Tulta! (1927)

Haluatteko luopua öljykannusta ja rasvaruiskusta huolettomana siitä, ettei niitä enää tarvita?

Näin mainostettiin Chandler-autojen Keskus-rungonvoitelujärjestelmää Hakkapeliitta-lehdessä vuonna 1927. Hakkapeliitta on yhtä lailla aikansa kuvastin kuin Tulenkantajat-lehtikin, molemmat olivat erinomaisesti toimitettuja ja palavan innon läpitunkemia. Yhteistä oli myös "koneromantiikka", joka Hakkapeliitassa tosin suuntautui hurjimmillaan jopa futuristisiin tieteiskuvitelmiin hirveistä joukkotuhoaseista (ks. A. Karimo: Kohtalon kolmas hetki).

Hakkapeliitan mainokset olivat usein räätälöity ja kohdistettu suoraan lehden lukijoille. Chandler-mainoksessa on myös osattu käyttää hyvin modernia sarjakuvamaisuutta puhekuplineen kaikkineen. Yritys on muuten yhtä olemassa, vaikkakin valmistaa nykyään ruuveja.

Aarno Karimo oli selvästi lehden kantavia voimia ja hänen kansitaiteensa on ehkä suomalaisen aikakauslehdistön parasta A-sarjaa kautta aikain. Kauniisti laveeratussa maisemassa yleensä tykit jyskyvät, tankit vyöryvät tai pommikoneet kaartavat kauniissa kuviossa sinitaivaalla... joskus toki kannessa saattoi olla ihan puhdaskin maisemakuvaus.

Tulta!
Hakkapeliitta 29/1927
Kansi: A. Karimo

Hakkapeliitta n:o 30 (1927)

Hakkapeliitta_30_1927, tallentanut lurker_again.
Kansikuva: A. Kotilainen

Helsingin ympäristöhistoria -blogin artikkelissa Luonto helsinkiläisten lähiökuvauksissa kerrotaan, kuinka monissa lähiöissä (Kontulassa, Kannelmäessä, Pihlajamäessä ja Vuosaaressa) lasten leikkiympäristöön kuuluivat ensimmäisen maailmansodan aikaiset juoksuhaudat ja osittain sortuneet bunkkerit.

Oheisessa Hakkapeliitta-lehden kannessa (30/1927) on kuva tällaisesta bunkkerista: "Maailmansodan muistoja Helsingin lähistöllä".

Vuodesta 1971 näitä bunkkereita on pidetty muinaismuistolain mukaisina kiinteinä muinaisjäännöksinä (paljon kiinteämmäksi ei muinaisjäännös voi tulla) eikä niitä saa kaivaa esiin, tai sen puoleen peittääkään, ilman Museoviraston myöntämää lupaa (ks. Kiinteiden muinaisjäännösten hoito-opas.pdf).

Technorati tags: Cover Art, Old Magazines, Finland, Helsinki, World War I

Hävittäjä, ilmojen hakkapeliitta (1928)

Hävittäjä, ilmojen hakkapeliitta (E. Granroth)
Hakkapeliitta n:o 29/1928

Voisiko kansikuvassa olla Haukka?

Hakkapeliitta-lehtiä on ällistyttävän hyvin vielä kierrossa, lehtihän tuli kaikille Suojeluskunnan jäsenille. Ja komea lehti olikin kyseessä. Keräilykohteena se on siinäkin mielessä mukava, että helpon saatavuuden takia hinnat ovat parin euron pinnassa...

Hienot värikannet muuttuivat mustavalkoisiksi sota-aikana ja sivumäärä väheni. Hienoimmillaan lehti olikin 20-luvulla, ja sisältökin on täyttä propagandaa ja usein tahattoman huumorin juhlaa. Mutta oli lehdessä tahallistakin huumoria, takasivun sarjakuvat, aluksi pöhköt suojeluskuntalaiset Pölhölä ja Pöhköläinen, sitten ryssiä kovalla kädellä kurittava Rymy-Eetu.

Piirtäjä: Sven Nyström

PS. Ja Blogilistalla PopuLAARI sai sadannen tilaajan! No, tietty joku lopettaa heti tilauksen ja määrä laskee taas alle sadan... mutta kyllä tästä hyvälle mielelle tuli.

Suomalaisuuden päivän keihäänheittäjä (1928)

Urheilu oli aivan keskeisessä roolissa kansakuntamme identiteettiä vahvistettaessa.

Oletteko muuten huomanneet, että uusilla asuntoalueilla ja talotonteilla ei enää välttämättä ole ollenkaan lippusalkoa. Sitä ei kuulemma haluta siksi, että liputtamisesta koetaan olevan liikaa vaivaa - ja taloyhtiöhän joutuu maksamaan huoltoyhtiölle "liputuspalvelusta". En ole erityisen isänmaallinen, mutta kyllä oli sykähdyttävä näky katsella eilen äitienpäivänä aurinkoisen tuulisessa säässä kaikkialla liehuvia siniristilippuja.

Hakkapeliitta 34/1928
Kansi: Arvo Kotilainen, "Keihäänheittäjä"

Suomi, kansakunta muiden joukossa!
Sinivalkoista suomalaisuuden päivää kaikille!

Ks. myös Hakkapeliitta n:o 30 (1927)

PS. Blogilistan uudistus on pienen opettelun jälkeen varsin onnistunut ja siirtyminen blogilistasta viestilistaksi on tervetullut. Mutta miksei suosikkilistalla näy viestien otsikkoja vaan vain muutama ensimmäinen sana teksteistä? Blogien infosivuilla viestiotsikot kyllä näkyvät...
Tilaa PopuLAARI Blogilistalta!

A. Karimo: Kohtalon kolmas hetki (1926)

Löysin antikvariaatista Hakkapeliitta-lehtiä vuodelta 1926. Niissä oli jatkokertomuksena Aarno Karimon (1886-1952) Kohtalon kolmas hetki, Suomen ja Venäjän sota v. 1968-69. Kyse on ajankohtaansa nähden uskomattoman modernista science fiction -tarinasta, jossa on selviä vaikutteita juuri samaan aikaan Yhdysvalloissa ilmestymisensä alkaneista Hugo Gernsbackin pulp-lehdistä kuvitusta myöten. Varsinkin taistelukuvaukset ilma-alusten (jotka voivat myös sukeltaa veden alla) yhteenotoista ovat hurjaa luettavaa. Kertomus on myöhemmin julkaistu myös romaanina.

Tässä ote jatkokertomuksesta (Hakkapeliitta 27/1926, seitsemäs luku), jonka mukana kolme Karimon itsensä piirtämää kuvaa:

Konsuli Järvelä seisoi hetken kuin kivettyneenä. Sitten heitti hän silmäyksen taivaalle. Siellä leijaili satoja aluksia ja kaikista niistä syöstiin alas kauhua ja kuolemaa. Järvelä juoksi takaisin pöydän luo. Hänen morsiamensa tarrautui kiinni häneen. Kauppaneuvos istui yhä lasi toisessa kädessään. Useat vieraista olivat nousseet ylös kuitenkaan vielä ymmärtämättä tapahtumaa. Salissa jatkui orkesterin soitto, särähti sitten pahaan epäsointuun ja katkesi sellon haikean äänen jäädessä väreilemään viimeisenä.

- Hirmuista! sai Järvelä töin tuskin sanotuksi Kaupunkia pommitetaan, ne ovat hyökänn---
Enempää ei hän ehtinyt sanoa, kun samassa tanssisalin lasikatto murtui kuin paperi ja sisään humahti tonnin painoinen pommi, jysähti lattiaan ja räjähti. Koko huoneuston täytti tappava myrkky.
---
Ei yksikään kihlajaisjuhlan yli kahdesta sadasta vieraasta pelastunut. Kun palosammutuskunta ensimäisen hyökkäyksen tyynnyttyä tunkeutui huoneustoon, näki se siellä hirvittävän sekamelskan ruumiita, silvotuita jäseniä... Vain ne, joihin kaasupommin sirpaleet olivat sattuneet, olivat silpoutuneet tai haavoittuneet. Kaikki muut oli surmannut kaasu. Kuolema tuli silmänräpäyksessä ja myrkky kangisti heti ruumiin samaan asentoon, missä kuolema oli tavoittanut. Kuka istui vielä pöytänsä ääressä, joku nojasi seinää vasten, jotkut olivat juuri lopettaneet tanssinsa, mutta seisoivat pilareihin nojautuneina ja jalka ikäänkuin uutta tanssia alottamassa.

- Sääli tuotakin paria. Niin nuoria ja kauniita, puheli itsekseen kaasunaamionsa takana nuori palokomennuskunnan sotilas katsellessaan niitä kahta, joiden kihlajaisia oli vietetty.
Konsuli Järvelä seisoi toisella kädellään pöytään nojaten, toinen oli morsiamen vyötäröillä. Tämän pää oli painunut sulhasensa olkaa vasten ja avoimet, lasittuneet silmät katselivat sulhasta selkoselällään, kysyvinä, tuskaisina...

Pöydän ääressä istui kauppaneuvos kädessään puoliksi kaatunut lasi. Hänen suupielissään leikki hymyn väre ja puoliavoin suu tuntui yhä hokevan: - Nauttikaamme, kun armonaikaa on.
Korkeista kaariakkunoista katseli sisään kaasun ja savun lävitse kelmeä päivänkehrä, alkavan juhannuspäivän aurinko. Lattialla lojuvien ruumiiden ja jähmettyneiden verilätäkköjen lomissa kiilteli märkiä, kellertäviä juovia - samppanjaa.

Könnin kuokkamiehen hirmuinen lumenluonti (1932)

Lisää Pölhölän ja Pöhköläisen, reippaiden suojeluskuntalaisten, hauskoja sattumuksia.

Isossa lähikuvassa kavereiden kotiapulainen, Könnin kuokkamies, jonka nenänä on kuularuisku. Tuohon aikaan ei vielä taidettu Suomessa tuntea yleisesti sanaa robotti. Kätevä sotahommissa...

...mutta myös kotona lunta luomassa.

Mutta mistä ihmeestä ilmestyy apina, joka auttaa kaverukset ylös kuopasta?

Sarjakuva on lehdestä Hakkapeliitta 3/1932. Tämähän on ihan täyttä science fictionia...




Ks. myös Hakkapeliitta - Sudenkuoppa ja Kummituslinnassa (1927)

Hakkapeliitta-lehti (1925-1944)

Hakkapeliitta ilmestyi 1925-1944 ja sitä kustansi Suomen suojeluskuntajärjestö. Lehdessä ilmestyi mainio sarjakuva, Pölhölä ja Pöhköläinen, jota piirsi Sven Nyström.

Sarjakuva oli aikaansa nähden hyvin moderni ja rento. Tuon ajan suomalaisissa sarjakuvissa ei yleensä käytetty puhekuplia vaan teksti oli ruutujen alla. Hakkapeliitan toimitussihteerinä oli Tauno Karilas ja sen taiteellisesta ulkoasusta vastasi Erkki Tanttu.

Tuohon aikaan jokaisessa itseään kunnioittavassa lehdessä oli jonkinlainen tehtäväsivu, joka oli tarkoitettu yhtä lailla niin aikuisille kuin lapsillekin.

Hakkapeliitassa oli "Joutohetkien ratoksi", jota toimitti nimimerkki Korpraali Visa Vekkuli. Kuvassa alla näyte sekä sarjakuvasta että puuhasivusta.

Dekkarit puhuttavat

Dekkareista keskusteleminen velloo blogeissa, poimin tähän muutaman kommentin.

Blogisisko kertoo Mikä salapoliisiromaaneissa kiehtoo? (1): "Salapoliisiromaanien lukijat ovat älykkäitä ja vaativat kirjalta paljon."

Virkanainen toteaa: "Dekkarien ja tv-sarjojen hahmot ympäristöineen saattavat aiheuttaa minulle kokemuksen todellisuudesta (...).

Kirjailijan häiriöklinikalla asiasta keskustellaan enemmänkin, Oi voi; Kirsti Ellillä voivottelee naisviihteen puolesta, joka on jäänyt dekkarien varjoon. "Kirjallisuuden tasa-arvojuna meni jo, eivätkä naiset taaskaan ehtineet mukaan."

Juha Haatajasta dekkareista tuli vanhanaikaisia. "(...)vanhoista dekkareista puuttuu on isoveli. Kukaan ei seulo teletunnistetietoja, selaa valvontavideoiden nauhoja, laita kännykköitä ja puhelimia kuunteluun tai piilota autoon gps-jäljittimiä. "

Dekkareista puhutaan ja niitä luetaan, silmätulehduksen uhallakin.

Vahvaa symboliikkaa kuvamuodossa...

PS. SusuPetal on Helsingin kaupunginosat haikailevat -kuvissaan päässyt kauas Jakomäkeen. Hänellä on esillä myös kuvia ennen I maailmansotaa rakennetuista linnoituksista, joista oli täälläkin juttua (Hakkapeliitta 1927).

Hakkapeliitta n:o 8 (1927)

Hakkapeliitta_8_1927, originally uploaded by lurker_again.

Aarno Karimon talvista kansitaidetta... Monet hänen Hakkapeliittaan tekemistään kansista ovat melkeinpä "liian hienoja" aikakauslehteen, kuin maalauksia.

Lukuisia linkkejä:

• Muotihakkerointi on aikas mielenkiintoinen ilmiö, kuin luvallisia "piraattituotteita".
• Meilläkin on katseltu Velhoa ja leijonaa dvd:ltä, ekaluokkalaiselle pikkupojalle filmi oli liian jännittävä mutta isosisko tykkää hurjasti! Tosin suosimme tekstitettyä, englanniksi puhuttua versiota. Lucy on kaikkien suosikki.
• Viimeisellä rannalla, taas. Kiva huomata, että kaikki muistavat tuon morsekutsun... mutta ei paljasteta sen syytä. Lukekaa kirja.
• Ja lisää japanilaisia robotteja (BBC).
• Jenkeissä on noussut pinnalle hauska ilmiö: Clinton-nostalgia. "Those were the happy days."

Kovaääntajä (1927)

Todella suosittu kovaääntäjä on Stentor.

Kovaäänisellä on ollut suomen kielessä edeltäjänsä: kovaääntäjä. Mainos löytyi Hakkapeliitta-lehdestä 5/1927. Stentor oli kreikkalaisessa mytologiassa kreikkalainen sanansaattaja. Hänen äänensä oli yhtä voimakas kuin viidenkymmenen tavallisen miehen, kertoo Wikipedia.

Hakkapeliitan kuvat (1926)

Mitä löytyy kuvien takaa? Kuvat ovat Hakkapeliitta-lehdestä 27/1926 (Lottanumero II). Klikkaa "piilokuvat" isommiksi ja salaisuudet paljastuvat...

Itseluottamusta löytyy
reippaalta suojeluskuntalaiselta...

Rakkaudennälkäiset Pöhkölä ja Pölhöläinen
kauniin kuvajaisen jäljillä...

Lotta-lysteriä (1926)

Seesteinen perisuomalainen maisema, heinät kuhilailla ja sotilaslentokoneet kauniisti laveeratulla taivaalla... johan tässä rinta pakahtuu isänmaallisessa hengessä. Tämä lienee ollutkin tieteiskirjailija ja taiteilija A. Karimon tarkoitus.

Kansikuvan kuhilaita sanottiin myös viisikoiksi, koska niissä oli viisi erillistä jalkayhdettä pystyyn nostettuna. Isäntä taitaa asetella juuri "hattua" päälle. Joskus tehtiin myös kymmenikköjä. Taustalla näkyy vinttikaivo, jollainen oli ennen melkein jokaisen maatalon pihassa.

Hakkapeliitta-lehdessä jopa mainokset oli räätälöity suojeluskuntahengen mukaiseksi kuten ao. Finlaysonin mainoksesta hyvin näkyy.

Mutta mitä ihmeen kankaita olivat lysteri, twilli ja moleskin? Moleskin lyhentyi varmaankin myöhemmin molskiksi, ja sehän oli tietääkseni paksua puuvillakanagasta.

Ja Svärd kun lähtöhön käskettiin,
Hän Lottansa vei mukanaan

Lotat ja suojeluskuntalaiset!
Kysykää 100 vuoden kokemuksen takaamia kankaitamme.
Lotille: Lotta-lysteriä.
Miehistölle: Twilliä ja moleskinia.
Vaatikaa niitä. Verratkaa niitä muihin tarjolla oleviin.
FINLAYSON

Hakkapeliitta n:o 48 (1927)

Hakkapeliitta_48_1927, originally uploaded by lurker_again.
Copyright Oki Räisänen, 1927

Tässä kaikille pajakulttuurista kiinnostuneille (ketäpä se ei kiinnostaisi) Oki Räisäsen kansikuva "Pajassa". Hakkapeliittaan tekivät kansia muutkin kuin Aarno Karimo. Räisänen kuvasi erinomaisen tarkkaan maatalousvaltaisen kulttuurin tarvekaluja ja työtapoja.

Ja pitkästä aikaa kaikille Pölhölä ja Pöhköläinen -faneille kaksikon toilailuja. Pankaa merkille myös sarjakuvan alla oleva AGA:n mainos: "Koetelkaa radiolaitteitamme ennenkuin teette ostoksenne".

Yltiönationalistinen Suojeluskuntasarka-mainos oli tästä samaisesta lehdestä.

Hangon keksiä (1926)

Hangon keksiä (1926), originally uploaded by lurker_again.

Tässä lisää Hakkapeliitta-lehden kohdemainontaa sotaisille lukijoilleen vuodelta 1926. Tämähän sopii ajankohtaan muutenkin, sillä vietettiinhän pari päivää sitten Kustaa II Aadolfin kuolinpäivää joka jostain ihme syystä on ruotsalaisuuden päivä Suomessa. Ruotsalainen kansanpuolue keksi vuonna 1907 päivän halutessaan juhlapäivän ruotsia puhuville suomalaisille. Ja eiköhän vain myös topeliaaninen perintökin näytellyt tässä jonkinlaista osaa, sen verran kiinteästi Välskärin kertomuksia on osa suomenruotsalaista identiteettiä.

Ne, jotka eivät koskaan väistyneet.

Tunnettehan urhoolliset Hakkapeliitat, jotka Kustaa II Adolf'in taistelussa oikeuden ja totuuden puolesta eivät tuumaakaan väistyneet, jotka kestävyydellään ja järkkymättömyydellään raivasivat tien vihollisrintaman läpi, siellä missä toiset horjuivat. Asemastaan enimmin pidettyinä eivät Hangon Keksit ole koskaan väistyneet ja se on juuri niiden ensiluokkainen ja täysikelpoinen laatu, joka on vienyt ne voittoon.

Myöskin Te tarvitsette keksiä; antakaa niiden tulla jokapäiväiseksi ravinnoksi kodissanne. Mutta älkää pyytäkö keksiä yleensä, pyytäkää
Hangon Keksiä.

SUOMALAIS-ENGLANTILAINEN BISCUIT-TEHDAS O.Y.
Hangon Vaihde.
_________________________________

Kuuden sanan arvosteluja (kerätty blogeista ja kommenteista):

• elvis: "Ikiliikkuja jatkaa työtään. Lumi peittää maan."
  Arvostelu: Perpetuum mobile arkisessa aherruksessaan, armotonta menoa.
• Olli: Kuuden sanan (scifi)novelli
  Arvostelu: Klassinen kaksoisolentoteema osana tulevaisuuden identiteettiä; murhamysteeri.
• Kuraattori: 6 sanaa novelliksi
  Arvostelu: Uni kuolemasta, herääminen. Elossa. Kontrapunktin juhlaa.
• jPekka: "Eihän sen pitänyt tuolla tavoin toimia!"
  Arvostelu: Negaation kautta johdatetaan positiivisen humoristiseen käänteeseen.
• Elina: "Huomenna eilinen poissa, tänään uusi alku."
  Arvostelu: Aikajänne kääntyy kulminaatiopisteen avulla oivallisen oivaltavasti.
• kafkaesque: "Verkkaan ovi aukeni hyvin voidelluilla saranoillaan."
  Arvostelu: Tuttu kauhuelementti muutetaan arvoituksen muotoon, haasteellinen.

En varmastikaan huomaa kaikki 6 sanan novelleja mitä blogeissa julkaistaan, mutta kiva näitä on lukea ja yhtä kiva "arvostella".

Suojeluskuntalaisen kenttävaruste, Paavo Nurmi -pastillit (1927)

Fazer valmisti Paavo Nurmi -pastilleja vuosina 1926-1939. Karl Fazer osti yksinoikeuden Nurmen nimeen, ja varmasti kohtuukorvausta vastaan, sillä Nurmi oli kova bisnesmies.

Sopivan kokoinen metalliaski oli suunniteltu mahtuvan miesten puvun liivitaskuun - ja miksei myös sotaisammin sonnustautuneiden herrojen mukaan. Tässä modernia kohdemainontaa Hakkapeliitta-lehdestä vuodelta 1927.

Suojeluskuntalaisen kenttävarusteet

Kun komennat,
on äänesi vaarassa!
Kun olet marsseilla,
hengästyt helposti!
Kun olet manöövereillä,
olet aina altis vilustumiselle!

TÄMÄ RASIA
sisältää pastillin,
joka on paras apusi.
Se kurkun selkeäksi saa,
Lääkettä ei parempaa.

KARL FAZER O.Y.

Hakkapeliitta - Sudenkuoppa ja Kummituslinnassa (1927)

Hakkapeliitan värikannet 1920-luvulla olivat usein kauniita värimaalauksia, sotaa estetisoivia tapahtumakuvia. Tekijänä olivat A. Karimo, F.W. Borgman tai E. Tanttu.

Numerossa 41/1927 Borgman kuvasi kannessa "sudenkuoppaa". Sisäsivuilla oli havaintokuvin varustettu juttu siitä, kuinka tankille kaivetaan ansa. Borgman suunnitteli MTK:n sahratunnuslogon vuonna 1925.

Samassa numerossa Pölhölälle käy "pikkunemot", eli herra putoaa unen päätteeksi sängystä. Pölhölä ja Pöhköläinen (Sven Nyström) oli aikuisille suunnattu sarjakuva, ja aiheet sen mukaiset (kts. myös 1 ja 2).

PS. PopuLAARIin kulkeutuu paljon kävijöitä hakukoneitten kautta. Suosituimpia hakusanoja ovat Solifer Speed, peppu, yläosattomat, Maija Mehiläinen ja neekeri. Toivottavasti hakijat eivät pety sisältöön.

Tauno Karilas

Tauno Karilas (1900-1980) oli merkittävä suomalainen poikaromaanien kirjoittaja ja olipa olemassa jopa Tauno Karilas -palkinto (1969-1986), joka jaettiin joka vuosi parhaalle kotimaiselle nuorten kirjalle. Karilaan tekstit olivat usein hyvin ihanteellisia ja isänmaallishenkisiä, tämä näkyi myös hänen toimittamissaan lehdissä (Suomen Sotilas, Hakkapeliitta, Joka Poika, Nuoli), joista joistakin on PopuLAARIssakin ollut juttua. Pienenä erikoisuutena mainittakoon hänen käsikirjoittamansa sarjakuva, "Rohkea kuin leijona", joka kertoi suomalaisesta tutkimusmatkailijasta G.A. Wallin (Joka Poika 2/1958); kuvittajana oli Risto Mäkinen. Otavan julkaisemiin Rymy-Eetu -sarjakuva-albumeihin Karilas keksi lisäriimit ruutujen alle.

Tauno Karilas, Valkoinen ympyrä (Otava 1958). Päällys Aarne Kotilainen

Yllä olevan Valkoisen ympyrän (sinänsä vaatimaton vakoiluseikkailu) etulehdellä on omassa kappaleessani Karilaan omakätinen omistuskirjoitus. "Hyville naapureillemme Kati ja Topi (...)lle monista saunanautinnoista kiittäen Tauno Karilas kera puolisonsa 3.9.1966."

Näitä milloin kenenkin kirjailijan omistuksilla varustettuja kirjoja tulee aina silloin tällöin vastaan kirjadivareitten hyllyissä. Niistä ei pyydetä mitään lisähintaa, pikemminkin nämä "sutut" näyttävät joskus laskevan kirjojen arvoa.

Kun hätä on suurin, apukin on lähellä (1932)

Yhä vain lisää Pölhölää ja Pöhköläistä, nyt loppuvuodelta -32 (Hakkapeliitta 30/1932). Tämä näyte alkaa olla viimeisiä Sven Nyströmin piirtämistä, sillä hän kuoli hyvin nuorena, jo 30-vuotiaana, 6.11.1932. Suomi menetti suuren sarjakuvataiteilijan.

Sarjakuvan piirtämistä Hakkapeliittaan jatkoi Hjalmar Löfving.

Kansantarinoissa kerrotaan usein, kuinka käärme on luikerrellut nukkuvan suusta sisään - mutta että ankerias...

Huomatkaa ajankohtaan nähden hyvin moderni sarjakuvakerronta, hirttä sahataan puhekuplassa ja kysymysmerkit leijailevat ilmassa.

Näiden kahden herran seikkailuja olisi syytä julkaista uudelleen ja nostaa heidät unohduksen suosta. Suomalaisen sarjakuvan historia on rikas.

Löfving pilapiirtäjänä (1926)

Aivan oikein huomattiin,
että Maijan ja Nukkumatin
seikkailuja oli inspiroinut
Marc Chagall.

Hjalmar Löfving oli paitsi hyvin etevä sarjakuvien tekijä myös lahjakas (ja tälläkin alalla sangen tuottelias) pilapiirtäjä. Alla oleva esimerkki on Hakkapeliitta -lehdestä n:o 24/1926.

- Miksei Puupponen paikkaa vaatteitaan?
- Eihän niitä tiijä ennen paikata, kuin näkee kuinka suuriksi reiät tulevat.

• PS. Deathmatch PopuLAARI vastaan PARNASSO jatkuu korkeakulttuurilehden blogissa. Sieltä tullut vasen suora oli häikäilemättömän kova: ..."myös PopuLAARI on osa korkeakultturia... " Hoipun vielä tästä mojautuksesta ja mietin, miten iskeä takaisin.