29. huhtikuuta 2008

Shokki (1973)

Shokki sarjakirja 8
(Semic 1973)

Shokki-sarjakuvalehti aiheutti ainakin allekirjoittaneelle aivan aitoja kauhunväristyksiä 1970-luvun alkupuolella. Groteskin graafisesti piirretyt lahoavat ruumiit ja vampyyrien verimässäilyt saivat tukan nousemaan pystyyn. Muistan vieläkin ensimmäisen ostamani Shokki-lehden kannen, jossa hautuumaalla käydään melkoista mutapainia - painijoina vampyyri ja ihmissusi. Klassikkokansi oli Frank Frazettan.

Shokki-sarjakirjan tarinassa "Särkyneet siivet" Kenzor joutuu Maa-planeetalle lasten hoiviin. Tämän E.T.:n äiti huuhtoo lopulta alas vessanpöntöstä...

Astronauttiin iskee kosminen stressi. Näky on kuin Black Sabbathin levyn kannesta! Shokin kauhusarjoissa näkyi selvästi underground-sarjakuvan vaikutus.

Shokki- ja Dracula -lehdet joutuivat Suomessa vähän samanlaisen ajojahdin kohteeksi kuin EC:n lehdet 50-luvun Amerikassa. Johan sitä nuoriso turmeltuu tällaisten kuvien vaikutuksesta.

Shokin "juontaja" oli Slemmy.

28. huhtikuuta 2008

Sitruunaperhonen

Sitruunaperhonen

Vuoden luontotaidekuva: sitruunaperhosen lento!

Pajukko oli aurinkoisena viikonloppuna täynnä näitä
keltaisia lepattajia. Tämä lähti lentoon asfalttitien
ylle. Valpas kuvaaja oli valmiina...

Neitoperhonen


Ja olipa siellä pajukossa liikkellä jo
yksi ujo neitoperhokin.

Jalmari Sauli (1957)

Nuoli-lehden kansikuvia teki myös Arja Nenonen, joka on ainakin minulle tuntematon nimi (lieneekö sukua Maija-Kaarina Nenoselle, joka on yksi tunnetuimpia suomalaisia satukuvittajia). Nuolen numerossa 10/1957 on hyvinkin vauhdikas kansi, jossa näkyy selvästi "naisen käden jälki" Olavi Hurmerinnan kansiin verrattuna.

Samassa numerossa oli myös Jalmari Saulin muistokirjoitus ("Jalmari Sauli on poissa"). Sauli on kotimainen nuortenkirjallisuuden klassikko jos joku, mutta unhoituksen aallot ovat jo alkaneet hänen tuotantonsa ylle liplatustaan luoda. Ulkomaisista kirjailijoista sopivin vertailukohde olisi varmasti Ernest Thompson Seton. Ehkä partiolaiset, nuo viimeiset mohikaanit, vielä lukevat näitä molempia kirjailijoita.

25. huhtikuuta 2008

Tärkätty alushame (1961)

Muoti vaatii tärkätyn alushameen...
Vuonna 1961 pantiin alushameeseen VERDA-kestotärkkiä - mahtui tuntua epämukavalta!

24. huhtikuuta 2008

Uutisaitta (1949)

Uutisaitta 3-4/1949 Kannessa Gregory PeckUutisaitta 3-4/1949
Kannessa Gregory Peck

Elokuvalehti Uutisaitta ilmestyi 1935-1960 (vuoteen -44 saakka nimellä Suomi-Filmin Uutisaitta).

Kaksoisnumero 3-4/1949 sisälsi hauskan kuvareportaasin, "P-p-pirskatti, sanoi Pekka", Kalle-Kustaa Korkin seikkailut -elokuvan tekemisestä. Kalle Kustaana oli Joel Rinne ja Pekka Lipposena Reino Valkama. Parivaljakko oli todellinen mediailmiö, sillä he seikkailivat niin lehdissä, kirjoissa, lukemistoissa, radiokuunnelmissa, sarjakuvana kuin elokuvissakin.

Ja löytyipä Uutisaitta-lehdestäkin Outsiderin novelli Korkin seikkailuista: "Tapahtui Chigacon yöpikajunassa."

22. huhtikuuta 2008

TIP-TOP teryleenihousut (1961)

Kansakunta kaipaa teryleeniä, lauloi muistaakseni Urpo aikoinaan. Aluksi teryleeni oli hienoa, sitten yhtäkkiä huonoa. Kyllä minulle amerikkalaistyyliset TIP-TOP herrainhousut kelpaisivat!

Lähde: Apu 17/1961

Huomaatte sen heti - kevään katukuvassa on nyt hoikempi, luontevampi, muodikkaampi mies. Kadulle ovat astuneet TIP-TOP housut!
Amerikkalainen housujen peruskaava on nyt sovellettu suomalaiselle miehelle. TIP-TOP housujen leikkaus pidentää ja hoikentaa. Se antaa aivan uuden kokonaisvaikutelman.

Hyvä tuuli ja 'TERYLENE'.

21. huhtikuuta 2008

Punavyö ja kostaja etelästä (1969)

Alunperin Punavyö ei ollut Kostaja Etelästä, jonka kenraali oli keksinyt omasta päästään hämätäkseen viranomaisia. Mutta kun Punavyö omaksui tämän nimen itselleen, niin seuraukset saattoi arvata.

Simo Penttilä: Punavyö ja kostaja etelästä
(Arizona-sarja XVIII - Otava 1969)

Punavyö on suomalaisten oma villin lännen sankari, joka seikkaili Arizona-sarjassa (1958-1971). Sarja on nykyään keräilykohde, ja kirjoista saa pulittaa pitkän sentin (varsinkin sarjan loppupään kirjoista). Vaikka kirjat on kirjoitettu hyvin humoristiseen tyyliin, ne sisältävät paljon tietoa Yhdysvaltojen historiasta ja kirjaimellisesti runsaasti alaviitteitä mielenkiintoisista "villin lännen" tapahtumista.

Punavyötä kuvitti sitäkin Olavi Hurmerinta (jonka Nuoli-lehden kansia on esitelty PopuLAARIssakin), ja hienosti kuvittikin.

18. huhtikuuta 2008

Carl Barks. Nyt.

Carl Barks: Koralliluolan kummitus
Kansi: Carl Buettner
Aku Ankka 1986/B52 © DISNEY

Kai Hirvasnoro totesi kommenteissa, kuinka Carl Barksin sarjat on myyty suomalaisille moneen kertaan erilaisissa kansissa ja että lieneekö Suomen taitavimmin hoidettu markkinointiteko kautta aikain? No, onhan ne ja varmaan lienee. Pakkaaminen on nykyään melkeinpä tärkeämpi osa tuotetta kuin itse sisältö. Carl Barksin kootut on sitten se ultimaattisen absoluuttinen paketti, jonka tilaajat tuntuvat hakevan itselleen pikemminkin mielenrauhaa ("tämän jälkeen ei tarvitse Barksia enää kerätä mistään") kuin lukemista.

Mutta me emme elä täydellisessä maailmassa, emme läheskään. Tilaajien toiveista voi lukea täällä, jos jaksaa (jo vuodesta 2004). Vielä ankeampaa tekstiä löytyy täältä, jossa tuskaisat tunteet joka naarmusta ja pikselistä ovat kaikkein alastomimmillaan, raa'alla vereslihalla.

Jännittävä hetki (1950)

Lähde: Seuran kansikuva 45/1950
Tekijä tuntematon.

Nuoren naisen mielilukemista on tietenkin... Mustanaamio.

Jännittävä hetki.

17. huhtikuuta 2008

Life on Mars (2006)

Life on Mars on Torchwoodin ohella se toinen mielenkiintoinen brittiläinen spefi-sarja, jota tällä hetkellä näytetään Suomen televisiossa (SubTV:ssä maanantai-iltaisin klo 21:00).

Jutun juju on yksinkertainen, poliisietsivä Sam Tyler vajoaa koomaan ja herää - vuodessa 1973. Hän tietää makaavansa sairaalavuoteella ja kuulee jopa joskus ääniä "tulevaisuudesta", mutta silti hän ehkä on ihan oikeasti siirtynyt ajassa taaksepäin. Kaupunki on sama: Manchester.

Sarja parodioi, tai oikeastaan ironisoi, hauskasti 70-luvun brittiläisiä poliisarjoja. Hyvätapainen ja rikoksiin sekä rikollisiin eettisen korrektisti suhtautuva etsivä on kuin vieraalla planeetalla karskien ja sovinististen kyttien joukossa.

Soundtrack ei voisi olla parempi: Bowie, Pink Floyd, Wings, Sweet...

Yllätys kirjapainossa (1950)

Seura-lehdessä ilmestyi (ainakin) vuonna 1950 sarja Viikon jännäri, ja kappas, numerossa 40/1950 on Dashiell Hammettin (sekä etu- että sukunimi väärin kirjoitettuna) rikosnovelli "Yllätys kirjapainossa". Juttu on vain sivun mittainen ja se on pikemminkin dekkaripähkinä kuin ihan oikea tarina. Yksityisetsivän nimeä ei paljasteta, hän on vain "minä". Kuvittaja oli Kari.

Hammett kirjoitti tällaisia "puzzle plot" -lyhäreitä, joista osa on ilmeisesti jäänyt kokonaan kirjamuodossa julkaisematta. Mielenkiintoinen kuriositeetti.

PS. Ja kommenteissa Juri tietää kertoa, että kyseessä on lyhennelmä Hammettin tarinasta "One Hour", joka ilmestyi 1.4.1924 klassisessa pulp-lehdessä Black Mask. Kyseessä oli Continental Op -sarja.

16. huhtikuuta 2008

Lepakkotyttö (1967)

- Otat Batmanin hirmuisiin luoliisi vain kuolleen ruumiini yli,
Kissanainen!
- Hoida omat juttusi, Lepakkonainen!



Batman 4/1968 -kansikuvaBatman 4/1968
Aivan kuin Batman hymyilisi...

Kissanaisen lisäksi Batmanin liepeillä hääri myös Lepakkonainen. Viehättävä Yvonne Craig näytteli 1960-luvun Batman-televisiosarjassa Lepakkotyttöä (3. tuotantokauden alusta vuonna 1967). Poliisikomissarion tytär Barbara Gordon oli päivisin hiljainen kirjastonhoitaja ja iltaisin... no, katso kuvaa alla.

BatgirlVärikäs neitonen!

Nakke (1967)

Nakke 34/1967 - sarjakuvalehtiNakke 34/1967
Väiski ja Viiksi-Vallu lentävässä lautasessa.

Nakessa 34/1967 oli näin kosminen avaruusmerirosvokansi!

Nakessa toilailivat myös Anselmi Panda ja Samuli Kukko
(Andy Panda & Charlie Chicken).

Anselmi Panda "Esitä Lepakkomiestä", käskee Samuli.

Andy Panda oli kovin erilainen uransa alkutaipaleella...

Ks. myös Nakke Nakuttaja 12B (1957)

15. huhtikuuta 2008

Sinikka Kekki (1950)

Lähde: Seura 42/1950

Suomalainen naisihanne ei ollut vielä 1950-luvulla kissanainen vaan kahvikissa, tai siis PAULA-tyttö.
Paula-tytölle oli asetettu seuraavat vaatimukset: esiintymiskyky, hyvä vartalo, hyvä ryhti, filmikasvot ja radioääni. (...) Sinikka Kekki sai siis 50 000 mk ja kansallispuvun hopeakoruineen. Muut loppukilpailuun osallistuneet saivat kukin 2 kg verokahvia ja 2 000 mk.


Kaksi kiloa kahvia oli varmastikin mukava lohdutuspalkinto tuohon aikaan.

14. huhtikuuta 2008

Julie Newmar


1960-luvun Batman-televisiosarjassa Kissanaista näytelleen Julie Newmarin vyötärön ympärysmitta oli varmastikin aika lailla samoissa lukemissa Vampiran kanssa - muilla ihmisillä samoilla lukemilla mitataan lähinnä pään ympärystä.

Turhan populaaritrivian kerääjille tiedoksi, että Julie seurusteli 1950-luvulla pitkään lännenkirjailija Louis L'Amourin kanssa.


PS. Tähän viestiin sain inspiraation anonyymilta kommentoijalta: "Kuulun siihen uskontokuntaan, jonka mielestä Julie Newmar oli ainoa oikea Kissanainen."

Nuoli (1957)

Nuolet lentelevät yhä...

Nuoli 8/1957 (Julkaisija Oy Uusi Suomi)
Nuoli-lehden toimituksella pitää kiirettä...
Kansi: Olavi Hurmerinta

Juri kyseli aikaisemmassa Nuoli-viestissä, mitä aineistoa lehdessä itsessään on. Nuoli tosiaankin sisälsi sarjakuvia ja nuorisolle tarkoitettuja tietoartikkeleita, mutta lehdessä julkaistiin myös novelleja ja jatkokertomusta. Lehti ilmestyi kaksi kertaa kuukaudessa vuosina 1953-1957. Parin ensimmäisen vuoden aikana se oli tabloidikokoinen viikkojulkaisu.

Numerossa 8/1957 on lyhyt Yhdysvaltoihin sijoitettu pikkunäppärä mysteerinovelli "Kohtaloks merkintä", jossa kavaltaja paljastuu vararenkaaseen kirjoitetun nimen takia. Kirjoittaja on W. S. Steele (linkki on arvaus, mutta tuottelias kirjailija on kyseessä, joten ehkä osui oikeaan). Hurmerinnan kuvitus on hauska yhdistelmä suomalaista ("Baari") ja amerikkalaista kaupunkimaisemaa (poliisin univormu). Niin kansissa kuin kuvituksissa käytettiin todella paljon keltaista väriä, ehkä kyseessä on jokin painotekninen juttu.

Nuolessa seikkaili joka numerossa lentäjä John Storm sarjakuvassa "Taistelu avaruudesta", joka Kvaakissa tunnistettiin hollantilaisen Henk Sprengerin Piloot Stormiksi. Sarjakuva taisi inspiroida myös Hurmerinnan kansitaidetta (n:o 6/1957).

Jatkokertomuksena lehdessä oli "Vauhdin valtiaat", jonka kirjoittajaa ei ilmoitettu. "RAYMOND SPECIAL on kilpa-auto, jossa on erikoislaatuinen atomimoottori. Sen voimalähteenä taas käytetään kryptonia, maailman harvinaisinta metallia."

Aaro Honka piti lehdessä pakinapalstaa nimeltä "ÄKSÄN äänitorvi".

13. huhtikuuta 2008

Batman (1965)

1965 Batman ABC Network Presentation

Nousevan auringon talossa (YLE Radio Suomi 13.4.) soiteltiin Batman- ja sarjakuvamusiikkia - kuunnelkaa Arenasta. Ja katsokaa kuinka Batman joraa (3, 22 minuutin kohdalla) yo. esittelypätkässä.

Itse muistan tuon vanhan Batman-televisiosarjan mustavalkoisena - silloin oli väritelkkareita hyvin harvassa torpassa.

10. huhtikuuta 2008

Pitkä yö (1946)

YLE TV2 näytti keskellä päivää (10.4. klo 12.45) Harold Clurmanin ohjaaman film noir -klassikon Pitkä yö (Deadline at Dawn, USA 1946), vaikka iltamyöhällähän näitä tällaisia filmejä pitäisi näyttää. Aamunkoiton deadline perustuu pulp-kirjailija Cornell Woolrichin romaaniin. Muitakin merkittäviä elokuvia on hänen tarinoittensa pohjalta valkokankaalle pantu, kuten nyt vaikkapa Alfred Hitchcockin Takaikkuna tai François Truffautin Morsian pukeutuu mustaan.

Syytön mies murhasta syytettynä, ja vieläpä muistinmenetys (tunnin verran), on tuttu aihe näissä pikkutummissa painajaisissa. Mutta olipa virkistävää katsella elokuvaa, jota ei oikeastaan ollut ohjattu ollenkaan. Muutamia tehokkaita varjoleikkejä lukuunottamatta Clurman ei keikaile mitenkään kameran kanssa. Itse asiassa koko elokuva tuo mieleen Alfred Hitchcock esittää televisiosarjan, jossa takuuvarmasti on käytetty näitä samoja lavasteita, suurkaupungin katuja ja vuokrahuoneita.

"New York, kaupunki jossa 'hei' tarkoittaa 'näkemiin'", lohkaisee June Goth. Junea esittää naispääosassa Susan Hayward, joka hehkuu elokuvassa kuin juuri lehden alla täydelliseksi kypsynyt mansikka.

Murhattua huonoa naista, Edna Bartellia, esittää Lola Lane. Nimi tuntui tutulta ja muistin, että minulla on hänestä jossain arkistojeni syövereissä sikarilaatikoista saatu keräilykuva niinkin kaukaa kuin 1920-luvulta. (Muistiin: täytyypä kaivaa se esiin). Ja tosiaankin, Teräsmiehen tyttöystävän nimi Lois Lane on saatu häneltä. "Siegel took her name from actress Lola Lane, who portrayed Torchy Blaine in one of the middle entries." (Wikipedia). Joskus nämä populaarikulttuurin kerrostumat suorastaan pyörryttävät, kun ne yhdistyvät toisiinsa tiheänä rihmastona. Kaikki liittyy kaikkeen.

Talous-Energa (1964)

hyvään ruokaan kuuluu talous energa

Ei ollut 1960-luvulla kaikilla vielä jääkaappia, ei ainakaan kesämökillä. Maitojauhetta mainostettiin, ja suosituin taisi olla Talous-Energa. "Talous-Energa on täynnä arvokkaita valkuaisaineita, hiilihydraatteja, vitamiineja ja kivennäisaineita. ... Kilossa Talous-Energaa on 11 litraa säilyvää talousmaitoa vain 23 penniä litralta."

Kuivamaito Oy:n mainos on vuodelta 1964.

Valkuaisaine oli ihan hyvä ja kuvaava suomen kielen sana, mutta nykyään se on kyllä aina proteiini.

9. huhtikuuta 2008

Carl Barks (1930-luku)

Carl Barks piirsi pikkutuhmia pilapiirroksia uransa alkuvaiheissa 1930-luvulla Calgary Eye-Opener -lehteen. Näitä piirroksia ilmeisesti eksyi tänne Suomeenkin saakka.

Tyttökuvia löytyy suuret määrät erinomaisesta Panels-lehdestä (n:o 2, 1981). Elämänsä ehtoopuolella Barks palasi tähän aihepiiriin öljyväritöissään. Tosin neitoset olivat nyt muuttuneet ankoiksi, kuten yo. kansikuvasta näkyy!

8. huhtikuuta 2008

Kyllä, herra ministeri

Tänään Hesarissa Politiikan kulmapöytä -kolumnissa (Kotimaa - 8.4.2008 - Valmistunut LSE:stä? Kyllä herra ministeri) irvailtiin Alexander Stubbin London School of Economics -taustalle.

Jutussa muisteltiin, että televisiosarjassa Kyllä, herra ministeri ministeriön virkamiehet (Permanent Secretary Sir Humphrey Appleby ja Principal Private Secretary Bernard Woolley) olisivat naureskelleet ministerinsä Jim Hackerin LSE-koulutustaustalle. Näin taisi ollakin, mutta...

...sarjassa kyllä osattiin naureskella (rivien välissä, tai siis ruutujen välissä) enemmänkin näille klassisen Oxbridgen yliopistokoulutuksen saaneille herroille, jotka osasivat taivuttaa erinomaisesti kreikan verbejä eri sijamuotoihin mutta jotka eivät ymmärtäneet käytännön asioista yhtikäs mitään.

Ai niin, Jim Hackerista tuli sarjan edetessä pääministeri, Oxfordin collegen kunniatohtori ja taisipa hän loppujaksossa viedä voiton Sir Humphreyn juonistakin. Että sellainen tapaus.

Nuoli-lehti (1957)


Olavi Hurmerinta on tehnyt pitkän päivätyön kuvittajana ja pilapiirtäjänä (Eino-Olli), ja ura jatkuu yhä! 1950-luvun lopulla hän teki vallan kiehtovia kansia Tauno Karilaan toimittamaan Nuoli-lehteen.

Hurmerinta on tavallaan myös "vastuussa" Telvis-palkinnosta. Telvis oli hänen Katso-lehteen piirtämänsä sarjakuvaperheen pikkupoika, joka sai lainata piirteensä tälle televisioalan palkinnolle.

7. huhtikuuta 2008

Linda, Donna ja Free (1970-luku)

Lisää 70-luvun populaarimusiikkia... kuteet ja jytä olivat silloin jotain muuta!

Linda Ronstadt: You're No Good


Donna Summer: Love to Love you Baby

Free: Wishing Well


Freen hassu video on tehty jälkeenpäin ja on enemmänkin 80-lukua. Mutta lopun leikkaus joutseneen on neron työtä - hullun neron.

Aqua Virilis (1950)

Viriilin miehen partavesi... "miehen maun mukainen parranajovesi".

Partavesi Aqua VirilisLähde: Seura 47/1950

Nykyajan mies täydellistyttää parranajonsa AQUA VIRILIKSELLÄ.

6. huhtikuuta 2008

Huippuyliopisto vai turhuusyliopisto?

Kovasti nyt sauhutaan, että Suomenmaahan pitäisi saada yhtä komea "huippuyliopisto" kuin mitä kaikilla muillakin sivistysvaltioilla on - paitsi että sen pitäisi olla vielä isompi ja huipumpi kuin muilla. Virallinen työnimi on tosin nykyään retroaktiivisen trendikäs Innovaatioyliopisto (ah ja voi tätä myötähäpeän tunnetta - tum podem extulit horridulum).

Miksi ei voitaisi keksiä "innovatiivisesti" jotakin oikeasti omaa, eikä tällaista kolossaalista neuvostovenäläistyyppistä massayliopistoa joka oikeasti tuottaa vain typeryksiä yleisiin ja yksityisiin tuotantolaitoksiin.

Vaan mitähän se "oikeasti oma" voisi olla? Ehkä jotain sellaista, joka olisi omistettu kaikelle sille ns. turhuudelle ja joutavuudelle, josta oikeat keksinnöt nousevat.

Mitäpä jos Suomessa perustaisimme vaikkapa turhan tutkimuksen yliopiston? Ensimmäisenä maailmassa. Turhuusyliopisto. Vanitas vanitatum olkoon motto. Siitä voisi tulla jotain aivan huippua!

4. huhtikuuta 2008

Skoha-kumijalkineet (1945)

Saatte kumijalkineita vain luovuttamalla määrätyn määrän kumiromua!

Skoha kumijalkineitaLähde: Valojuova 24/1945

Me ostamme kumiromunne ja annamme siitä Teille ostokuitin, jolla sitten saatte kansanhuollosta kumijalkineiden ostoluvan tai ostolupakortin. Ilman sellaista ette voi kumijalkineita ostaa. Siispä kaikki kumiromu tarkoin talteen ja meille. OY SKOHA AB


Sotien jälkeen ei todellakaan vain marssittu kauppaan ja ostettu kumisaappaita...

3. huhtikuuta 2008

Martti Katajisto (1959)

Elokuva-Aitta 14/1959 - Martti KatajistoElokuva-Aitta 14/1959 - Martti Katajisto
Kuva: Jussi Pohjakallio

Kansallisteatterissa parina viime talvena merkittävästi kunnostautunutta MARTTI KATAJISTOA ei valkokankaalla ole viime vuosina nähty useinkaan, mutta nyt hän saapuu SF:n hupailussa 'Yks tavallinen Virtanen'.

Martti Katajisto teki todella pitkän ja merkittävän näyttelijäuran niin teatterissa kuin elokuvissa, ks. ELONET - Martti Katajisto.

2. huhtikuuta 2008

Marc Brody (1961)

Marc Brody 1: Kovaa peliä Caminossa -kansikuvaKansainvälinen salapoliisisarja
Marc Brody 1: Kovaa peliä Caminossa
(Kustannus Oy Satakirja, 1961)

Marc Brody oli australialainen W. H. Williams, joka toimittajan työn ohessa myllytti puutarhavajastaan pulp-dekkareita markkinoille Carter Brownin tyyliin. Tosin sanotaan, ettei hän ollut tyylillisesti yhtä hienostunut kuin Brown.

Takakannen kirjailijakuvaus on siis yhtä paljon fiktiota kuin sisältökin (klikkaa isommaksi). "Toisen maailmansodan aikana Brody toimitti legendaarisen maineen saanutta lehteä 'Tobrukin totuus'." Heh heh... Marc Brody oli myös näissä jutuissa seikkaileva päähenkilö.

1. huhtikuuta 2008

Britz-televisiosarja

Yksi kevään televisiotapauksista on Britz (hirveältä suomalaiselta nimeltään Sisko ja veli), Channel Fourin laatusarja. Ensimmäinen osa näytettiin jo viime tiistaina kansainvälisessä Kotikatsomossa, veljen näkökulmasta, ja toinen osa, siskon näkökulmasta, tulee tänään 1.4. (YLE TV1 21.00 - 23.00). "Bradfordissa syntynyt ja kasvanut musliminainen Nasreen näkee maailman toisin silmin kuin veljensä Sohail. Ollako lojaali yhteisölleen vai synnyinmaalleen? Nasreen tekee oman valintansa."

Sen verran hurja päätös edellisellä osalla oli, että tätä jälkimmäistä osaa on ollut suorastaan piinallista viikon ajan odottaa. Kenen puolella olet? Moraalikäsitykset heittävät häränpyllyä ja katsojaakin viedää kuin härkää sarvista...

Varsin mielenkiintoinen tieto oli se, että muslimi ei saa Koraanin mukaan heiluttaa miekkaa maaperällä, josta hän on saanut turvapaikan. Mutta sääntö ei sitten pädekään enää heihin, jotka ovat syntyneet tuolla maaperällä. Tämän vuoksi brittiläiset itsemurhapommittajat ovat olleet syntyperäisiä muslimeja.

Linkkejä:

Vuosi 1952

Tuoreen Miss Suomen "tieto" isänmaamme itsenäistymisestä vuonna 1952 on levinnyt niin viraalisen voimakkaasti mediassa, että monet varmaankin kohta muistavat sen totena... Mutta olivathan silloin ne olympialaiset.

Lasten Maailma n:o 7/1952

Vuoden 1952 olympialaiset huomioitiin Lasten Maailma -lehdessä niin kansikuvassa kuin pääkirjoituksessakin:

Jokainen tyttö ja poika Suomessa tietää, että ihan pian alkavat olympiakisat kauniissa pääkaupungissamme. Ylväs stadionimme saa vieraikseen urheilijoita kaikilta maailman kulmilta, ja jokainen meistä suomalaisista toivoo, että myös meidän omat urheilijamme osoittavat kuntoaan. (...)
On totta, että suurin osa teistä juuri joudu kosketuksiin näiden vieraitten kanssa, mutta he jotka tapaavat teitä, saavat silloin käsityksen suomalaisista tytöistä ja pojista. Olisi hauskaa, jos he voisivat kertoa kotonaan, että siellä kaukana, kylmässä Pohjolassa lapset ovat reippaita ja avuliaita, rehellisiä ja ahkeria. Ja että suomalaiset lapset ovat luonnollisia ja koristelemattomia, josta varmasti kasvaa aikanaan kelpo ihmisiä.
Näin kirjoitti lehden pääkirjoituksessa (n:o 7/1952) Leena-täti (joka oli varmaankin lehden toimitussihteeri Lea Havo). Lasten Maailman päätoimittaja oli Markus Rautio, mutta hän kirjoitti nimellään pääkirjoituksia vain alkupään numeroissa.

LinkWithin

Hae tästä blogista: