Arjen alla on jotain piilossa,
jota ei koskaan muista.
Se tulee mieleen vain silloin
joskus harmaanhaaleina kesäiltoina
kun paskakärpänen kävelee kädellä
ja kun istuu vanhassa nojatuolissa.
Sitten sitä ei enää taas muistakaan,
vaikka se tuntui niin tärkeältä.
Runotorstain 63. haaste.
Tekstit
hih! Paskakärpänen oli hyvä juuri tässä mietteessä! :)
VastaaPoistaAjattelin, että paskakärpänen on lyyrisempi kuin sontakärpänen - sanavalinnat pitää miettiä tarkkaan.
VastaaPoistaTämäpä vasta oli hyvä ja mielenkiintoinen runo!
VastaaPoistaMuistaminen on osa arkeamme. Kunnes sekin menee, jää menneisiin kesiin kuin raatokärpänen. Vasta silloin sen huomaa, että sekin oli olemassa ja että sillä oli tärkeä tehtävä.
VastaaPoistaTekee mieli vielä sanoa tuon paskakärpäsen lisäksi, että kyllä sinne etelän arkeen taitaa kuulua pysyvästi myös hirvikärpänen.
VastaaPoistaItse runossa on ajatusta hienosti.