Synnin kuja (1973)

Tyylikästä kansitaidetta 1970-luvulta... tällaiset kannet olivat aikoinaan kovastikin "viileitä", nyt ne naurattavat yhtä lailla kuin John Waynen koviskävely. Oma nostalginen viehätyksensä näissä toki on... suurensin pari yksityiskohtaa kansista silmienne iloksi.

Miehinen katse...

Taidemalli työssään...
Kansi: Robert McGinnis

Richard S. Pratherin suomalaisten Shell Scott -pokkareitten kansikuvat (Puumasarja, 82, 92) olivat vähintään yhtä hyviä kuin niiden sisältämä proosa. Ks. myös Shell Scott - Kuka sinä olet?
Klikkaa kuva isommaksi! Kadonnut elämäkerta, 1972 (The Cheim Manuscript)
Synnin kuja (novellikokoelma), 1973 (Have Gat - Will Travel)

English Summary: Richard S. Prather's Finnish Shell Scott pocket book editions did have some sexy cover art. Have Gat - Will Travel was translated as The Alley of Sin.

Muumi kukkalähettinä (1956)

Muumipeikko on kukkalähettinä Yhdyspankin mainoksessa. Kuva on Lasten Kuvalehdestä 10/1956. Muumipeikko ja Yhdyspankki olivat pari 1950-luvulla.

Toven signeeraus on jännässä paikassa, yrittäkääpä löytää.

Mainoksessa Myytä sanotaan pikkusiskoksi, mutta ilmeisesti vain feministisessä mielessä...

Klikkaa kuva isommaksi!

Mainoksessa leikitään erilaisilla kirjasintyypeillä tavalla, joka tekee tekstin lukemisesta tavallista vaikeampaa - ja mielenkiintoisempaa. Tämä mainos on oikeastaan lyhyt satu. Ja jokaisella pikkuoliolla on rusetti hännänpäässään...

Julkaistu aikaisemmin Kvaakissa.

Japanissa animaatiomuumit aloittivat jo vuonna 1969!

Digisovitin sopii minulle!

Digiboksi on muuttanut televisionkatseluni täysin... Käytössäni on tallentava digisovitin, joissa on kaksi viritintä. Hyvä neuvo: älä osta halvinta perusmallia, jolla ei voi tallentaa. Jätä se kallis taulutelevisio vielä ostamatta ja osta kunnon digiboksi.

1. Tallentaminen EPG:n (sähköisen ohjelmaoppaan) avulla kiintolevylle on äärimmäisen helppoa. Tämän suhteen voi puhua aidosta käyttömukavuudesta ja välineen hallinnasta. Viikottain tai päivittäin samaan aikaan esitettävän ohjelman voi asettaa jatkuvaan tallennukseen. Kannattaa kuitenkin lisätä ohjelman keston pituutta ainakin viidellä minuutilla, jos ohjelmat sattuvat olemaan hiukan myöhässä.
2. Kanavaprofiilit ovat vihdoinkin tuoneet avun siihen, että suuret urheilutapahtumat eivät enää "jyrää" esimerkiksi lastenohjelmia. Katsoja voi valita katsottavansa, sillä valinnanvaraa on.
3. YLE Teema on ollut menestys! Siellä on näytetty mielenkiintoisia elokuvasarjoja, joita muut kanavat eivät voi katsojalukujensa menettämisen pelossa näyttää (kuten itäsaksalaisia intiaanielokuvia). Samaten nostalgiannälkään on ko. kanavalta riittänyt katseltavaa yllin kyllin, tukena on ollut lisäksi palkintojakin saanut YLE:n Elävä arkisto.
4. Kuvanlaatu on selvästi parantunut, jos ei ole ollut kaapelitelevision asiakas. Tämän voi todeta helposti vaihtamalla kuvan digikanavalta analogiselle.
5. FST:n ohjelmiin saa nyt suomenkielisen tekstityksen oletusarvoisesti (tämän asetuksen voi tallentaa kunnon digiboksiin). Nero Wolfe oli yksi parhaista dekkarisarjoista koskaan, ja olipa mukava seurata myös Hornblowerin seikkailuja. Tack.
6. YLE:n jähmeys ja asema "Suomen virallisena televisiona" on muuttunut rennommaksi ja energisemmäksi. Muutoksia uskalletaan tehdä. YLE24:n muuttaminen Extraksi oli oiva veto. Vilkas ja mukautumiskykyinen populaarikulttuuri elää ajassa, hidas ja konservatiivinen korkeakulttuuri jää pakosti takavasemmalle ellei se opi uuden maailman tavoille. Runoraati on nautittava ohjelma ja hyvä esimerkki innovatiivisesta formaatista, pönöttävät Kulttuuriuutiset pitäisi uudistaa kokonaan.

Parannettavaakin toki on. Radiokanavatarjonta digisovittimen kautta on vielä aivan onnetonta. Miksi en voi tallentaa Knallia ja sateenvarjoa ja muita kuunnelmia digitaalisesti siinä missä televisio-ohjelmia? Ymmärrän kyllä, että tekijänoikeussopimuksiin liittyvien rajoitteiden vuoksi kuunnelmia ei voida vielä nettiin, mutta en ymmärrä, miksi radioteatteria ei voitaisi lähettää digikanavilla nyt kun digiboksit ovat kohta kaikissa talouksissa...

* * *

Voi, kunpa jollakin kanavalla näytettäisiin uusintana Ellery Queen ratkaisee...
minä todellakin pidin tästä sarjasta.

Ellery Queenin jännityslukemisto (1963)

Ellery Queenin jännityslukemiston vuoden 1963 Matti Louhin kansia (ks. alla) annetaan iloksenne vielä kaksi lisää, eli siinä olivatkin sitten kaikki (numeroita ilmestyi vuodessa neljä).

Taas kerran pyydän kiinnittämään huomiota novellien kirjoittajiin: alansa mestareita ja unohtuneita.

SISÄLLYS 3/1963
AVRAM DAVIDSON: Isännöitsijän ase
NORMAN DANIELS: Isä Keoughin valinta
MARGARET MILLAR: Televisioperhe
ELLERY QUEEN: Kehäkettuja
MARGARET AUSTIN: Murha naisopistossa
HUGH PENTECOST: Kyllä poliisi työnsä tuntee
HENRY SLESAR: Appiukko ja vävypoika
DOROTRY FLETCHER: Walewskajan risti
EDGAR PANGBORN: Aivan epäilysten ulkopuolella
PATRICIA HIGHSMITH: Kilpikonna
M. BRETT-SURMAN: Ei ollenkaan niinkuin elokuvissa


SISÄLLYS 4/1963
STANLEY ELLIN: Kiusallinen kysymys
AGATHA CHRISTIE: Viisaskin lankeaa vipuun
URSULA CURTISS: Härkää sarvista
EDWARD C. HOCH: Kuolema vierailee satamassa
TALMAGE POWELL: Joku aina välittää
JOHN DURHAM: Samettisilmäinen tiikeri
YOUNGMAN CARTER: Maailman etsityin mies
JAMES HOLDING: Valokuvaaja ja haudankaivaja
RALEIGH BOND: Näyttelijä eläytyy osaansa
JOHN O’HARA: Julkisuus on pahasta

Yksi lehden kirjoittajista, Youngman Carter, oli tunnettu myös tavattoman tyylikkäistä kirjankansistaan, joita hän teki mm. vaimonsa Margery Allinghamin kirjoihin.