Loppiaistorttu

Joulun aika on sitten ohi, eilen loppiaisena se loppui. Tässä vielä kuva silloin popsitusta (mielettömän herkullisesta paahdetulla marengilla koristellusta) sitruunatotortusta.

Tortussa ei ollut papua eikä papukuningasta valittu... Ai että mitä? No, lue vaikka Meten omasta lehdestä: Loppiainen.

Tosin syntyjäni porilaisena täytyy sanoa, että nuutinpäivänä se jouluaika vasta ihan ihka oikeasti on ohi kun nuutipukit ovelle kolkuttavat.

Könsi-puku (1965)

Tästäkö juontaa miestä kuvaava sana "könsikäs"?

Lähde: Viikkosanomat 16/1965
Könsipukua valmisti Volanen & Kumpp.

KOLME

HYVÄÄ SYYTÄ

MIKSI

VALITSETTE

KÖNSI

PUVUN

Yksinäisen tähden harhailija (1959)

Zane Grey: Yksinäisen tähden harhailija
Kansi: Eeli Jaatinen (WSOY 1959, Riksin sarja 45)

Zane Greyn kirjat (tietty Riksin sarjassa) kuuluivat ennen lähes jokaisen kesämökin vakiolukemistoon. Elokuviakin on hänen tekstiensä perusteella tehty reilusti yli 100 kappaletta.

Vaikka Greyn kirjat ovat puhtaan viihteellistä ja romanttista 'länkkäriä', on niissä silti ihmeellisesti jokin aikaa kestävä elementti. Ehkä se on luontokuvaus. "Hänen jalkainsa juuressa lepäsi kaunis viheriä laakso, keltainen, hitaasti virtaava Rio Grande kimalteli auringonpaisteessa ja Meksikon laajat, villit ja vuoriset erämaat jatkuivat etelään päin." Ei tällaista eskapismia voi vastustaa. Eivätkä hänen kirjansa ihan täyttä fantasiaa olleet. Greyn ensimmäinen kirja, Betty Zane, perustui hänen sukulaisensa päiväkirjaan (tieto löytyi täältä).

Greyn kirjojen nimet ovat myös aivan loistavasti keksittyjä, elämää suurempia (jopa suomennoksina): Erämaan kukka, Metsien mies, Auringonlaskun sola, Rajaseudun henki etc. Myöhemmistä kirjailijoista joku Louis L'Amour tuntuu rakentaneen koko kirjallisen uransa Zane Greyn perustalle.

PS. Nostalgista Zane Grey -muisteloa, turkkusen murteella.

Pikkusisko (1987)

Raymond Chandler: Pikkusisko (The Little Sister)
Kansi: Matti Louhi (WSOY 1987)

Raymond Chandlerin Pikkusisko on jotenkin aina jäänyt lukematta, ja joululomallahan on aikaa. Kun kirja sattui vielä löytymään divarista 8 eurolla Matti Louhen kannella niin tilaisuuteni oli tullut. Hirvittävän tiivistahtinen ja monimutkainen juoni ei oikeastaan haittaa ollenkaan tyylitietoisen tekstiniekan ladatessa jatkuvasti aivan järjettömiä kielikuvia. Joitakin en tajunnut ollenkaan: "...loistin heille nyt värikkäänä kuin kiropraktikon taulukko." Täh? Murhaajaa en arvannut, koska koko juttu oli minulle aivan liian sekava. Annoin juonen vain mennä. Nautinnollista.

Kansi on valitettavan epäonnistunut. Marlowen jalat ovat jotenkin oudon surkastuneet ja hintelät. Lisäksi sankarimme polttaa savuketta, vaikka kirjan ko. kohtauksessa hän polttaa piippua. Ja tytön silmälasit olivat kehyksettömät (jota korostettiin moneen kertaan). Verikyyneleen ampuva mies on selvästi kopsattu jostain Humphrey Bogart -valokuvasta. Ehkä yleensä loistavia kansikuvia (ks. Pyhimys kutsuu teelle) tehnyt Louhi yritti liikaa tällaisen klassikon kanssa. Verikyynel pyssyn piipussa on sekin toisinto hänen tekemästään Spillane-kannesta. Ensipainoksen kansikuva löytyy Wikipediasta.

PS. Auringonkukkametsä kertoi antaneensa äänensä PopuLAARIlle Vuoden 2007 blogit äänestyksessä kategoriassa Vuoden kulttuuriblogi. Kiitos. Olen oikein otettu!