomuksia featured very interesting early Finnish comics aimed at female readers. These feminine cartoon heroes were modern and sure-footed young ladies, with short hair.

Juutalaisvastaiset pilapiirrokset (1943)

Jari Hanskin erinomaisesta väitöskirjasta "Juutalaisvastaisuus suomalaisissa aikakauslehdissä ja kirjallisuudessa 1918-1944" on aikaisemminkin ollut ohimennen puhetta Pekka Puupään yhteydessä.

Tutkimuksessa mainitaan usein pilalehti Veli Giovannin pilajuttuja ja piirroksia, josta antisemitistisiä esimerkkejä on löytynyt ikävänkin paljon. Omiin silmiini sattui tällainen sodanaikainen (1943) sarjakuva. Piirtäjän signeerauksesta on vaikea saada selvää, mutta se on todennäköisesti Eeli Jaatinen.

Juutalaiset kuvattiin stereotyyppisesti käkkäräpäisiksi ja isonenäisiksi. Samaten heidän puheensa on kummallista mongerrusta. Ao. sarjakuvassa sana "kundi" tarkoittaa asiakasta.

Veli Giovannin pilajuttuja ja piirroksia 4/1943
Eeli Jaatinen

Varma on varmaa.

1. Abrahamsohn on tukkukauppias Polkusen "kundi". Kerran hän tuli taas kauppoja tekemään.
2. Kokonaissumma oli 10.000 mk, mutta Abrahamsohnilla oli vain 9.500 mk rahaa. Hän koetti tinkiä.
3. Polkunen ei nimestään huolimatta suostunut hellittämään hinnasta, mutta suostui ottamaan tunnusteen loppuerälle, 500 markalle.
4. Abrahamsohn ei olisi ollut esi-isiensä jälkeläinen, jollei hän olisi vielä pyytänyt "kaupantekijäisiä". Polkunen sieppasi hyllyltä solmion ja antoi hänelle.
5. "Yks gravatti! Byh! Teme ei magsa gu viish kymppi. Mine ole sendä hyve kundi. Ajatelkaa vehe!"
6. Vihdoin Polkunenkin pehmisi. Hän otti kravatin takaisin ja antoi Abrahamsohnille hänen äsken kirjoittamansa tunnusteen takaisin.
7. Kotvan katseli Abrahamsohn tunnustettaan, katseli ja mietti...
8. Yhtäkkiä kääntyi hän Polkusen puoleen ja sanoi: "Gu mine oike fundeera, ni mine ota mialuumi she gravati..."

PS. Kiitos haasteesta, Tuija, Elämäni kirjat - meemiin. Alan miettiä kirjoja.
PPS. PopuLAARI on ylittänyt 10 000 sivulatauksen rajan.

Meidän jengi (1932)

Our Gang (myös nimellä The Little Rascals) oli hyvin suosittu mykkäfilmisarja, jota Suomenkin televisiossa on joskus näytetty (muistaakseni nimellä Meidän jengi) ja ilmeisesti aikoinaan ennen sotia myös elokuvateattereissa.

Ao. kuvassa jengi toivottaa Tosikertomuksia-lehden lukijoille hyvää uutta vuotta. Ai niin, koiran nimi oli Pete the Pup.

Elokuvan nuorinta väkeä

Filmiin kuuluu aika joukko lapsiakin, jotka suurella palkalla "pelleilevät" kansalle. Tässä joukko alaikäisiä toivottavat Teille hyvää uutta vuotta 1933.

Kansi: Poika Vesanto - Sarjakuva: Eeli Jaatinen
[klikkaa kuvat isoiksi]

Tosikertomuksia-lehden numeroon 52/1932 kannen on tehnyt Poika Vesanto. Hyväntuulisessa kuvassa muut nuorukaiset pilkkaavat ja taputtelevat vahingoniloisena päähän suksilla kaatunutta itkua tihruttavaa toveriaan. Takakannessa on Eeli Jaatisen sarjakuva Nuorenparin elämää. Jaatinen käyttää hyvin modernisti panoraamaruutuja, sama kuva siis jatkuu ruudusta toiseen. Ks. myös Kertomuksia n:o 3 (1933).

Herrasväki Kekseliään grammofonin neulat (1932)

Eeli Jaatinen (kts. Otavan jännitysromaaneja ja Joka Poika -kansia) on piirtänyt tämän hupaisan pikku sarjakuvan "Herrasväki Kekseliään grammofonin neulat". Grammofoni?

Kyseessä taitaa olla ns. one-shot -sarjakuva, sillä toistamiseen en ole törmännyt näihin samaisiin levymusiikin ystäviin.

Monelle nykylukijalle vitsi on täysin käsittämätön. Vanhanaikaisissa veivattavissa levysoittimissa teräsneula aina välillä vaihdettiin ja näitä neuloja säilytettiin yleensä pienessä peltirasiassa. Vitsissä rasia on tyhjä, mutta Kekseliäät (tietenkin) keksivät keinon...

Copyright Eeli Jaatinen, Suomen Kuvalehti 10/1932

Gramofonilinkkejä: Emile Berliner - The History of the Gramophone, Haloo, minä täällä! - Koulu 1880-1899, Helsingin Suomalainen Klubi - Virtual Gramophone, ELEKTRA sähkömuseo, MEKAANISEN MUSIIKIN MUSEO ja tietenkin Thomas Alva Edison – Wikipedia.

Joka Poika -kansia (1949)

Joka Poika -lehti oli hienosti toimitettu ja kuvitettu poikien "aviisi", joka sisälsi askarteluohjeita, jatkokertomuksia, sarjakuvia ja kristillistä sanomaa. Ja komeita olivat kannetkin.

Joka Poika 1/1949, kansi: Eeli Jaatinen (1905-1970)

Joka Poika 2/1949, kansi: Aarne Nopsanen (1907-1990)

Taiteilijat Jaatinen ja Nopsanen olivat hyvin ahkeria kuvittajia ja kansitaiteilijoita. Kummastakin herrasta on tulossa jossain vaiheessa lisää näytteitä PopuLAARIin.

Yksinäisen tähden harhailija (1959)

Zane Grey: Yksinäisen tähden harhailija
Kansi: Eeli Jaatinen (WSOY 1959, Riksin sarja 45)

Zane Greyn kirjat (tietty Riksin sarjassa) kuuluivat ennen lähes jokaisen kesämökin vakiolukemistoon. Elokuviakin on hänen tekstiensä perusteella tehty reilusti yli 100 kappaletta.

Vaikka Greyn kirjat ovat puhtaan viihteellistä ja romanttista 'länkkäriä', on niissä silti ihmeellisesti jokin aikaa kestävä elementti. Ehkä se on luontokuvaus. "Hänen jalkainsa juuressa lepäsi kaunis viheriä laakso, keltainen, hitaasti virtaava Rio Grande kimalteli auringonpaisteessa ja Meksikon laajat, villit ja vuoriset erämaat jatkuivat etelään päin." Ei tällaista eskapismia voi vastustaa. Eivätkä hänen kirjansa ihan täyttä fantasiaa olleet. Greyn ensimmäinen kirja, Betty Zane, perustui hänen sukulaisensa päiväkirjaan (tieto löytyi täältä).

Greyn kirjojen nimet ovat myös aivan loistavasti keksittyjä, elämää suurempia (jopa suomennoksina): Erämaan kukka, Metsien mies, Auringonlaskun sola, Rajaseudun henki etc. Myöhemmistä kirjailijoista joku Louis L'Amour tuntuu rakentaneen koko kirjallisen uransa Zane Greyn perustalle.

PS. Nostalgista Zane Grey -muisteloa, turkkusen murteella.

Joulukärpänen (1930)

PopuLAARIa on purrut joulukärpänen, ei vaan Joulukärpänen!

Tulkaa Agepetuksen ja Veli Giovannin struntfaartin... Joulukärpänen 1930.

Veli itse näyttää olevan ratissa.

Eeli Jaatinen piirsi ao. pilapiirroksen:

Nykyajan nainen: "Nämä kaikki minä olen valmis uhraamaan tullakseni Sinun kaltaiseksesi, oi laihuuden ja luisevuuden jumalatar."

Marton Taiga: Porkkana (1938)

PORKKANA ALKAA!

Lukemista Kaikille 15/1938
Kansi: Eeli Jaatinen

Marton Taiga kirjoitti monta tarinaa Kid Barrowin eli Porkkanan seikkailuista. Porkkanat ilmestyivät ensin jatkotarinoina Lukemista Kaikille -lehdessä ja sitten kirjoina, aivan suuren maailman malliin. Aivan unhoittunut ei Taiga ole, sillä hiljattain on ilmestynyt Osiriksen sormus, joka sisältää aikamatkustustarinoita.

Kesälomille...

Kansikuva: Eeli Jaatinen (Seura 28/1952)
E. Jaatinenkin oli sarjakuvapiirtäjä: Kalle Vilunen ja Ville Kilunen.

Nyt lähdetään ahvenia narraamaan ja pariksi viikoksi kesälomille.
Aurinko paistaa!

Lukekaa vaikka näitä: Meten oma lehti - Sisyfoksen kivi - Opettajankouluttajan päiväkirja - Parnasso - Teknokekko - Halo Efekti - jurintekstit.

Seikkailukertomuksia (1937)

Seikkailukertomuksia n:o 35/1937
Kansi: Eeli Jaatinen

Seikkailukertomuksia (1936-1957) ilmestyi aina keskiviikkoisin, mikä olikin lukijan kannalta ihan mukavaa sillä lauantaina saattoi sitten ostaakin jo Jännikkeen. Lukemistolehtiä taisi tuolloin riittää melkein jokaiselle viikonpäivälle...

Seikkailukertomuksia oli Ilmarisen lehti. Novellien kirjoittajia ei useinkaan ilmoitettu, mutta ainakin Marton Taiga näyttää olleen vakituinen avustaja 1930-luvulla. Vastaava toimittaja oli tuolloin Y. R. Halme. Lehti painettiin huokoiselle paperille, ja hauskaa kyllä, Suomal. Kirjall. Seuran kirjapainossa!

Lehdessä ilmestyi myös varsin näyttävä seikkailusarjakuva Pantteri-Billin seikkailuja. Alkuperäiseltä nimeltään sarjakuva on Brick Bradford (kirjoittanut William Ritt ja piirtänyt Clarence Gray), joka on Suomessa tunnettu myös nimillä Sam Seikkailija (Sarjakuvalehdessä) ja Raketti Silvo (tietääkö joku, missä lehdessä?). Sarja eli tuolloin kultakauttaan ja oli piirrosasultaan miltei yhtä loistokas kuin Flash Gordon (joka ilmestyi Jännityslukemistossa nimellä Iskevä Salama). Yksityiskohdissa ei säästelty, kuten voimme huomata ao. avausruudun taistelukohtauksesta.

Suomalaisten lukemistolehtien historiaa on selvitetty tarkemminkin.

Veli Giovanni -näyttely

Huomio, huomio! Kansalliskirjastossa, Rotundassa, on pikkuruinen näyttely Veli Giovanni (1889 - 1949) Suomalaisen pilalehdistön, sarjakuvan ja lehtien ajanvietesivujen pioneeri 5. marraskuuta saakka. Käykää katsomassa.

* * *

Pannaanpa erinomainen näyttelyteksti talteen, koska se varmaankin näyttelyn päätyttyä häviää...

Veli Giovanni (oik. nim. Hillari Johannes Viherjuuri, 1889–1949) on suomalaisen lehti- ja kirja-alan pioneeri, jonka tuotanto on laaja-alaisuudessaan kiinnostava. Hän muun muassa keksi sanan sarjakuva, toi sanaristikot Suomeen (Suomen Kuvalehden ajanvietesivulle 1925) ja toimitti sekä 1920–40-lukujen tärkeintä pilalehteä (Pilajuttuja ja piirroksia) että vuosisadan alkupuolen merkittävintä kotimaisen sarjakuvan antologiaa (vuosittain ilmestynyt Kalle Viksari)!

Veli Giovanni toimitti Pilajuttuja ja piirroksia -lehteä poikkeuksellisen pitkään, kolmisenkymmentä vuotta. Kustannus Tikan julkaisu (1919–50) löysi innoituksensa ruotsalaisista, saksalaisista ja ranskalaisista pilalehdistä. Myös osa lehden materiaalista oli niistä peräisin. Valtaosa 178 numeron verran ilmestyneen lehden piirroksista oli kuitenkin kotimaista tuotantoa. Pilajuttuja ja piirroksia avustivat muun muassa Asmo Alho, Eeli Jaatinen, Rudolf Koivu, Topi Vikstedt, Alexander Tawitz ja Pauli Soisalo. Veli Giovanni keksi vitsien aiheita itse, mutta myös lukijat osallistuivat lähettämällä materiaalia lehteen.

Pilajuttuja ja piirroksia -lehden ohella Veli Giovanni toimitti muitakin pitkäikäisiä julkaisuja. Kerran vuodessa ilmestynyt Joulukärpänen (1924–67) sisälsi hauskoja kertomuksia, pila- ja sarjakuvia sekä erilaista ajanvietettä. Kalle Viksari (kerran vuodessa 1924–50) puolestaan oli ensimmäinen suomalainen säännöllisesti ilmestynyt sarjakuva-antologia. Veli Giovannin käsikirjoittamia tarinoita piirsivät muun muassa Alexander Tawitz, Olavi Vikainen, Poika Vesanto ja Hele Malisto. Kalle Viksarit, Joulukärpäset ja lukuisat ajanviete- ja tehtäväkirjat (mm. Poikien oma kirja) olivat Otavan julkaisemia, koska Viherjuuri/Giovanni toimi pitkään Otavan mainostoimittajana ja kustannusjohtajana.

Kirjojen ja lehtien lisäksi monipuolinen Viherjuuri käsikirjoitti sarjakuvia Suomen Kuvalehteen (ja myöhemmin Uuteen Suomeen), jonka ajanvietesivua hän toimitti. Tunnetuin Viherjuuren sarjakuvista lienee Herra Kerhonen, joka ilmestyi viikoittain Suomen Kuvalehdessä 1930–1936. Sarjakuvaa julkaistiin myös muissa lehdissä ja albumeissa kuten Uuden Suomen sunnuntailiitteessä, Kalle Viksarissa ja Joulukärpäsessä aina vuoteen 1950 saakka. Ensin Gösta Thilénin ja myöhemmin Olavi Vikaisen sekä Asmo Alhon piirtämä pyöreäpäinen ja -vatsainen herrasmies Kerhonen lukeutuu suomalaisen sarjakuvan unohdettuihin suuruuksiin. Siitä julkaistiin aikoinaan vain yksi kokoelma-albumi, ja myöhemmin sarjakuvaa on nähty vain antologiassa Laikku 05: Kotimaiset kuvasarjat 1900–1945.

Muun muassa Oscar Jacobssonin Adamsonista ja Akseli Halosen Herra Pulliaisesta vaikutteita ammentanut sarjakuva oli aikoinaan niin suosittu, että Arabia valmisti muun muassa Herra Kerhonen -säästölippaita. Lisäksi sarjakuva oli erilaisten lukijakilpailujen aiheena. Jäänteenä vanhasta maineesta Helsingin Mechelininkadulla toimii edelleen Ravintola Kerhonen.

Toinen tunnettu Veli Giovannin luomus on Junnu, joka ilmestyi Suomen Kuvalehdessä 1927–1934. Junnu oli parisuhdesarjakuva, joka kuvaa kiinnostavalla tavalla 1920–30-lukujen Suomea, sekä yleisiä aatteellisia virtauksia että kaupunkilaista arkea. Junnun suosiota voisi verrata myöhemmin radiossa ja elokuvissa hurmanneeseen Suomisen perheeseen: Suomen Kuvalehden lukijat virittyivät samalla tavalla kerran viikossa seuraamaan, mitä Junnulle ja Allille nyt kuuluu. SK järjesti myös useita sarjaan liittyviä lukijakilpailuja, jotka herättivät valtakunnallista huomiota. Erityisesti 1920-luvulla Junnu oli erittäin suosittu, ja sitä käytettiin jopa suorasukaisestikin myynninedistämiseen.

Lisätietoja Veli Giovannista ja hänen urastaan tarjoaa syyskuussa ilmestyvä Sarjainfo-lehden numero 2/2008, joka on taiteilijalle omistettu teemanumero.

Näyttelyn on suunnitellut toimittaja Ville Hänninen yhteistyössä Suomen sarjakuvaseuran ja Kansalliskirjaston kanssa. Esillä oleva materiaali on muutoin peräisin joko Kansalliskirjaston Fennica-kokoelmasta tai Hännisen omista kokoelmista, mutta Junnu- ja Herra Kerhonen -originaalit on saatu lainaan sarjakuvakeräilijä Jyrki Vainiolta.

Waltari-pilakuva (1930)

Kuvallista kirjallisuuskritiikkiä vuodelta 1930.... Tekstikorjaus ei ole minun vaan latojan.

Lähde: Joulukärpänen 1930
Piirtäjä: Eeli Jaatinen

- Ennen syytettiin naisia, että he tekivät rahaa rakkaudesta, mutta nyt sitä tekevät miehet.
- Kuinka niin?
- No katso nyt Mika Waltariakin. Joka suhteesta novelli...

Ks. myös Valtari ja Havin partavaahdoke.

Juhannusta!

Lukemista Kaikille 26/1938
(Kansi: Eeli Jaatinen)

HYVÄÄ JUHANNUSTA!

Lasten Maailma 6/1952

Juhannuksena narrataan - kaloja ja...

Kertomuksia n:o 3 (1933)

Kertomuksia 3 _1933, originally uploaded by lurker_again.

Tosikertomuksia muutti nimensä 1933 pelkistetympään muotoon: Kertomuksia. Alaotsikkona oli Novelleja ∙ Tositapauksiin pohjautuvia kertomuksia ∙ Tietokirjoituksia ∙ Vastauspalvelu ∙ Sarjakuvia.

Yo. lehden kannessa on nuoren neitosen seurana selvästikin Bonzo-koira, joka aina silloin tällöin vilahtelee suomalaisessakin populaarikulttuurissa.

Lehdessä julkaistiin myös ajatelmia:

Nainen on onnellinen ainoastaan puolison rinnalla. (Grillparzer).
*
Me naiset emme vaali vain kotilieden tulta, vaan itsensä sielun liekkiä. (Tagore)
*
Naisen hyvyys, ei hänen kauniit katseensa, voittaa rakkauteni. (Shakespeare)
*

Takanteen on taiteillut sarjakuvan Eeli Jaatinen. Kaupunkilaisen Nuorenparin elämää -sarjan tilalle on tullut maalaishölmöily, jonka sankareina ovat Kalle Vilunen ja Ville Kilunen.

On pässillä mielessä toinenkin juttu:
tuo Kallehan hänelle ei ole tuttu!

Ja pässin elkeistä Kalle jo näki,
pian tässä ei kukkune kunnian käki.

Salainen puutarha (1951)

F.H. Burnettin Salainen puutarha on klassikko. Suomalaisessa painoksessa vuodelta 1951 on näin hienot kansipaperit. Taiteilija on Eeli Jaatinen.

Colin, Dickon ja Mary.

Otavan jännitysromaaneja (mainos 1936)

Hyvästä mainoksesta löytää itsensä. Minä löydän itseni tästä mainoksesta.

Signeeraus on hiukan epäselvä, mutta kyllä tämän graafisesti loistavan, suorastaan hurjan tutkielman öisestä jännitysromaanien lukijasta on piirtänyt Eeli Jaatinen (1905-1970).

Ja tuo varjo seinällä...

Juuri ilmestyneet

J.J.Konnington

YHDEKSÄN RATKAISU

Sydney Horler

SALAISUUKSIEN TALO

OTAVAN JÄNNITYSROMAANEJA

PS. Sydney Horleria on julkaistu Suomessa myös nimellä Sydney Horley.