Kauhu kauppatavarana (1965)

Tarkastaja McCormick 5/1965
Kauhu kauppatavarana (Geschäft mit der Angst)

Tarkastaja McCormickin (1963-1969) kansikuvassa (huomaa herra tarkastajan itsensä varjo seinällä) kohtaama "houkutuslintu" näytti jotenkin tutulta - aivan niin, kyseessä on marsilaisten lähettämä naisvakooja Tim Burtonin ohjaamasta Mars hyökkää! -elokuvasta. Sekä painovoimaa uhmaava tukkavärkki että yliluonnollisen terävä rintavarustus ovat aivan yksi yhteen...

Tarkastaja McCormick oli saksalainen romanhefte, joita on Suomessakin paljon julkaistu, tunnetuimpana krimiserie Jerry Cotton. Näitä saksalaisia lajityyppejä ovat olleet paitsi Krimi (dekkarit) niin myös Western & Helden (mm. Jack Slade, Lassiter) sekä Grusel & Horror (Yöjuttu). Lisäksi suomeksikin julkaistiin muikeat määrät erilaisia romanttisia vihkoja; lääkärisarjojen nimi on muuten saksaksi Ärzte & Schicksale. [Lähde: Wikipedia, Bastei-Verlag]

Louvren kummitus (1965)

Sattumia ei ole...

Louvren kummitus (Belphégor, le fantôme du Louvre, Arthur Bernèden romaanin pohjalta) oli, tai siis on nyt uusintana, suorastaan huumaavan houreinen televisiokokemus (Yle Teemalla). Kerrontatekniikka on hyvinkin "uutta aaltoa", mutta tarinan sisältö hehkuu kuumeista kauhuromantiikka - tästä syntyy jotenkin järjettömältä ja jännittävältä tuntuva vastakohtainen "värinä", joka toimii televisioruudulla (mustavalkoisena, totta kai) mielettömän hyvin.

Louvren kummitus on vanhaa perua, ja Belphegor vielä vanhempaa, mutta tässä inkarnaatiossaan silti hyvin moderni luomus.

Arthur Bernède (1871-1937) perusti vuonna 1919 näyttelijä René Navarren (rikollissankari Fantômasin esittäjä) ja kirjailija Gaston Lerouxin kanssa tuotantoyhtiön Société des Cinéromans, jonka tarkoitus oli tuoda markkinoille yhtä aikaa sekä romaani että elokuva. Belphegor (nimi on yhdistelmä Baalista ja Phagorista) ilmestyi ensimmäisen kerran (molemmassa mediassa mutta ensin sarjaelokuvana) vuonna 1927. [Lähde: Belphegor] Nyt näytettävä televisiosarja on vuodelta 1965.

Belphegor on Ranskassa melkeinpä Draculan veroinen myyttinen hahmo, josta on tehty lukuisia elokuvaversioita. Société des Cinéromansin tarkoitus oli kilpailla maahan tuotujen yhdysvaltalaisten sarjafilmien kanssa, ja siinä ilmeisesti onnistuttiin oikein hyvin. Kukapa tietää, vaikka juuri näissä populaarifilmeissä olisi ollut alku Ranskan itsenäiselle ja omaleimaiselle elokuvateollisuudelle.

Neekeriarpa (1944)

Hetken jo hieraisin silmiäni, että järjestettiinkö Suomessa mainoksen aiheen mukaisia arpajaisia sota-aikana... mutta kyseessä olivatkin siis Suomen sanomalehtimiesliiton arpajaiset. Lehtitoimittajia kutsuttiin ennen "hauskasti" neekereiksi, lempinimi johtui varmaankin muste- ja painomustetahroista.

Diana ja Honor

Kuinka sattuikaan, että kaksi 1960-luvun Bond-tyttöä esiintyi nykyrooleissaan televisioruudulla viime lauantaina (2.6.) TV1:llä lähes peräkkäin...

Honor Blackman näytteli, kuten hyvin muistamme, Pussy Galorea Kultasormessa. Nyt Ryhmä Pullmanissa (New Tricks) hän oli 60-luvulla maineeseen noussut televisiokokki, joka oli myrkyttänyt aviomiehensä.

Diana Rigg sai kunnian päästä peräti James Bondin rouvaksi (Tracy Bond, tyttönimeltään Comtesse Teresa di Vicenzo) elokuvassa Hänen majesteettinsa salaisessa palvelussa. Launtaina Diana oli kuningatar Henrietta Maria sarjassa Kaarle II - monarkki myrskyssä (Charles II, The Power & The Passion ...ja kenellehän lankeaa kyseenalainen kunnia tämän sarjan suomalaisesta nimestä).

Sekä Diana että Honor ovat aivan loistavia näyttelijöitä ja yhä alalla. Ikä näkyy, mutta niin pitääkin. Ohessa kuitenkin heidän kuvansa nuoruusvuosilta, kultaiselta 60-luvulta, jolloin he molemmat näyttelivät televisiosarjassa Herrasmiesetsivä (The Avengers). Vasemmalla ylhäällä pyssyä iloisesti heilutteleva Diana Rigg (Emma Peel) ja alhaalla oikealla Honor Blackman (Cathy Gale), joka hämää vastustajaansa sukkanauhaa näyttämällä. Kovia mimmejä!

• PS. Muistakaa Louvren kummitus!